Sunnuntaifiilistelyä

Viime viikon lopussa iski oikein todellinen blond moment, kun ystäväni laittoi viestiä, että hän tulee käymään isänpäiväviikonloppuna. No tervetuloa, minäpä teen jotain hyvää ruokaa illaksi. Eilen sitten väänsin susheja oikein megamäärät, etteivät ne vain loppuisi kesken ja samalla mietin, että eipä se ystävä ole laittanut mitään viestiä, monelta on tulossa. Aikamme odotimme ja lopulta sanoin tenaville, että nyt ei enää odotella, vaan käydään pöytään, kyllä se sieltä tulee joaasin vaiheessa. Samalla juttelin, kuinka voisi keksiä jotain kivaa sunnuntaille, kun on isänpäivä. Enkä meinannut uskoa, vaikka tenavat ja mies väittivät sen olevan vasta ensi viikonloppuna. Se toki selitti myös aika pitkälle sen, miksi ystävästäkään ei ollut kuulunut.

Tänä aamuna olisi luullut eilisen sushitankkauksen jälkeen olevan energiaa heti aamusta asti kunnon siivoukselle, kun kalenteriinkin oli merkitty "iso siivous". Ja sehän tarkoittaa sitä, että lakanat vaihdetaan, lattiat imuroidaan ja pestään, tuuletetaan petivaatteet, siivotaan kaikki sotkut vähän perusteellisemmin. Tämänkokoisessa kodissa ja tällä pääluvulla aikaa saa tuhraantumaan moiseen helposti koko päivän. Siinä siivoilut aloitettuani alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ei tarvinnut kovin pitkään miettiä, lähtisikö siitä nauttimaan ulos vai jatkanko siivoiluja. Kauanko niitä sateita kesti? Ainakin viikon. Sen jälkeen aurinko on aika luksusta, joka ajaa heittämällä kaiken edelle.

Laitoin ystävälle viestiä ja pakattiin koirat autoon suuntana Nauhan lenkki. Taas sain tutustua yhteen kohteeseen, jossa en ole vielä täällä asuessani käynyt. Olen siis muuttanut paikkakunnalle vuonna 1997, josta voi päätellä kotiseutumatkailun intensiteetin. 


Suunnilleen lenkin puolessa välissä oli Nauhan maja, joka on auki päivittäin klo 6-22. Maja oli nyt ehkä hieman vähättelyä, koska enemmän tuo näytti minusta talolta, kuin majalta. Jos olisin tiennyt, että lenkkipolun varrella oli vielä laavukin, olisin ottanut teet ja pikkueväät mukaan. Ei siksi, etteikö tuolla lenkillä olisi pärjännyt ilmankin evästä, vaan siksi, että ulkona juotu tee ja eväät vain maistuvat niin paljon paremmalta.


Talvellahan tuolle lenkkipolulle tulee kuulemma ladut, mutta nyt reitti oli vielä kävelijöiden ja juoksijoiden käytössä. Plussat polulle sen leveydestä, helppokulkuisuudesta ja rauhallisuudesta. Vastaan taisi tulla yksi henkilö koko kävelyretkemme aikana.


Loppupäivän olen yrittänyt kerätä inspiraatiota siivoilujen jatkamiseen, mutta kaikki muu tuntui kuitenkin ajavan edelle. Olen kaivellut naftaliinista penaalin, ruutuvihkon ja laukun, jonne mahtuu kaikki tarvittava. Muistan kyllä vannoneeni joskus muutama vuosi sitten, että saattaa mennä tovi jos toinenkin, ennenkuin innostun taas opiskelemaan. Nyt ne tovit jos toisetkin ovat sitten tainneet kulua ja huomenna aloitan taas opiskelun töiden ohella. Edessä on reilu vuosi aikuisopiskelua, aiheena luonto- ja ympäristöala. Olen jo visioinut mielessäni, kuinka yhdistää nykyinen työni ja tämä tuleva opiskelu keskenään, mutta maltan mieleni ja keskityn nyt ensin siihen opiskeluun. Jee, olen vähän innoissani!


Kommentit

  1. Olisi kyllä sushit maistunut! Katsotaan mitä keksitään sitten ISÄNpäiväviikonloppuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO niitä muuten tuli tehtyäkin isolla kädellä :D

      Poista

Lähetä kommentti