Saskatoonista on moneksi

Viikonloppu on hurahtanut, yllätys, yllätys, puutarhatöiden parissa. Pitkästä aikaa voin istua keittiönpöydän ääressä niin, että olo on ulos katsellessa todella rauhallinen, koska puutarhassa kaikki on kuosissaan. Nurmikko on leikattu, rikkakasvit lähestulkoon kitketty, pienet projektit on saatu tehtyä, terassi siivottua, roskat vietyä jäteasemalle, muutama pensas siirretty ja muutama uusikin on tullut hankittua ja istutettua. No okei, aina on toki pientä projektia ilmassa, eikä puutarha tule olemaan valmis vielä pitkään aikaan, jos koskaan, mutta yllättävän paljon mielenrauhaa tuo jo pienemmätkin projektit, jotka on saatu tehtyä.

Saskatoonien (marjatuomipihlaja, Amelanchier alnifolia) satoaika alkaa olla pihassani ohi ja enää pensaissa on muutamia syöntimarjoja. Pensaat ovat antaneet niin reilun sadon, että olen joutunut ihan tosissani miettimään, mikä on fiksuin tapa jatkojalostaa noita marjoja. Muutamana vuonna olen pakastanut niitä, mutta mielestäni iso osa mausta häviää jonnekin pakkasessa ja tänä vuonna päätin, että keksin joitain muita säilömisuotoja, kuin pakastamisen.

Osan marjoista heitin kuivuriin ja niistä tulikin helposti pikkuisia "rusinoita" ja maku säilyi oikein hyvänä. Kuivuri taisi kuitenkin pöristä sen 12 tuntia, joten suosittelen kuivaamaan samalla vähän isomman satsin niitä.

Päättelin, että noin makeasta arjasta saa varmasti myös hyvää mehua ja hilloa. Itse en omista mehustinta, mutta onneksi mummi on tässä asiassa aivan pro jo monen vuoden kokemuksella ja vähän ex tempore lähdettiinkin loppuviikosta marjat kainalossa huristelemaan kohti Lappeenrantaa. Menneinä vuosina homma on toiminut niin, että olen vain tyrkännyt mummin mukaan mm. luumut ja päärynät ja kuin taikatemppuna olen saanut takaisin mehua ja hilloa.

Nyt kuitenkin päätin lähteä katsomaan ihan itse, kuinka taikatemppu tapahtuu. Mummilla oli niin vakaa ote mehustamiseen, että minun työkseni jäi nojailla keittiöntasoon ja jutella kuulumisia. Ei se huono juttu ollut sekään, koska aivan liian vähän aikaa tulee vietettyä mummilassakin, saati soiteltua kuulumisia (olen siinä tosi surkea).


Mukanani vein vajaan 10 litraa marjoja, jotka laitettiin mehustimeen ja siitä pikkuhiljaa alkoikin pullot täyttyä mehuista. Kun marjoista oli imetty mehut talteen, tehtiin siitä loppumössöstä vielä hilloa. Hieman pohdittiin, että riittääkö niissä vielä makua, mutta oikein makeaa hilloa niistä saatiin vielä aikaiseksi.

Saskatoon on kyllä todella helppo pensas kasvatettavaksi ja suosittelen ainakin muutaman sellaisen hankkimista, jos hyötypuutarhan pito kiinostaa. Ja nätti se on pensaana muutenkin. Pensas oman kokemukseni mukaan on ainakin todella terve ja kukinta (valkoiset kukat) on alkukesästä todella runsasta. Itse olen hankkinut pensaat todella pieninä piiskoina ja ensimmäiset vuodet pensaalla menivät jurottaessa lähes paikallaan ja mietinkin, että eikö tuo mokoma aio koskaan lähteä kasvuun. Mutta kun se lähti, kasvoi se aika huiman määrän vuodessa ja nyt pari viimeistä vuotta satoa onkin saanut jo ihan kivasti. Aikamoista kilpajuoksua lintujen kanssa se on tosin ollut, koska en ole laittanut verkkoja pensaiden päälle.

Marjana saskatoon on myös todella terveellinen. Sen sanotaan sisältävän huikeat määrät mm. C-vitamiinia, kuitua ja kaliumia. Ravinnearvojen puolesta sitä on verrattu mustikkaan.

Lisäksi tällaisena laiskana metsämarjastana tämän pensaan etuihin kuuluu helppo poimittavuus ja ergonominen työasento ;)

Kommentit