Välitilassa

Takana on pätkä ensin pientä kiirettä, totaalinen hidastaminen ja taas paluu arkeen. Viime viikon loppupuoli meni reissuillessa Virossa joogaleirillä, jota olen fiilistellyt koko viikon. Mukaan tarttui uusia kokemuksia, syventyneitä ystävyyssuhteita, uutta tietoa joogasta, paljon vielä toistaiseksi jäsentymättömiä ajatuksia ja ylipäätään reissu, jota tulen muistelemaan vielä pitkään.

Reissun jälkeen olen kokenut olevani jossain kummallisessa välitilassa, jossa on vaikea saada kiinni taas arjen rytmistä, ihan niistä perusjutuista. Minulla on tunne, että voisin vain istua terassin portailla teekuppi kädessä, varpaat upotettuina nurmikkoon. En ole väsynyt, mutta pää on täynnä ajatuksia, jotka eivät ole ihan vielä löytäneet paikkaansa, olen viikon aikana kokenut jänniä hokauksia ja energia on ollut jossain ihan muualla, kuin arjen pyörityksessä.

Tiistaiaamuna herättyäni pohdin ääneen miehelle, että olo on jotenkin oudon irrallinen ja tuntuu, kuin "juuret" puuttuisivat. Hän käänsi kylkeään ja totesi, että ehkä sun täytyy maadoittaa itsesi. Samaa sanaa olin miettinyt itsekin ennen suuni avaamista. En ollut koskaan kuullutkaan maadoittamisesta (mutta mies näköjään oli), ja pienen googlettelun jälkeen olin vähän fiksumpi ja tosiaan tein sen, miltä minusta tuntui, eli keitin teetä ja istuin terassilla varpaat nurmikossa. Mietin, että olenko koskaan aiemmin kokenut tällaista "epävakautta" reissusta palatessani. Ja totesin, että itseasiassa olen, mutta en ole kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, kuin että "reissussa aina rähjääntyy". Nyt vain koin sen hieman voimakkaampana kuin ennen.  Jännä tunne. Onko tuo tunne sinulle tuttu?





Kommentit