24.9.2016

Camino de Santiago, päivä 8: Laguna de Castilla - A Balsa

Pari päivää on mennyt hieman heikompien nettiyhteyksien kanssa ja mm. kuvien lataaminen on ollut mahdotonta. Mutta jatketaan matkaa Laguna de Castillasta vuorenrinteeltä O'Cebreiron ja Triacastellan kautta seuraavaan yöpymispaikkaamme.

Kahdeksas vaelluspäivämme alkoi sumussa kävelyllä vuorenrinnettä ylöspäin. Aurinko yritti nousta sumun takaa ja se olikin kieltämättä yksi kauneimpia auringonnousuja, joita tällä reissulla olen nähnyt. Maisema on muuttunut todella vaihtelevaksi ja todella tuntee (ja haistaa) olevansa maaseudulla. Pieniä kyliä ja tiloja on muutaman kilometrin välein ja matka tuntuu etenevän suht nopeasti, koska maisema vaihtuu aika tiuhaan.



Edellisenä iltana juttelimme ruotsalaisten naisten kanssa ja he kertoivat kävelevänsä seuraavaksi ekologiseen alberguehen, joka tarjoaa vain kasvisruokaa. No mehän soitimme sinne ja varasimme kaksi petipaikkaa. Hieman normaalia pidemmän päiväkävelyn saimme sen vuoksi tehdä, mutta kieltämättä ajatus jostain muusta, kuin vaaleasta leivästä, hillosta, makaronikeitosta tai salaatista ja tomaatista houkutteli sen verran, että matka sujui yllättävän sukkelaan.

Edellisenä päivänä kävelimme melkein koko päivän ylämäkeä, jonka jälkeen väkisinkin tulee alamäki ja sitä tuntui riittävän lähes koko päiväksi. Ilma oli onneksi hieman viileämpi ja ei niin aurinkoinen, joten matka taittui reippaalla mielellä. Kroppakin on jo tottunut sen verran kävelyyn, että vähän pidemmät matkatkin sujuvat ongelmitta.

Puoli neljän maissa saavuimme kohteeseen ja albergue oli aivan ihana paikka todella pitkälle vietyine aatteineen ja melkein voisi sanoa tulleensa paikkaan, joka oli kuin 1970-luvulta. Paikassa oli sopivasti hippimeininkiä ja kaikki oli todellakin mietitty luontoa ajatellen. Tällaisessa paikassa oli hyvin mielenkiintoista yöpyä, mutta rehellisyyden nimissä asuminen olisi itselleni ihan aavistuksen liian karua.

Illalla nautittu päivällinen oli kyllä kävelemisen arvoinen alkukeittoineen, pääruokineen ja jälkiruokineen. Reilun viikon hieman yksipuolisemman ruokavalion jälkeen oli ihana syödä värejä, kasviksia kaikissa väreissä, riisiä ja hummusta. Vatsat hyvästä ruuasta täynnä oli mukava jäädä vielä juttelemaan hetkeksi muiden majapaikassa yöpyvien kanssa. Tällaisissa hieman yhteisöllisemmissä albergueissa tulee juteltua enemmän muiden kanssa, kuin niissä hieman isommissa, joissa on toki omat hyvät puolensa, mutta nämä pienemmät tuovat ihmiset saman pöydän ääreen ja juteltua tulee kaikesta maan ja taivaan välillä.

Tällä kertaa pöydässä istui ihmisiä Uudesta Seelannista, Saksasta (heitä on täällä paljon), Espanjasta, Ruotsista ja Puolasta. Jokainen osallistuu keskusteluun omalla kielitaidollaan tai tyytyy vain kuuntelemaan ja hihittelemään mukana. Illan puheenaiheista yksi on tietenkin vaellus ja sen hyvät sekä huonot puolet. Vaellus ja siihen liittyvät aiheet yhdistävät ihmiset takuuvarmasti ja monet naurut ollaan saatu nauraa aiheesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti