12.12.2016

Erilainen alkutalvi



En tiedä, mistä lie johtuu (enpä ;)), kun näin loppuvuodesta onnistun bongailemaan monesta kohteesta erilaisia matkakuvia etelän lämpimistä maista, kun ihmiset ovat lähteneet pakoon pimeyttä ja kylmyyttä. Ainakin itselläni marraskuu ja joulukuun alku tuntuu hieroutuvan vasten kasvoja pimeydellään ja olo on ihan supersaamaton. Monena vuonna olen suunnitellut suuntaavani alkutalven pimeimpään aikaan jonnekin etelän lämpöön, mutta toistaiseksi se on jäänyt vielä sille suunnittelun asteelle. Haaveeksi.

Pientä kateuden pistosta olen tuntenut tänäkin syksynä, kun törmään aurinkoisiin kuviin Balilta, Meksikosta, Intiasta, Thaimaasta, Australiasta, Uudesta Seelannista... Samalla vaivun omaan pimeyteeni ja tunteeseen, kuinka pimeä aika hiipii mielen alle.

Ei kun hetkinen.

Eihän tämä pimeys ole tänä vuonna mennytkään ihon alle. Ei ollenkaan. Vaikka olisinkin valmis pakkaamaan matkalaukun tai rinkan ja sanomaan morjens hetkeksi, ei se johtuisi tästä pimeästä, vaan ihan puhtaasti matkustamisen ilosta.

En tiedä, onko tämä syksy ja alkutalvi ollut jotenkin normaalia valoisampi, vai onko syy siinä, mitä itse epäilen. Omassa asenteessani.



Olen jäänyt tähän lähialueiden luontopolkujen bongailuun ja miniretkien tekemiseen ihan koukkuun. Jos aiempina vuosina ulkoilu oli tässä vaiheessa vuotta sellainen pakollinen paha, mitä piti tehdä siirtyäkseen paikasta toiseen tai koiraa ulkoiluttaessa, on se tänä vuonna ollut säätilojen tarkkailua, luontokohteiden etsintää netistä ja kyselemällä viisaammilta, itseopiskelua perehtyen järjestelmäkameran käyttöön, luonto-ohjaajan opiskeluiden vientiä käytäntöön ja seuraamista, milloin aurinko nousee ja laskee. Ja varsinkin tuo auringon nousu- ja laskuaika ovat olleet hyvin olennaiset näin vähän valon aikaan, jotta en varmasti missaa yhtään mahdollista hienoa auringonlaskua.

Lisäksi olen kaivellut kaapeista erilaisia ulkoiluun sopivampia varusteita ja yhdistellyt "päivän asu"-henkisesti käytännöllisimmät vaatteet jokaiseen säähän ja valokuvaamiseen sopiviksi. Uudet hankinnat, kuten talvitakin ja -kengätkin hankin nimenomaan näitä reissuja silmälläpitäen. Ja kerrospukeutuminen on siis ollut tämän alkutalven kuumin juttu. Alkaa kuulostaa jo todelliselta muotiblogilta. Ou jees.


Jos aiempina vuosina olen vain kulkenut hartiat korvissa ja pakannut päälleni mahdollisimman paljon vaatetta, jotta ei varmasti tule kylmä, on tämä alkanut talvi tehnyt todellisen poikkeuksen. Kun hieman miettii päivän säätä ja vallitsevia olosuhteita ja pukeutuu niiden mukaan, on liikkuminenkin huomattavasti keveämpää ja mukavampaa.

Lisäksi kun hieman muuttaa asenteitaan talvea kohtaan, niin eipä siinä muuta enää tarvitakaan. Pari simppeliä juttua pimeyden karkoitukseen; pukeutuminen ja asenne. Jos aikaisempina vuosina oma pakkasrajani ulkoiluun on ollut -1 astetta tai jotain hyvin lähellä sitä, ei tänä vuonna -12 vielä tuntunut missään. Päinvastoin siinä ilmassa tuli tehtyä tämän talven yksi parhaimmista retkistä ja muistona on iso pino kuvia tuosta kauniista ja kuulaasta pakkaspäivästä.




Ja kuvista puheenollen. Nämä kuvat on otettu tuosta meidän lähimetsästä, jossa viimeinkin kävin kiertämässä sen varsinaisen merkityn luontopolun, eli Niivermäen reitin. Reittihän lähtee virallisesti kauppakeskus Veturin kupeesta ja kiertää juuri sen osan metsää, jossa en ole tullut käyneeksi.

Reitti on merkitty todella selkeästi sinisin merkein ja matkalla on tietoiskuja mm. metsästä, eläimistä ja maalajeista. Reitti itsessään on todella kaunis ja helppokulkuinen. Sen varrella on vaihtelevaa metsää, pitkospuita, näköalatorni, kauniita maisemia, puro, kallioleikkauksia. Erittäin hyvä ja monimuotoinen läpileikkaus tuosta metsästä. Suosittelen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti