4.7.2016

Ehkä juuri siksi

Viimeisen viiden vuoden aikana...

...Olen suorittanut asioita enemmän kuin on ollut tarvis. Suorittaminen, stressi ja jatkuva kiire pitkällä aikavälillä aiheuttivat minulle mm. lievän burn outin. 

...Olen oppinut luopumaan suorittamisesta, stressistä ja jatkuvasta kiireestä. Ja saanut lähipiiriltä palautetta, että on mukavaa, kun "olet taas enemmän sinä". 



...Olen ollut tiukalla ruokavaliolla ja liikkunut aivan liian paljon suhteessa energiansaantiini. Ja kokenut, mitä on pitkittynyt ylikunto ja sen aiheuttamat nivelkivut, väsymys ja palautumaton kroppa. 

...Olen palautunut pitkittyneestä ylikunnosta, joka vei reilut kaksi vuotta. Tänä aikana olen oppinut arvostamaan terveyttäni enemmän, kuin koskaan ennen sekä oppinut monien kompastusten jälkeen hidastamaan juuri minulle sopivaan tahtiin. 


...Olen käynyt pitkän henkisen matkan oman pääni sisällä ja mm. todennut, että onnellisuus ei lähde ulkoisista tekijöistä. Ei siitä, kuinka paljon omistan materiaa. Ei siitä, kuinka kireä kroppa minulla on. Ei siitä, kuinka paljon tienaan kuukaudessa. Ei siitä, että kaikki asiat ovat kontrollissa.

...Vaan siitä, että olen terve, minulla on työ, jonne on mukava palata lomalta, en käytä aikaani miettimällä, mitä muut minusta ajattelevat, minulla on rakastava perhe ja lähipiiri. Se on korvaamatonta.


...Olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, missä kulkee minun polkuni. Oppinut pikkuhiljaa kantapään kautta, tipahtanut samaan kuoppaan muutaman kerran, ennenkuin olen oppinut. Toiset asiat vain täytyy kokea itse, ennenkuin ne uskoo.

...Olen uskonut omaan polkuuni ja tekemiseen. Ja siihen, että kaikki valinnat on tehty oikein juuri sillä hetkellä. 


...Luottanut siihen, että elämä kantaa. Koska se vain kantaa.

...Rauhoittunut myös kuuntelemaan. Aina ei tarvitse vain tehdä.


...Opetellut luopumaan. Koska luopuessa antaa tilaa myös uusille asioille, jotka tulevat ajallaan.

...Oppinut luottamaan intuitioon. Tunteeseen, mikä tuntuu oikealta ja väärältä. Kaikkea ei tarvitse valita järjellä.


Ehkä juuri siksi koen olevani tasapainossa itseni ja muun maailman kanssa. Juuri nyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti