12.7.2016

Supersadonkorjaaja

Tämä alkaa olla se aika vuodesta, kun tulee käytyä pihalla vähän malttamattomana kurkkimassa puihin ja puskiin että jokojoko? 

Sadonkorjuuaika starttasi tänä vuonna omassa pihassa saskatooneilla, jotka olivat paria viikkoa etuajassa. Ensimmäinen sato kerättiin reilu viikko sitten juosten kilpaa räksien kanssa, jotka sittemmin ovat kaikonneet jonnekin. Onneksi. Marjatuomipihlajapuskat ovat sen verran isoja, että niitä en ole alkanut peittämään verkoilla, vaan olen luottanut siihen, että jokaiselle syöjälle riittää kyllä. Jopa niille ahnaille räkättirastaille. Saskatoon on mielestäni aivan älyttömän hyvänmakuinen marja ja nimenomaan tuoreena syötynä. Pakkasessa maku häviää johonkin ja sulattelun jälkeen ne maisuvat mielestäni, öööö, ei miltään. Sen verran nuo pensaat kuitenkin tuottavat satoa, että joku jatkojalostumuoto niille täytyy keksiä. Kuivatus? Hilloaminen? Mehustus? 

Tänä aamuna tein smoothieta mansikoista, banaanista, saskatooneista, mantelimaidosta ja herajauheesta. Ja tuli muuten hyvää eli tätä tulee pyöräytettyä lähiviikot varmasti ahkerasti. Saskatoonissa on vain näköjään aika reilusti pektiiniä, olettaisin, koska juotavaksi tarkoitettu smoothie pitikin sitten lusikoida lasista.



Satoa on alkanut antaa myös kesäkurpitsa, josta poimin ensimmäisen kurpitsan eilen. Ja tänään paistelin sen pannulla muiden kasvisten kanssa. Kyllä se vain menee niin, että itsekasvatetut ja -poimitut vain maistuvat paljon paremmilta. Itselläni tuo kesäkurpitsojen kasvattelu on aikamoista sattumankauppaa minä vuonna tulee satoa ja minä vuonna ei. On ollut vuosia, kun taimet vain jurnuttavat pikkuisina koko kesän ja satoa tulee ehkä säälistä yksi hassu kesäkurpitsa. Ja on niitä vuosia, kun taimi räjähtää kasvuun, kuten tänä vuonna on taas käynyt ja satoa tulee niin paljon, että kesäkurpitsat tursuavat jo ulos korvista.


Takametsässäkin kävin tänään pyörähtämässä ja siellä alkaa jo kanttarellit olla hyvässä vauhdissa. Muutaman suurimman poimin jo mukaan, mutta taidan käydä uusintakierroksella vasta ensi viikolla. Ei tuo takametsän sienipaikka mikään suuren suuri ole, mutta kyllä niistä yhden piirakan pyöräyttää. Tosin sienestäminen on kyllä niin mukavaa puuhaa, että sitä voisi inspiroitua lähtemään vähän omaa takametsää pidemmällekin tulevana viikonloppuna. Ja ehkä otan astian myös mustikoita varten. En ole koskaan ollut mikään innokas mustikoiden poimija, mutta ehkä tänä vuonna... Ehkä.

Lisäksi kasvipenkistä löytyi myös retiisi, jota en edes muista sinne istuttaneeni, hah hah. Mitäköhän muita yllätyksiä puutarhasta vielä kesän mittaan löytyykään?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti