4.5.2016

Treeniä kropalle vai pääkopalle?

Tänään yksi asiakkaani kysyi, että eikö tuo polvi käy pääkopan päälle ja vaikka kuinka reippaana tässä olen yrittänyt olla, niin kyllähän se käy. Sinänsä en voi valittaa yhtään mistään, koska olen onnellisempi kuin aikoihin, että polvi on operoitu ja se menee parempaan koko ajan.

Mutta onhan se kieltämättä pääkopalle ollut haastavaa, vaikka huumorin kautta tämäkin menee aika vahvasti. Polvi ei ole enää kipeä, mutta sen verran siinä on nestettä ja se on jäykkä, että kyykkääminen ei ihan vielä suju. Eilen raahasin penkin tangon äärelle ja tangosta kiinni pitäen kyykkäsin penkille ja siitä ylös. Jalka ei meinaa aktivoitua millään ja jouduin todella näkemään vaivaa, jotta sain lihakset jollain lailla työskentelemään. Kaikkein säälittävin tässä on etureiden lihaksisto, joka on lähtenyt jonnekin pitkälle lomalle ja tilalle on jäänyt melkein pelkkä kuoppa.


"Kyykkytreeniä" tuli tehtyä omalla painolla kolme sarjaa 5 kpl toistoja (hurjaa...). Voi sitä onnenpäivää, kun saan tuon tangon tuosta harteilleni tai kun pääsen taas kunnon kyykkyyn. Voin sitten muistella näistä "kehityskuvista" tätä omaa tekemistäni, kun kyykkääminen on itsestäänselvä juttu.

Olen viime aikoina treenaillut enemmän perinteistä salitreeniä ylätaljoineen, penkkipunnerruksineen ja hauiskääntöineen, mutta nyt kun tuolle jalalle voi varata jo vähän enemmän painoa, kuin vain oman ruhon paino, aloitin kevyesti rinnallevetoharjoitukset, ihan raakana toki ja voi että se tuntui mukavalta. Nyt en suunnilleen malta huomista odottaa, kun tekisi mieli mennä treenaamaan niitä uudestaan.
Mutta pikkuhiljaa palailen treenien pariin ja jos kroppa kiittää tästä palailusta, kiittää pääkoppa vielä sitäkin enemmän. Treenaaminen vain on niin kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti