Niin rentoa, että voi olla vaikka paljasjaloin

Perjantaina pakkailin aamulla tavarat kasaan ja pistin auton nokan kohti Kiteetä (vai Kittteetä?), koska viikonloppu meni juhliessa Annan ja hänen veljensä valmistujaisia. Meiltä Kiteelle ajaa sellaisen kolmisen tuntia ja kieltämättä autossa tuli mietittyä ajatus jos toinenkin. En koskaan kuuntele omaehtoisesti radiota autossa vaan nautin hiljaisuudesta. En osaa sanoa syytä tälle hiljaisuudelle, mutta jotenkin vain nautin siitä. Jopa sen kolme tuntia.

Perille kaartaessani vastassa oli mitä kaunein näkymä järvelle ja vaikka viikonloppuna taisikin sataa enemmän kuin olla poutaa, ei se madaltanut sitä fiilistä, että kyllä Suomen kesä on silti vain kaunis ja siihen lisättynä vielä kaunis järvimaisema, ei mieli voi paremmin levätä.

Muuten viikonloppu meni kaikkea muuten kuin levätessä. Perjantai vietettiin tiiviisti keittiön puolella tehden jos ja vaikka mitä herkkuja; raakakakkuja, leipää (linkin ohjeesta jätetty pois jouluiset mausteet), smoothiejäätelökuppeja, erilaisia salaatteja, raakasuklaata, hedelmälautasia ja mitähän vielä. Ja olipa muuten hauska päivä. Hyvässä porukassa tällainen kokopäiväinen kokkailurupeamakin tuntuu kevyeltä ja hauskalta. Lauantaina jatkettiin puuhastelua ja hyvissä ajoin saatiin pöytä katettua ja vieraiden saapuessa paikalle ei otsalla ollut yhtään tuskaista hikikarpaloa, vaan kaikki oli juuri niin valmista juhliin, kuin oli tarkoituskin.

"Äiti, mitä te teitte siellä Annan juhlissa?"
"No me ensin tehtiin ruokaa ja leivottiin puolitoista päivää ja sitten me syötiin ne ja juhlittiin."

 



Kieltämättä kun viikonlopun kuvasaldoa katson, ei sieltä taida viittä kuvaa enempää löytyä ihmisistä, mutta tarjoiluista sitäkin enemmän. Mutta ei se mitään, näillä mennään. Se ei onneksi tarkoita sitä, että tarjoilut olisivat olleet vain se juttu. Ei tosiaan.

Viikonlopun aikana sain tutustua aivan mahtaviin persooniin ja vielä kotiin ajellessanikin hihittelin yksin autossa ties mille jutuille, jotka alkoivat tipahdella mieleeni. Ja nimenomaan tipahdella. Tämä johtuu siitä, että nauttiessani enemmän kuin sen oman normini 1-2 lasillista viiniä, tuntuu, kuin pääni kävisi liian kovilla kierroksilla (jotkut kutsuvat sitä humalaksi) ja osa illan aikana käydyistä keskusteluista vain häviää hetkeksi jonnekin. Ja jotka kuitenkin palailevat mieleen pikkuhiljaa. En tiedä, kokevatko muut tällaista, mutta itselleni tulee aika herkästikin aina näitä pieniä mustia aukkoja, jotka kuitenkin sitten ajan kanssa palautuvat mieleen.

No mutta, olipahan hauska kotimatka, kun hirnuin mieleenpalanneille jutuille. Kotimatkalla mietin myös koko viikonloppua ja sitä lämmintä tunnelmaa, joka juhlissa oli. Jos juhlien oli tarkoitus olla rento tapahtuma, siinä onnistuttiin täydellisesti. Ihmiset olivat aitoja, lämpimiä ja todella tunsi, kuinka moni oli läheinen toisilleen. Itsekin mietin, kuinka yhden viikonlopun jälkeen tuntui, että olisin tuntenut monet noista ihmisistä aina.
 

Takana on siis aivan mahtava viikonloppu, johon sisältyi paljon naurua, iloa, onnellisia hetkiä, hyvää ruokaa, jälkiruokaa, juomaa, brunssi, rentoa yhdessäoloa, uusia ihania ihmisiä, paljaita varpaita, hengailua ja kiitollisuutta. Kiitos, että sain olla mukana.


Kommentit

  1. KIITOS Terhi, meidän kaikkien puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös itsellenne, että sain olla mukana alusta asti sekä toteuttamassa että juhlimassa kanssanne <3

      Poista

Lähetä kommentti