Puhutaanko rahasta?

Tätä aihetta olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään, mutta aina jättänyt kirjoittamatta. Rahasta puhuminen ja varsinkin omien tulojen kertominen ovat monille hyvinkin vaiettuja asioita. En toki itsekään omia tulojani huutele, eikä sille ole mielestäni mitään tarvettakaan. Tuskin kovin montaa kiinnostaa keskituloisen yrittäjän palkka. Lähinnä se, mikä itseäni kiinnostaa, on suhtautuminen siihen. Ja sen riittävyyteen.

Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi. Itse väittäisin, että kyllä se muuten vain tekee. Tietty vakaus talousasioissa tuo turvaa ja myös onnea, kun ei tarvitse joka kuu miettiä kylmä hiki otsalla, riittävätkö rahat vai eivät. Toki ymmärrän, että liika on liikaa, mutta aika harva meistä rikastuu vahingossa. Monelle, joille raha ei tuo enää onnea, on loppupeleissä aika pitkälle oma valinta. Kaikkea kun ei voi saada, edes rahalla. Raha kuitenkin suurimmalle osalle meistä tulee työnteosta ja ne, kenellä sitä on enemmän, ovat varmasti myös joutuneet luopumaan monesta asiasta tehdessään töitä ja ansaitakseen rahansa. Mutta niin se menee varmasti tässäkin, että kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää.

Muistan itsekin ajan ennen lapsia, kun töitä tuli tehneeksi niin paljon, että ihan oikeasti rahaa jäi säästöön sen kummempia miettimättä. Vaikka usein töissä mietin, että jaksanko tai onko siinä mitään järkeä, toi taloudellinen vakaus kuitenkin tietyn vapauden ja huolettomuuden. Kuitenkin tällä suorittajaluonteella en osannut hypätä oravanpyörästä tarpeeksi ajoissa pois ja vasta totaalinen tipahtaminen sai minut ajattelemaan asiaa. Hölläsin vähän tahtia, opin sanomaan ei ja pikkuhiljaa  kuuntelemaan itseäni.

Viimeistään perheen perustamisen ja talonrakentamisen myötä tuli tilanne, että rahaa ei enää jääkään säästöön. Meidän perhe on kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että lähes kaikki, mitä olemme halunneet, olemme saaneet. Tämä ei tarkoita sitä, että eläisimme leveästi ja rahat riittäisivät aina kaikkeen. Ei todellakaan. Päinvastoin. Silti olen kiitollinen siitä, että työtä tekemällä olemme saaneet kaiken sen, mistä olemme haaveilleet. Lainaa on toki maksettava vielä monen monta vuotta, eikä ennen palkkapäivää tarvitse miettiä, mihin kaiken sen ylimääräisen rahan tunkisi, mutta ei ole myöskään tarvinnut voivotella, että jotain olisi jäänyt saamatta. Suuressa mittakaavassa.

Vaikka tietty tasapaino kaiken tämän elämisen ja tavoiteltujen asioiden kanssa onkin saavutettu, on elämä silti aika ajoin aika epävakaata. Meillä eletään aika kädestä suuhun ja pieni ahdistus talodellisesta tilanteesta nostaa päätään aika ajoin. Mitään kovin suuria hankintoja tai ex tempore-matkoja meidän perheessä ei tehdä, vaan kaikki on hyvin harkittua. Miehellä on onneksi säännölliset palkkatulot, mutta harva pienyrittäjä tuskin tuntee sanaa palkkapäivä. Itsekin pyrin ajoittamaan laskutukset tiettyyn aikaan kuuta, mutta totuushan tällaisessa yhden hengen yrityksessä on se, että jos joku maksaa laskun myöhässä, joudun minäkin tekemään samoin.

Kysehän on omista valinnoista ja siitä, mihin haluaa rahansa käyttää. Itse haluan tiettyjen perusasioiden olevan juuri näin, kuin ne ovat nytkin; koti joka tuntuu kodilta, työn ja vapaa-ajan suhde on tasapainossa, perhe on kaikki kaikessa. Ja nämä ovat niitä asioita, joita mietin silloin, kun tili huutaa tyhjyyttään. En halua riidellä rahasta tai antaa sen mennä liikaa ihon alle. Niin kauan kuin tiedän, että pystymme laskut maksamaan ja emme elä yli varojemme hölmöyttämme, on kaikki oikeastaan todella hyvin.

Mutta silti mietin usein, kuinka paljon mukavampaa ja henkisesti helpompaa elämä olisi, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa ja sen riittävyyttä niin paljon. Nelihenkisessä perheessä on kuitenkin aika paljon rahareikiä ja yllättäviä tilanteita, jonne ne pienetkin juuri säästetyt rahat vain katoavat. Vaikka uskonkin, että asiat järjestyvät aina, on mielessä kuitenkin se pieni epävarmuustekijä juurikin sen vuoksi, että takuuvarmasti ei voi sanoa rahojen riittävän tilanteessa kuin tilanteessa.

Itse olen kokenut arjessa säästämisen haasteelliseksi. Arkeemme ei kuulu tuhlaaminen ja monista pienistä asioista ollaan luovuttu, jotta talous olisi astetta vakaampi. Kun suurista ei oikein voi säästää, tulee miettineeksi, mitkä voisivat olla niitä arjen pieniä asioita, joista kertyisi säästöön edes hieman kuukaudessa. Pienistä puroista kasvaa kuitenkin suurempi joki ajanmittaan ja vaikka monesti muutamien eurojen säästö tuntuisi turhalta, on sillä pidemmällä aikavälillä iso merkitys. Meillä arjen pieniä säästöjä syntyy mm. siitä, että meille ei tule yhtään aikakauslehteä, kaupassa käydään pääsääntöisesti kerran viikossa, vältetään heräteostoja, tehdään mieluummin kotona hyvää ruokaa, kuin mentäisiin ulos syömään. Silti on varmasti juttuja, joita ei ole tullut ajatelleeksi. Mistä teillä säästetään, jos siihen on tarvetta?

 

Kommentit