13.11.2016

Ylös, ulos ja lenkille!

Onko ollut muuten viime päivinä aivan ihanat ulkoilusäät? (On.) Muutama hassu aste miinusta, välillä satelee lunta hiljalleen, mutta pääasiassa on ollut lauhaa, tuuletonta ja sateetonta. Suunnittelin jo ehdottavani jollekin taholle, että voisiko joulua hieman aikaistaa, että olisi varmasti lunta ja juuri tällainen kiva ilma, kuin mitä nyt on ollut. Minusta aika hyvä idea, vaikka itse sanonkin.

Tällaiset kelit ovat taanneet sen, että ulkoilemaan on tullut lähdettyä normaalia enemmän ja sisällä oltua huomattavasti vähemmän. Ei sitä oikeastaan muusta huomaa, kuin kertyneestä pyykkivuoresta, imurointia kaipaavasta lattiapinnasta ja ehkä pienestä paniikista näin sunnuntai-iltana, kun tajuaa, että ylihuomenna pitäisi tenttiä ne luonnonkasvit ja pieni kylmä hiki alkaa nousta otsalle. Talvella ei voi kovin hyvin edes selitellä itselleen, että olen opetellut niitä tuolla luonnossa.





No mutta. Ainakin olen saanut raitista ilmaa ja koirakin on päässyt ekstralenkeille ihan uusiin maisemiin. Hieman jo suunnittelin Icebugienkin kaivelua kesäteloilta ja pientä juoksulenkkiä, mutta se jäi vielä odottamaan ehkä ensi viikkoa. Alkava viikko onkin onneksi aavistuksen väljempi, koska koulua ei ole yhtä paljon, kuin viime viikolla. Tosin minua odottelee pieni pino tekemättömiä tehtäviä, joita kuron kiinni, koska aloitin koulun hieman muita myöhemmin. Niin, ja joulua vasten mysö leipomistouhut hieman lisääntyvät. Tällä hetkellä meidän PureFactoryllä on työn alla raakasuklaajoulukalenterit, joita saadaan tehdä sarjatyönä tässä seuraavat pari viikkoa. Niitä voi ostaa joko suoraan meiltä tai Kouvolan Luontaistuotteelta 17.11. alkaen.

Koulun, työn, ulkoilun ja leipomusten ohella olen ehtinyt väkerrellä valmiiksi myös muutamat neulomukset, jotka ovat joskus jääneet hieman kesken. Sen lisäksi, että tykkään neuloa sukkia, ovat erilaiset pipot myös mukavia projekteja. En taida edes omistaa kovin montaa pipoa, jotka eivät olisi itse tekemiäni. Nyt sain valmiiksi pipon, jonka ohjeen löydät täältä. Ihan paras malli, jota olen koskaan neulonut. Ehkä siitä kertoo jo sekin, että olen tehnyt vastaavan pipon myös itselleni ruskeana. Pipo on juuri sopivan löysä, että se ei kiristä päätä ja hieman sellainen pitkän mallinen, että se menee takaa kivasti hieman kaksin kerroin.





Viikolla kävin tapaamassa ystävääni ja hänen valloittavaa reilun vuoden ikäistä poikaansa. Vaikka itse olen hyvinkin tyytyväinen siitä, että omat tenavat ovat jo hieman vanhempia, on tuo pikkulapsiaika jotenkin niin hellyyttävää seurata sivusta. Kuinka tunteet koko kirjossaan ovat läsnä joka hetki, kaikki on hyvin niin kauan, kun on läheisyyttä, ruokaa ja tarpeeksi lepoa, mitään ei suodatella minkään lasien läpi, vaan elämä on juuri nyt siinä hetkessä juuri sellaisena kuin se on.

Samalla reissulla tulin tutustuneeksi Hinkismäen lenkkipolkuun, jossa joku innokas olikin jo käynyt hiihtämässä. Latuja ei ollut kuitenkaan vielä virallisesti tehty, niin päästiin vielä kävelemään lenkki läpi hyvällä omallatunnolla, me aikuiset kävellen ja minimies pulkkailen. Reitti taitaa olla karvan verran yli 2 kilometriä pitkä, mutta eipä reitiltä ole keskustaankaan kovin pitkä matka, eli ei voi varmaan pidempiä reittejä sillä alueella olettaakaan olevan.

Ja ihan vain knoppitietona. Tiesitkö, mistä tuo otsikon lausahdus tulee? Itse luulin pitkälle aikuisiälle, että se oli joku minun lähisukuni keksimä juttu, jota käytettiin joskus jopa hieman ärsyttävällä äänensävyllä. Tai sitten se oli murrosikä, joka sai sen kuulostamaan ärsytävältä. En muista ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti