15.10.2016

Joogasta ja epämukavuusalueesta


Jos minulle olisi ennen reissua sanottu, että palautumiseen voi mennä hyvinkin parikin viikkoa, tuskin olisin uskonut. Kuitenkin myös viime viikko meni hieman kevennetyllä tahdilla ja kroppa väsyi hieman normaalia helpommin. Viikko oli onneksi edeltäjäänsä jo huomattavasti reippaampi, mutta ei kuitenkaan vielä sellainen ihan normiviikko. Minulla onkin jo työn alla kirjoitella vielä listaa asioista, jotka kannattaa huomioida, jos tuollaiselle kävelyreissulle (reilun 300 km pätkä Camino de Santiagoa) varsinkin ensimmäistä kertaa lähtee.

No mutta, ehkä ensi viikolla pääsen jo vauhtiin. Tänä viikonloppuna kroppa ei tosin ihan täysillä pääse palautumaan, koska eilen alkoi Hanne Sydänmaan joogakurssi ja onpahan ollut taas mukavaa. Eilen illalla oli ohjattu ykkössarja ja oma harjoitukseni on tähän asti ollut kahta asanaa vaille tuo ykkössarja. Paitsi kunnes tänään sain ne kaksi viimeistäkin. Wohoo :). Mikään kiirehän tässä ei ole tosiaan ollut ja kieltämättä tuo harjoituksen loppupätkä on ollut vähän heikoilla mielikuvilla tehtyä (jotenkin näin se meni...). Lisäksi polvileikkauksen jälkeen on tuntunut, että istumasarjat ovat vieneet tolkuttoman paljon aikaa, kun olen asetellut varsinkin toista puolta johonkin linjaan, hengitellyt vähän pidempään, jotta parantuva polvi ehtisi rentoutua. 

Viikko sitten kirjoittelin, kuinka joogaharjoitus on alkanut tuntua taas mielekkäältä. Suurin syy tähän on ollut se, että reissun jälkeen olen alkanut viedä itseäni lisää epämukavuusalueelle ja kaikessa ikävyydessään sieltä on taas löytynyt se into tehdä omaa harjoitusta vähän paremmin. Tänään sain opastusta mm. nostojen tekniikasta ja siinäpä onkin minulle taas harjoiteltavaa, jotta välivinyasojen taakse- sekä eteenhypyt sujuisivat mallikkaasti. Aikamoista äheltämistä vielä. Vakavasti harkitsin ottavani tästä ähellyksestä videomateriaalia, jolle voin joskus 10 vuoden päästä hyväntahtoisesti naureskella, että mikähän se oli tuossakin niin vaikeaa. 

Mielekkyyden lisäksi harjoitus on alkanut tuntua myös koko ajan enemmän minun harjoitukseltani. En tiedä, saako kukaan joogan harrastaja kiinni tästä ajatuksesta, mutta harjoitus tuntuu nykyään paljon henkilökohtaisemmalta ja sellaiselta, jota haluaa kehittää tiettyyn suuntaan. Viime aikojen flow on tuntunut hyvältä, enkä mieti asioita liikaa, yritän pitää harjoituksessa tietyn rentouden ja kehittää samalla omia heikkouksia vahvuuksiksi. Valmiiksihan tässä ei tule koskaan, eikä tarvitsekaan, mutta viime aikoina olen oikeasti jotenkin oppinut nauttimaan tästä matkasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti