3.5.2016

Todellista lähiruokaa hortasta, eikä maksa kuin vaivan

Minulle metsä ja luonto ovat monestakin syystä tärkeitä asioita. Jo ihan sen vuoksi, että on mukava ottaa koira mukaan pidemmälle lenkille, antaa sen haistella kaiken maailman hajuja, samalla antaa omien ajatusten haahuilla ihan rauhassa ja rauhoittua. Sen lisäksi, että metsä ja luonto tarjoavat mahdollisuuden rauhoittumiseen ja henkiseen nollaukseen, antaa se myös kävijälleen monen monta syytä kulkea sensorit tarkkana joko kohti maata tai puiden oksia. Riippuen siitä, mitä hakee. 

Olen toki tiennyt jo ihan lapsesta asti, että haavan tai hiertymän päälle piti laittaa aina piharatamon lehti tai ihan leikillään syötiin nuoria koivunlehtiä tai ketunleipiä, kun ne oli jännän makuisia tai että koivunmahla oli makeaa, ei tällä ilmiöllä ole ollut vielä mitään nimeä. Lapsena vain vietetiin paljon aikaa ulkona ja luonnossa ja jostain nämä jutut vain tarttuivat mukaan.

Kolmisen vuotta sitten innostuin enemmänkin hortoilusta ja kaikki nuo lapsuusmuistot voidaan tietenkin niputtaa tämän saman ilmiön alle. Hortoilussa ajatus on kerätä luonnosta kasveja, jotka ovat ravintorikkaita, taattua lähiruokaa, varmasti tuoreita ja joilla on hyvä vaikutus terveyteen joko syötynä tai rohteena. Mistään kovin monimutkaisesta jutusta ei siis ole kyse, vaan esimerkiksi koivunlehtien puhjettua voit kerätä nuoria lehtiä salaatin päälle ja samalla tulet lisänneeksi mm. ruuan c-vitamiinipitoisuutta. Näin keväällä myös mm. nuoret nokkosenlehdet ja vuohenputket ovat hyviä lisiä salaattiin.


Aikanaan hortoiluun hurahdettuani etsin tietoa toki netistä ja lisäksi hankin Jouko ja Raija Kivimetsän kirjoittaman kirjan Hulluna hortaan, joka on hyvä yleisteos aiheesta. Viikonloppuna olin kylässä ystäväni luona ja bongasin hänen kirjahyllystään minulle ihan uuden kirjan Villikeittiö. Selailin kirjaa ja otin nimen ylös, josko tuon kirjan ostaisin ihan itsellenikin. Kuitenkin eilen käydessäni kirjastossa osui sama kirja hyllystä silmääni (ei kirjaimellisesti, hah hah) ja nyt olen jo ehtinyt selailemaan sitä vähän huolellisemminkin. Kirjoja selaillessani alan vähintään odottamaan koivunlehtien puhkeamista, käyn napsimassa ensimmäiset nokkosen-, horsman- ja vuohenputken lehdet maasta ja ujutan ne päivällissalaattiini.




Tänä vuonna ajattelin kuitenkin pitää homman jollain lailla lapasessa, koska muistan mielettömässä hortoiluhuumassa pari kesää sitten vannoneeni, että syön meidän pihan pihan tyhjäksi rikkakasveista ja ei tarvii kato kitkeä. Kesän aikana mies vähän ohimennen virnisteli mm. räjähteneelle nokkospuskalle, että ei lopu rouvalta salaatit kesken ja kieltämättä täytyi itsekin myöntää viimeistään loppukesästä, että ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Siinä kohtaa kun punaherukkapuskalle ei päässyt ilman haarniskaa, oli otettava kitkentävälineistö käyttöön ja revittävä hieman villiintynyt nokkospuska alas. Samana kesänä totesin myös, että vuohenputket eivät pihalta syömällä lopu.
Ei näin.

2 kommenttia:

  1. Jos teidän pihalla on ylimääräisiä nokkosia tänä vuonna, niin voin ilmoittautua niiden vapaaehtoiseksi kerääjäksi :) Mulla ei nimittäin ole oikein hyvää nokkospaikkaa meidän kodin lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule tervetuloa. Eiköhän tuota nokkosta puske tuosta kasvimaalta tänäkin vuonna ;) Ja toki saa tulla keräämään muitakin rikk... eikun hortakasveja. Siinä mielessä tämä on ainakin hyvä paikka, että ei ole isoa tietä lähellä, eikä ole käytetty mitään myrkkyjä, eli vallan luomuhortaa, sanoisin :)

      Poista