20.6.2016

Melkein

Joskus tulee eteen niitä päiviä, kun ei vain yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Tai no mitään ja mitään, nimimerkillä neljä koneellista pyykkiä ja lakanoiden vaihto, mutta kun olo on koko päivän vähän sellainen blaaaah ja kaikki vaatii vähän ponnisteluja. Koko kroppa on ollut vähän jyrän alle jäänyt ja pääkoppakin lyö normaalia tyhjempää. Silti ei vain osaa ottaa vaikka kirjaa kauniiseen käteen, vaan vähän väkisin yrittää saada jotain aikaiseksi.

Toisaaltaan nautin tästä toimettomuudesta ja siitä, että oikeasti voin. Se, että jos yksi päivä menee "hukkaan", ei oikeastaan haittaa yhtään mitään, koska onhan näitä vapaapäiviä vielä huomenna ja ylihuomennakin. Ja sitä seuraavanakin jne.

Tällaisena toimettomana päivänä on ollut myös hyvä laitella muutamia asioita vähän ylös paperille ja järjestykseen pään sisällä. Muutama päivä sitten kirjoittelin siitä, kuinka olen pikkuhiljaa laittanut arkea uuteen järjestykseen ja kieltämättä tuo alla oleva kappale on vain pintaraapaisu siitä, mitä mielessä liikkuu. Minulla on vahva tunne siitä, että pikkuhiljaa moni muukin asia alkaa saada tulta alleen ja ehkäpä juuri sen vuoksi moni asia hakeekin paikkaa niin pitkän kaavan mukaan.


Sen lisäksi, että olen kokoillut arjen palikoita uuteen järjestykseen, olen antanut entistä enemmän tilaa tulevaisuuden suunnittelulle ja haaveilulle. Osaa haaveista olen alkanut pikkuhiljaa työstää suunnittelun tasolle ja uskoisin, että viimeistään kesäloman alkaessa alkaa toivottavasti myös pääkoppakin taas toimia vähän paremmin ja tilaa löytyy taas innovatiivisemmalle ajattelulle.



Olen aina ollut vähän kärsimätön luonne ja tällainen pitkä ja hidas henkinen prosessi on ollut kieltämättä tehnyt aika hyvää, vaikka onkin minun mielelle kovin hidasta tallattavaa. Tämä prosessihan on oikeastaan lähtenyt varsinaisesti liikkeelle silloin, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tuskin tässä koskaan kovin valmiiksi tulenkaan. Mutta paljon on asioita matkan varrella tapahtunut. Osa niistä on kulkenut ja kulkee vieläkin mukana ja osan olen jättänyt taakseni. Kaikella on ollut kuitenkin merkityksensä. Ja ihan jokainen juttu on ollut elämisen ja kokemisen arvoinen.

Nyt kuitenkin tunnen, että moni asia, joita olen kantanut vuosia ja elänyt niitä kohti, alkavat ihan oikeasti olla nurkan takana ja kyse ei ole enää niinkään uskomisesta ja haaveista, vaan niiden toteuttamisesta ja niiden toteutumisesta ihan konkreettisesti. Ja kuten jo joku aika sitten kirjoitin, joskus muutoksen tekeminen vain vaatii yllättävän paljon pohjatyötä, jotta se olisi saavutettavissa.

Ja se pohjatyö on usein ollut aika uuvuttavaa ja joskus jopa yllättävää. Joskus on joutunut miettimään, että mikähän se on ollut tämänkin jutun tarkoitus, mutta niin ne vain ajansaatossa löytävät kurjatkin asiat oman paikkansa ja merkityksensä ja ymmärrän, miksi ne on tullut elettyä.
 
 
Lisäksi sitä on jotenkin luullut, että tähän ikään mennessä alkaisi tuntemaan itseään jo aika hyvin ja silti olen varsinkin viime aikoina törmännyt useampaan juttuun, jonka seurauksena olen joko muuttanut käsitystäni itsestäni tai olen tajunnut jonkun asian syy-seurauksen. Me ollaan kuitenkin ihan jokainen niin omia kokonaisuuksiamme, että vaikka monet perusjutut ovatkin aika yleistettävissä, on itsessä niin monia pikkujuttuja, joita ei voi ihan suoraan lukea yleisistä normeista. Nämä ovat elämässä sellaisia juttuja, joita olen oppinut omassa itsessäni joko arvostamaan tai hyväksymään. Ei ehkä niitä kovin isoja juttuja, mutta kun joskus katsoo itseään vähän ulkopuolisen silmin, on helpompi ymmärtää omia toimintatapojaan ja ehkä miettiä, miksi käyttäydyn tietyissä tilanteissa juuri noin tai miksi tuo asia vaikuttaa minuun juuri näin. Se on yllättävän mielenkiintoista.

Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi pyrkiä johonkin täydellisyyteen, mutta silti on hyvä huomioida ja syventää omaa tietoisuuttaan itsestään ja omista käsityksistä, uskomuksista, totutuista malleista, tavoista toimia tietyissä tilanteissa. Ja kuinka ne vaikuttavat mihinkin. Ja mitä niistä pyrin muuttamaan ja mitkä saavat olla osa minua juuri sellaisenaan edelleen.

Ja peeäs. Jotenkin nämä tänä päivänä otetut kuvat melkein kypsistä marjoista, hedelmistä ja vihanneksista vain sopivat tähän teemaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti