Lauantai-aamuja ja kahvia

Huomenta!

Tässä minä istun aamukahvilla ja odotan. Juon toisen kupin kahvia tässä hiljaisuudessa ja kirjoitan muutaman lauseen. Muutaman päähän ajelehtivan lauseen joogasta. Ja odotan, että kello valuu hiljalleen lähemmäs yhdeksää, jolloin suljen läppärin ja lähden joogaamaan. Mikään ei voita lauantaiaamun joogaa. Tai näitä lauantaiaamuja, kun ei ole kiire minnekään.

Viime aikoina joogailu on tuntunut jotenkin helpolta. Ei siksi, että olisin jotenkin parempi kuin ennen, vaan siksi, että en oikeastaan välitä. Mitä sitten, vaikka en pystykään tekemään kaikkea, voimani tai taitoni eivät riitä kaikkeen. Mitä sitten?

Pääni on hiljentynyt mukavasti harjoituksen aikana, en ota harjoitusta niin vakavasti kuin ennen. Se ei tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi tai tekisi töitä sen eteen. Mutta oli jotenkin vapauttavaa tajuta itse ja kun sen sanoi vielä joogaopettajakin ääneen, että keskity enemmän vain liikkeeseen ja hengitykseen, kuin tekemiseen, unohda suorittaminen, anna mennä.

Omasta mielestäni en ole pitkään aikaan enää suorittanut harjoitusta, mutta tarkemmin miettiessäni, niin onhan se suorittaminen siellä jossain taustalla mukana. Ei se ollut enää turhautumista tai otsa rypyssä yrittämistä, mutta silti tajusin, että hengitys ei kulkenutkaan tasaisesti, vaan vääntämällä väänsin itseäni vielä vähän syvemmälle tai jos kuitenkin saisin tuosta varpaasta kiinni. Asioita, jotka kuitenkin vain loppupeleissä tulevat säännöllisellä harjoituksella.

Mukavaa viikonloppua. Toivon, että jokainen saisi ainakin kerran viikossa nauttia rauhallisesta aamusta ja kiireettömyydestä. Itse toivoisin näitä vaikka joka aamulle, mutta jo yksikin on luksusta.


Kommentit