30.6.2016

Pohkeet lyö tulta alapuolellamme

No ei kai se Terhi ole taas ollut juoksemassa? No on se. Tällä kertaa kyytiä saivat hyppyrimäen portaat, jossa en viime viikolla käynytkään. En tiedä, mikä noissa portaissa on tänä vuonna ollut vikana, mutta jokaisen juoksun jälkeen pohkeet tuntuvat huutavan hoosiannaa ja palautumiseen menee toista päivää. Vikahan luonnollisesti on portaissa, eikä minussa, heh heh. 

Sain hyvän vinkin toissapäivänä kirjoitellessani viha-rakkausuhteestani juoksuun, jossa mainitsin myös uuden soittolistan tekemisestä juoksua varten. Ei sillä, etteikö golden eighties ole aina lähellä sydäntäni ja oma musiikkitietouteni laulajien ja yhtyeiden puolesta on myös jäänyt päivittämättä sitten kasariaikojen. Toki omilla soittolistoillani on myös ihan tämän päivän kappaleita, mutta olen myös paljon saanut kuulla niistä ikivihreistä kasarijyystöistä, joita pompsahtelee sieltä täältä muiden kappaleiden lomasta.

Jossain vaiheessa yritin etsiä uusia helmiä kuuntelemalla Spotifyn viikon suosituksia, mutta siinä kohtaa, kun lähes joka toinen kappale alkoi olla saksalaista vähän raskaampaa musiikkia, menetin uskoni ko. soittolistaan. Myöskään Tony Halme ei oikein kolahtanut. Kaikki kunnia toki hänen musiikilliselle uralleen.


Nyt päätin kuitenkin suosituksesta antaa mahdollisuuden Spotifyn Running-ominaisuudelle, joka mittaa askelten lukumäärästä eli juoksuvauhdista juoksuun sopivat kappaleet.

No minä tietysti iloisena tyttönä valitsin soittolistan nimeltä Fun Run. Sitä en tullut kuitenkaan ajatelleeksi, että porrasjuoksu ei ehkä anna askeltiheyden (ainakaan minun tahdillani) mukaan mitattuna kovin vauhdikasta tulosta. Eri asia olisi ollut, jos oltaisiin otettu mittaus vaikka sykkeestä. Olisi ollut suhteellisen raskasta heviä, jota soittolistalle olisi tullut. No mutta eipä siinä mitään, juoksin pari ensimmäistä kierrosta illan viimeiset hitaat korvissa soiden, kunnes juoksu alkoi tuntua vähän masentavalta. Kappaleissa itsessään ei toki ollut vikaa, mutta hieman aktiivisempaa jumputusta juoksu kuitenkin kaipaa, jotta siitä voidaan käyttää termiä fun run.

Onneksi ohjelmassa saa myös ihan manuaalisesti nostaa askeleiden lukumäärää, jolloin soittolistalle lätkähtää hieman menevämpiä kappaleita. Mutta kaikkinensa, tulen ihan varmasti käyttämään tätä ominaisuutta toisenkin kerran, ehkä kuitenkin ihan oikealla juoksulenkillä.


Porrasjuoksu itsessään alkaa tuntua pikkuhiljaa jo ihan inhimilliseltä, jos ei näitä jokakertaisia pohjejumeja oteta huomioon. En tiedä, ovatko nuo pohkeet jumissa jo valmiiksi, vai mikä valuvika niissä mahtaa olla. En muista viime vuosilta vastaavaa vaivaa, kuin kevään ensimäisen kerran jälkeiset jälkituskat. Mutta kyllä se vain tässäkin "lajissa" menee niin, että kun säännöllisesti käy, niin kehittyy. Keuhkot eivät huuda enää sama hoosiannaa, kuin keväällä ja juostakin jaksaa koko ajan paremmin ja paremmin. Ja nuo pohkeetkin ovat vasta seuraavan päivän murhe.

Porrasjuoksu tuntuu olevan ainakin täällä meidän huudeilla tällä hetkellä aika hittijuttu ja onkin mukava, että kaupunki on korjaillut portaita sieltä täältä. Ne vanhat alkoivatkin olla jo aika lahot. Olihan sinä tietty aina pieni lisäjännitys, josko jalka uppoaa portaan läpi tai ei.  En tiedä, onko tämä sama villitys iskenyt muihinkin kaupunkeihin, mutta harvemmin tänä vuonna on yksin joutunut portaita juoksentelemaan.

Ps. Lupaan, että huomenna en kirjoita juoksusta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti