Kun kaikki on oikeasti hyvin

Vähän kuin vahingossa tuli kadottua täältä blogimaailmasta hetkeksi. Viikot kieltämättä täyttyvät aika mukavasti koulusta ja töistä ja kun tuo joulukin on tulossa, niin se tuo omat pikkuprojektinsa. Kyse ei onneksi ole siitä, että kursori vilkkuisi vasemmassa ylälaidassa tyhjällä sivulla. Ei tosiaan. Kirjoitettavaa riittäisi vaikka 24 h putkeen. 

Viikko tosiaan starttasi vauhdikkaasti koulun merkeissä. Osana opintoja meillä on konetekniikkaa ja maanantai ei ollut ehkä mikään niin normipäivä, kun koulupäivä meni traktoria ajellessa. Ihan ensimmäistä kertaa en traktorin ohjaksiin hypännyt, koska aiemmissa opinnoissa ja töissä traktoria on tullut ajeltua useampaan otteeseen. Ihan mukava oli myös huomata, että peruuttaminen peräkärrin kanssa oli vielä hallussa ja traktorikin pysyi tiellä.

Maanantain jälkeen viikko kokikin aikamoisen romahduksen, kun tiistaina iltapäivästä alkoi epämääräinen  päänsärky painaa otsalohkoa ja toivoin parasta. Parasta ei kyllä tullut, vaan se, mitä pelkäsin. Pari seuraavaa päivää menikin sitten migreenin kanssa sulassa sovussa ja kun päänsärky alkoi helpottaa torstaina, tuntui, että väliin olisi jäänyt useampikin päivä. Minulla näitä migreenityyppisiä päänsärkyjä on ollut elämäni aikana muutamia, eikä minulla ole niihin mitään erityistä lääkitystä. Urheasti ajattelin tällä kertaa pärjätä ilman kivunlievitystä, mutta kieltämättä alkoi hieman naurattaa miehen realistinen toteamus, kun hän oli katsellut vajaan vuorokauden ahdistustani. Olin kyllä jo siinä kohtaa samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että tuskin ne minun chakrani siitä kovin ketuilleen menisivät, vaikka parit särkylääkkeet ottaisinkin. Hah hah. Tosin tuon tyypiseen särkyyn normilääkkeet eivät oikein tepsi, mutta sain sillä pahimman terän onneksi kivusta taltutettua.
 
Siinä rypiessäni omassa surkeudessani, mietin, kuinka hyvin minun asiani oikeasti olivatkaan. En kärsi mistään vaivasta, joka vaatisi säännöllistä lääkitystä. Kroppani pysyy järkevällä ruokavaliolla ja levolla sekä liikunnalla toimivana. Vaikka hetkittäin seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja on kiire ja ei ole ehtinyt tehdä ruokaa ja pyykitkin on pesemättä ja vaikka mitä, niin oikeasti. Ihan oikeasti minulla ei ole mitään valitettavaa.

Sitä ei vain aina osaa laittaa asioita oikeisiin mittakaavoihin, kun elää juuri siinä hetkessä omaa pientä kurjuuttaan. Tottakai kaikki tunteet ja fiilikset ovat sallittuja, mutta kyllä minun ihan oikeasti pitäisi jopa niinä kurjimpina hetkinäkin muistaa, että ei minulla ole mitään hätää. Oli kyse sitten flunssasta, päänsärystä, niskojen jumituksesta, siitä superärsyttävästä blaah-tunteesta, joka tulee kerran kuukaudessa tai ihan mistä vaan hetkittäisestä vaivasta. Tai vielä pahempaa kun aurinko ei ole paistanut viikkoon tai lumet sulivat heti pois. Hei kamoon.

