22.7.2016

Facee, instaa, snäppii, twitterii, juutupee

Liityit Facebookiin tasan 7 vuotta sitten. Kiitoksia siitä, että kuulut yhteisöömme, Terhi!

Onko siitä oikeasti jo 7 vuotta? Tai no, sehän ei ole kovinkaan pitkä aika siihen, kuinka kauan siellä olisi voinut olla. Minä olin niitä, jotka viimeiseen saakka yrittivät pysyä pois koko facesta, mutta loppujen lopuksi liityin sinne yhtenä hiljaisena työpäivänä ollessani kesän tuotantoassistenttina. Liikkeellepaneva voima liittymiseen oli tuttuni, joka päivitteli faceen kuvia tekemistään hienoista kakuista. Ja joita en tietenkään voinut nähdä, jos en ollut mukana siellä.

Facehan on kaikessa yksinkertaisuudessaan näppärä väline pitää yhteyttä ihmisiin, joita ei tapaa päivittäin ja seurailla ihmisten kuulumisia ilman, että tarvitsee erikseen kysyä, mitä kuuluu. Muistan, kuinka alkuvaiheessa minusta oli mukava tehdä erilaisia testejä ja jakaa niiden tuloksia facessa. Oli mukava lukea ihmisten kuulumisia, tykkäillä heidän jakamistaan kuvista. Ja sitten ärsytti ne ihmiset, jotka päivittivät jokaisen käänteensä faceen pyykinpesusta ruuanlaittoon. Tai valittivat kaiken aikaa, kaikesta.

Töiden puolesta face mahdollisti ja mahdollistaa edelleenkin ihmisten kokoamisen saman ryhmän alle helposti. Omien töiden puolesta face on aika ehdoton väline juurikin noiden ryhmien kannalta, vaikka en muuten kovin aktiivinen siellä olekaan. Face tavoittaa myös mukavasti tämän blogini lukijoita ja on mukava, kun joku käy tykkäämässä ja kommentoimassa.

Kuitenkin töiden siirtyessä enemmän ja enemmän faceen, tuntui minusta usein siltä, että osa töihin liittyvistä asioista hukkui uutisvirtaan ja moni asia meni vain ohi. Lisäksi aivan älyttömäksi paisunut "ystäväpiirini" vei aikaa, kun face täyttyi kaikkien päivityksistä. Työ ja vapaa-aika alkoivat sekoittua pahasti keskenään. Koin olevani facessakin koko ajan töissä, oli kyse sitten henkilökohtaisesta sivustani tai töihin liittyvistä jutuista. Pikkuhiljaa se aika, jonka käytin facessa roikkumiseen, alkoi tuntua aika älyttömältä. 

Itse olen luonteeltani sellainen, että katselen aikani (yleensä aika pitkänkin ajan) vähän sivusta ja kun alkaa oikeasti tuntua siltä, että nyt ei enää tunnu siltä, miltä pitäisi, teen ulkopuolisen silmiin aika nopeita käännöksiä. Todellisuudessa olen voinut harkita asiaa jo hyvinkin pitkään, mutta pitänyt sen vain omana tietonani. Tämä kävi myös facen kanssa, jossa raja vain tuli vastaan. Totesin, että face on minulle iso aikasyöppö, eikä se enää palvellut sitä, mitä sen alunperin oli tarkoitus. Se ei ollut minulle enää vapaa-aikaan liittyvä kanava, vaan töihin. Tuntui kuitenkin pahalta poistaa kaikki kaverini listalta ja jättää vain ne pari, jotka liittyivät töihini. En halunnut loukata ketään, koska ei vika ollut heissä, vaan siinä, että face oli muuttanut muotoaan minulle.

Muistan, kun jossain vaiheessa samanhenkisiä ajatuksia oli varmasti muillakin. Juteltiin siitä, kuinka osa oli blokannut osan ihmisistä, jotta heidän ei tarvitsisi seurata heidän päivityksiään.  Yleensä se tarkoitti sitä, että oma ärsytyskynnys oli mennyt yli siinä, mitä ja miten usein joku toinen päivitti ja jakoi juttuja omilla sivuillaan. Puhuttiin siitä, kuinka tekisi mieli poistaa osa ihmisistä kavereista, mutta ei kehdata, koska ei haluta loukata ketään. Ja facehan mahdollistaa myös sen, että voit blokata jonkun niin, että et voi seurata hänen päivityksiään, mutta pysytte kuitenkin kavereina. Nuo kaksi ensimmäistä ymmärrän, mutta mikä pointti on tuossa viimeisessä? Onko se vinkki kaverille, että voit poistua kavereistani. Hah hah. 

En oikeastaan ihmettele ihmisten tänä päivänä kokemaa ahdistusta somesta, koska "linjoilla" pitäisi olla joka hetki. Face ei tietenkään ole ainoa kanava, jossa eletään, vaan medioita alkaa olla aika pilvin pimein. Itse olen rajannut omat somettamiseni faceen töiden puolesta ja ainut vapaa-ajan somemuoto on instagram (ja tietenkin tämä blogi). Instakin on kuulemma muuttunut viime aikoina harkitummaksi ja puhutaan siitä, miten oman instasivun pitäisi olla jotenkin huoliteltu. Wtf? Ja nykyinen huolettomampi kanava on sitten mm. snapchat, josta ei niin harkitut jutut poistuvat hetken kuluttua. 

Välillä tuntuu, että olen vain aivan liian vanha kaikkeen tähän sometouhuun. Olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden, jossa ei kuljettu kännykkä kädessä, vaan ainut kommunikointiväline etänä oli puhelin ja sekin oli kiinni seinässä johdolla. Tai kirjeenvaihto. En sano, että se oli sitä ainoaa aitoa olemista, mutta jossain kohtaa ihan väkisinkin mietin, että eikö tämä mene jo vähän yli? Jokainen saa toki itse valita itselle sopivimmat sometusmuodot, mutta eikö hälytyskellojen pitäisi edes vähän soida, jos itselleenkin tulee jo se olo, että kaipaa pientä irtiottoa somesta. Ja varsinkin, jos se irtiotto tulee tehtyä ja olo tuntuu sen jälkeen hyvältä, voisi miettiä, että onko jokainen somekanava oikeasti juuri minua varten. Tiedän, että tässä on ihan oikeasti kyse myös sukupolven välisestä kuilusta ja koska tämä some on tullut minulle mukaan vasta myöhäisemmällä aikuisiällä, ei sitä katso yhtä luonnollisella tavalla, kuin jos siihen olisi kasvanut kiinni jo nuorempana. 

Mikä on sinulle sopiva määrä somea? Mistä tykkäät ja mikä ärsyttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti