Opiskelijaelämää

Tämä viikko on mennyt lennokkaasti koulun ja työn väliä suhaten. Maanantaina saattoi jopa hieman jännittää, kun karautin Kouvolan seudun ammattiopiston pihaan aloittamaan luonto-ohjaajan opintojani. Jännitys oli kyllä turha, koska luokkakaverit osoittautuivat hyvin rennoksi porukaksi. Harvoin pääsee ihan näin helposti mukaan porukoihin, vaikka ei minulla yleensäkään ole ongelmaa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta neljä tiivistä koulupäivää ovat kyllä taanneet sen, että monet jutut ollaan jo ehditty luokkalaisten kanssa jutella.

Tällä viikolla koulussa olen ehtinyt tutustua/kerrata kestävää kehitystä, istunut atk-tunnilla, kuunnellut tietoa opiskeluista yleensä ja tänään opiskelin tai oikeastaan kertasin EA1-kurssia. Olen käynyt sen joskus viime vuosituhannen puolella, mutta koska kortti ei ole voimassa kuin 3 vuotta, oli se hyvä uusia. Ensiapukurssi oli kyllä supermielenkiintoinen ja vaikka en toivokaan, että pääsisin koskaan käyttämään oppimaani tositilanteessa, oli niitä hyvä kerrata. Ja enpä edes tiennyt, että painelu-puhalluselvytyskin on nykyään aikuiselle 30 painallusta ja 2 puhallusta. Nyt tiedän.

Koulussa tunneilla istumisen lisäksi olen kaivellut kirjahyllystä Luonnonkasvit kirjan ja tulostanut 130 kasvin nimet, joille pitäisi löytää kuvat ja opetella ensi viikkoon mennessä. Onneksi osa kasveista on jo entuudestaan tuttuja, mutta ihan oikeasti, kuka keksii nuo suomenkieliset nimet noille kasveille; nurmirölli, hevonhierakka, kangasmaitikka, kivikkoalvejuuri, röyhyvihvilä ja niiden 125 kaveria. Onko helppoja muistaa? Kysyn vaan...

Koulusta olen kirmannut joka päivä suoraan töihin ja kotiin tullut vasta kahdeksan jälkeen illalla. Ei ole muuten paljon tarvinnut unta iltaisin hakea, kun tuntuu, että taju lähtee jo matkalla makuuhuoneeseen. No, kyllä tähänkin taas tottuu ja ensi viikko onkin hieman kevyempi koulun osalta. 


Kommentit