 
Kun elämä lähti taas loppuviikosta uuteen nousuun, oli kaikkea kivaa taas luvassa. Koiran kanssa käytiin metsässä ja jos oikein tarkkana oli, saattoi jopa nähdä sen auringon pilkahduksenkin. Lisäksi viikonloppu piti sisällään raakaleivonnan workshopin ja siihen päälle vielä raakaleivontaa tilauksia varten. Raakasuklaajoulukalenteri olikin kovin haluttu ja nyt ajateltiin jatkaa vielä suklaiden parissa valmistamalla joulunhenkeen maustettuja raakasuklaita, joiden toimitukset aloitetaan heti viikolta 49, kun saadaan vielä viimeisetkin raakasuklaajoulukalenterit maailmalle. Eli jos haluat ilahduttaa itseäsi tai ystävääsi raakasuklailla, niin laita viestiä vaikka meidän sähköpostiin purefactoryfi@gmail.com. Rasiassa on 20 suklaata, hinta 24,90 + mahdolliset postikulut.

Ja jotta koko viikonloppu ei olisi mennyt ihan herkutteluksi ja töiden tekemiseksi, kävin aktivoimassa kroppaa Magnus Appelbergin intensiiviviikonlopulla joogaillen. Perjantain ohjattu harjoitus oli pientä luksusta sille, että normaalisti harjoitus tulee tehtyä ihan omaan tahtiin ja ilman avustuksia. Ohjatulla tunnilla tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota tekniikoihin ja tahtikin on hieman reippaampi, kuin omassa harjoituksessa. Minulla on vähän tapana jäädä munimaan joihinkin asanoihin tai pitää muuten vain pieniä hengähdystaukoja. Lisäksi viikonlopun muut mysoreharjoitukset toivat lisää ahaa-hetkiä omaan harjoitukseen pään sisälle, että ihan varsinaisiin asanoihinkin.

Näillä eväillä on oikein mukava lähteä kohti ensi viikkoa. Se tässä yrittäjän arjessa on mukavaa, että jokainen viikko on täysin omansa, yksikään päivä ei ole samanlainen. Riski siitä, että leipääntyisi omaan työhönsä tai arkeensa, ei ole kovin todennäköistä. Ainakaan tällä kattauksella, jonka itse olen arkeeni luonut. Ja hyvä niin.
 

Kommentit

  1. Samaa mietin usein minäkin; kuinka hyvin mulla (ja meillä täällä Suomessa) on asiat, vaikka joskus tuntuukin siltä, että elämä muka murjoo ihan täysillä. Olen terve, mulla on terve ja ihana lapsi ja mies, hyvä työpaikka jne.jne. Omat murheet ovat niin älyttömän pieniä koko maailman mittakaavassa, että välillä oikein hävettää!

    Mä en ymmärrä, kuinka on mahdollista, etten ole vielä kertaakaan saanut kommentoitua sun blogiin mitään. Luen tätä yleensä aina pädillä ja sillä on kommentointien naputtelu mukamas niin hankalaa. Nyt kun kerrankin istun läppärin ääressä tätä lukiessani, niin haluan sanoa, että TYKKÄÄN SUN BLOGISTA TODELLA PALJON. Olet antanut kirjoituksillasi mulle tosi usein paljon ajateltavaa ja ihailen sun elämän asennetta. Kiitos kaikista sun kirjoituksista, toivottavasti niitä tulee vielä paljon! Ja lupaan olla jatkossa ahkerampi ja käydä useammin kommentoimassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä Emma? ISO kiitos kommentistasi, se kirjaimellisesti piristi päivääni 200 %. Joskus se on näinkin pienestä kiinni, kuin yhdestä ihanasta kommentista. Myönnän itsekin sortuvani tuohon kommentoimattomuuteen. Kuinka usein oikeasti luen kivoja kirjoituksia, mutta en kommentoi. Päivittäin. Syynä juurikin tuo pädillä lukeminen. Mutta kuinka hyvä mieli kommentin sanomisesta tulee, kiitoskiitoskiitos <3

      Poista

Lähetä kommentti