Voi väsymys

Kuinka usein on käynyt niin, että lomalle jäädessä iskee flunssa tai kun tiukan työ-/opiskeluputken jälkeen stressi helpottaa ja jäljelle jää vähintään armoton väsymys? Itse muistan aikanaan, kun kunnon työputkien jälkeen jäi lomalle, niin ensimmäinen viikko meni vähintään nukkuessa tai sitten iski oikein kunnon lenssu.

Kropallehan se on aika luonnollinen reaktio, kun on liian kauan painettu liian kovaa ja sitten kun helpottaa, antaa kroppakin ns. periksi ja "palkintona" on flunssa tai ainakin väsymys. En osaa kertoa, mistä tämä tarkalleen johtuu, mutta näin tuo kroppa tuntuu usien toimivan. Kuulostaako tutulta?

Joskus kroppa pitää stressitilaa yllä hieman pidempään, kuin siihen päivään, kun helpottaa, eli joku tilanne on saatu päätökseen tai loma alkaa tai stressi alkaa helpottamaan. Ikäänkuin se haluaisi varmuuden vuoksi vielä hetken katsoa, jatkuuko tilanne, vai helpottiko oikeasti. Itselleni tämä tilanne pääsi vähän yllättämään tällä viikolla, kun ihmettelin jatkuvaa väsymystä.


Mietin ensin, että mistä ihmeestä tämä väsymys kumpuaa ensin päivisin niin, että päikkärit olivat ihan must have ja illalla viimeistään seitsemän jälkeen alkoivat leukapielet kipeytyä, kun haukotutti niin kovin. Samalla tuntui, että pieni flunssa alkaa viemään tilaa normiolotilalta, mutta onneksi tajusin yhdistää tilanteen siihen, että viime aikoina työt ovat tosiaan vähän helpottaneet ja kropalla oli aikaa tasaantua.

Nöyränä olen siis ollut unten mailla jo kahdeksan jälkeen illalla, nukkunut lisäksi päikkäreitä, jos on siltä tuntunut ja kuunnellut muutenkin omaa fiilistä eri asioihin kropan kautta. Ja se on auttanut. Jo tänään tuntui vähän pirteämmältä ja olo oli kuin uudesti syntyneellä.

Itse huomaan tuossa väsyneessä olotilassa, että tekisi mieli käyttäytyä hieman toisin kuin normaalisti. Tulee tarve vähän kiukutella kaikista pikkuasioista, syödä lohturuokaa (karkkia) ja ärsyyntyä ihan mitättömistä asioista. Tietenkin osaan yhdistää nämä tunteet tuohon väsymykseen. Mutta silti, kuinka mukavaa olisi sukeltaa omaan pikkukuplaan ja antaa sen tunteen vyöryä yli, että on todellakin ansainnut sen, että voi vähän kiukutella, olla ainakin vähän marttyyri ja hukuttautua karkkimereen. 

Kuinka mukavaa olisi vain velloa täydellisessä mukavuusaluekuplassa ja työnnellä ulos kaikki sinne kuulumattomat asiat. Ja loppupeleissä todeta, että ei siitäkään hyvä olo tule pitkällä aikavälillä. Tähän vähän liittyen minua huvitti lukea eilen vastaisku ankeudelle-blogin kirjoittajan Jennyn juttu aiheesta Mikä minua ärsyttää? Kieltämättä tässä olotilassa osui ja upposi :) Käy lukemassa.



Kommentit