Otetaan valoisasta ajasta kaikki irti

Kun viimeisetkin lumet alkavat olla historiaa, niin voi ensinnäkin a) hyvillä mielin istua sisällä tekemässä toimistotöitä ja b) fiilistellä viime viikonlopun miniretkeä koirien kanssa. Rehellisesti kohdan a jättäisin välistä ihan milloin vain, mutta pakollisena pahana nekin vain kuuluvat yrittäjän arkeen. Ja yllättävän isona sellaisena. En ole vielä koskaan oikein osannut varata tarpeeksi aikaa toimistotöille ja usein venytänkin niitä ihan viimetippaan, kunnes ne on vain pakko tehdä. Kuun vaihteeseen sentään olen jo osannut varautua, jotta saan kaikki tarvittavat paperit kirjanpitäjälle, omat taulukot ja laskutusohjelmat ovat ajantasalla sekä laskutukset tulee tehdyksi. Toisaaltaan nautin siitä, että kaikki tieto ja numerot ovat hallussani, mutta silti ajatus toimistotyöttömästä yrittäjän arjesta olisi aika mukava. Joskin aika mahdoton toteuttaa.

Mutta vaihtoehto b peittoaa aan kyllä ihan mennen tullen. Viime sunnuntaina kun oli vielä ihan täydelliset ilmat ja lunta juuri sopivasti suunnattiin Outin kanssa auton nokka kohti Heisanharjua, joka on siis luontopolku, jonne ajeli meiltä reilun 40 minuuttia. Polun alkupäässä huomattiin, että ihan vähään aikaan kukaan ei ole tallannut polkua, koska polku oli täysin lumen peitossa. Onneksi lunta ei ollut kuitenkaan niin paljon, että olisi ollut vaaraa eksyä polulta.






Polku oli merkitty keltaisin rinkuloin, jotka oli maalattu puiden runkojen ympärille. Reitti oli helppokulkuinen ja sieltä löytää taukopaikan kotineen ja tulentekopaikkoineen. Matkaa kertyi 3,5 km ja maisemat olivat vähintään upeat. Voin vain kuvitella, mitä ne voisivat kesällä olla, jos talvellakin silmä lepäsi ja mieli rauhottui maisemia katsellessa.




Koiratkin nauttivat toistensa seurasta, vaikka pientä hämmennystä taisi meidän koira aiheuttaa omalla persoonallisella tavallaan leikkiä. Sillä on tapana käydä täysin maahan kyyryyn odottamaan, kunnes toinen tulee lähemmäs. Pikkuhiljaa se lähtee kyyryssä hiipimään kohti toista ja kun toinen koira on tarpeeksi lähellä se tekee sellaisen villin loikan kohti ja ne lähtevät juoksemaan eteenpäin lähes kylki kyljessä. Jos olette joskus nähneet lammaskoirien paimentavan lampaita, niin tässä meidän koirassa on samoja taipumuksia.




Harmi, että päivät ovat tähän vuodenaikaan niin lyhyitä, että se hieman rajoittaa tätä kotiseuturetkeilyharrastusta. Jos mielii lähteä yhtään kotinurkkia kauemmas, täytyy se tehdä viikonloppuna ja lähdettävä on hyvissä ajoin, ettei hämärä ja pimeä ehdi yllättämään. Mutta kyllä on oikeasti koukuttavaa tämä luontokohteiden bongailu. Suosittelen. 

Lisäksi se on oikein mukavaa vastapainoa sille, kun istuu viikolla koulunpenkissä ja kun työtkin tapahtuvat sisätiloissa, niin on vain niin mukavaa vastapainoa ulkoilla vähän reippaamalla kädellä, kun siihen on mahdollisuus. Voisin jopa väittää tuolla ulkoilulla olevan vaikutusta myös siihen, että iltojen pimenemisen myötä alkanut vähän sellainen vetämätön olokin on vaihtunut ihan pirteäksi fiilikseksi, eikä aamuisinkaan ole enää niin takkuista herätä, vaikka ulkona on vielä pimeää. Yleensä tähän vuodenaikaan olen vaipunut johonkin henkiseen horrokseen ja odotan, että päivät alkavat taas pitenemään. Tänä syksynä/talvena olen taas pyrkinyt ottamaan valoisasta ajasta kaiken irti ja ulkoillut.






Kommentit