Miksi?

Meillä oli eilen kiva päivä. Ajettiin tenavien kanssa ystävän luo mökille saunomaan ja uimaan. Samalla nähtiin ensimmäistä kertaa ystävän pieni vauva. Kaksi kuukautta on aika vähän elämää. Ja kuinka paljon on vielä edessä. Kaikki. Itse on tallannut tätä polkua jo reilun 40 vuotta ja vieläkin vastaan tulee asioita, joita vain ei voi ymmärtää. 

Ihanan illan jälkeen ajeltiin kotiin, tenavat nukahtivat takapenkille alle kymmenessä minuutissa. Ei mikään ihme, jos on koko illan puljannut vedessä ja trampoliinilla. Ja siihen vielä syöty vatsat täyteen grilliruokaa. Ihan varmasti nukuttaa. 


Itse annoin siinä ajellessa ajatusten virrata. Mietin, mitä kaikkea tulee kokemaan ihmisen alku, joka on vasta aivan tiensä alussa. Mitä hän tulee näkemään, mitä me emme ehdi nähdä.

Mietin myös elämän rajallisuutta. Sitä, miten kaikki voi olla ohi hetkessä. Kuinka hirvi voi hypätä tielle ja se on siinä. Ehtisinkö sanoa lapsille, että muistakaa elää hyvä elämä. Hieman ankeita ajatuksia niin mukavan illan päätteeksi, tiedän.

Samalla nautin kauniista kesäillasta, laskevasta auringosta. Suomen kesä on vain niin kaunis. Mietin myös, mitä on vapaus. Vapaus elää elämäänsä juuri niinkuin on hyvä. Mietin, kuinka haluan kirjoittaa ne ajatukset ylös. Ehkä jo heti seuraavana päivänä.


Saavuttuamme kotiin olin kiitollinen, että se hirvi ei hypännyt tielle, vaan saimme hypätä autosta ulos kotiin, jossa on kaikki hyvin. Illalla kotona vielä mietin, kuinka kiitollinen sitä pitäisi olla, että asiat ihan oikeasti ovat näin hyvin.

Samalla pohdin sitä, miksi osa ihmisistä elää nälässä ja köyhyydessä. Miksi maailmassa on niin paljon pahaa. Mikä tarkoitus sillä on, että osa saa jo tosi p***t kortit syntyessään ja toiset eivät. Oman elämänsä voi sössiä monella tapaa, mutta lapset ja tilanteiden uhrit minua surettavat. Hieman melankolisiin tunnelmiin nukahdin eilen, vaikka kaikki oli oikeasti hyvin. Todella hyvin.


Tänä aamuna heräsin jäätävään päänsärkyyn. Liekö syynä aktiivinen joogailu viikon aikana (olen ottanut aika kirjaimellisesti #yogaeverydamnday) vai edellisen illan ajatukset. Tilannetta ei yhtään helpottanut luettuani aamulla uutiset Nizzasta. Selailen pitkin päivää uutisia eri lähteistä ja koitan saada päivän työt tehtyä. Toimistotöitä, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa. Jossain taustalla mielessä pyörii kuitenkin maailman tapahtumat. En vain voi ymmärtää. Taaskaan. Vasta oli se Pariisin iskukin. 

Nämä ovat aivan liian isoja asioita ymmärtää tai vaihtoehtoisesti myöskään vain olla ajattelematta. Ihan jokainen meistä muistaa varmasti syyskuun 11. päivän terroriteot tai missä oli itse silloin, kun kuuli asiasta. Nämä asiat vain pysäyttävät. Ne ovat liian suuria ymmärettäviksi. Hyvyyttä on helppo ymmärtää, pahuutta ei.

Illalla kävimme ystäväni kanssa vielä juoksemassa hyppyrimäen portaita ja suurin ongelmamme taisi olla se, että satoi vettä. Kaikki on niin suhteellista. Juoksusta tuli hyvä mieli ja kotona tein vielä hetken joogaa ja mietin sitä aihetta vapaudesta, josta minun piti kirjoittaa.

Kirjoitan siitä joku toinen päivä. 


Kommentit