15.5.2016

Niistä pienistä hetkistä

Tässä rauhallisena sunnuntaiaamun hetkenä mietin, kuinka onnellinen olen siitä, että viime aikoina olen ehtinyt viettää aikaa hengaillen, istuskellen ystävien kanssa brunssilla, lounaalla, kahvitellen, aamupalalla, töiden lomassa ja ihan muuten vaan.

Tällaisten mini-irtiottojen ei tarvitse olla mitään monen tunnin ja seitsemän ruokalajin maratoneja (ei niissäkään toki vikaa ole), mutta jo vaikka ihan hetken kuulumisten vaihdolla ja kahvitteluilla saa niin paljon lisää virtaa arkeen ja hymy pysyy takuuvarmasti kasvoilla vielä seuraavanakin päivänä.


Tarjottavienkaan ei tarvitse olla kummoisempia, mutta ainakin itsestäni on mukava tarjota jotain, oli se sitten vähän ruokaisampi lounassalaatti, jonne tuli tällä viikolla lisäiltyä pihan omia raaka-aineita, kuten koivun- ja mustikanlehtiä, vuohenputkea ja ruohosipulia tai jotain pientä naposteltavaa kahvitteluille. 

Perjantaina PureFactory pyöräytteli muutamat raakakakut kasaan ja täytyy sanoa, että tästä raakaleivonnasta on tullut niin mukava lisä arkeen ja vaikka tämä olisi kuinka työtä, ei se vain ole vielä hetkeäkään tuntunut siltä. Kun varsinaista leivontatyötä ei tule tehtyä, pyörii mielessä erilaiset reseptivaihtoehdot ja koristelujutut. Tähän maailmaan ja reseptien kehittelyyn saisi helposti kulutettua kaiken vapaa-aikansa ja olen kyllä tosi onnellinen, että nämä leivontajutut ovat palanneet omaan arkeen juuri sillä tavalla, mikä tuntuu omimmalta.

Toinen asia, jolle toivon löytyvän taas tässä kesällä aikaa, on käsityöt. Ompelukone ja saumuri ovat seisseet kodinhoitohuoneen pöydällä liian pitkään toimettomina ja toivon, että kaikki kankaat ja muut askartelutarviikkeet eivät ole ehtineet homehtua tässä välissä, kun aikaa (ja intoa) näpertelylle ei ole ollut.

Ja palatakseni vielä niihin mini-irtiottoihin, kävin eilen ystävän luona aamiaisella, kun ei olla nähty piiitkään aikaan ja muiden aamupalatarjoiluden lisäksi hän oli tehnyt suklaaraakakakun. Kuinka mukavaa on istahtaa valmiiseen pöytään ja päästä maistelemaan vielä jonkun toisen tekemään raakakakkua, joka oli muuten hyvää.

En mitenkään aistinut sitä jännittynyttä olemusta siihen asti, kun olin maistanut kakkua ja kehunut sitä. Hah hah. Vaikka itse pyöritteleekin ja testailee näitä kakkuja ja makuyhdistelmiä viikoittain, on muualta tulleet ideat ja vinkit aina tervetulleita. Tähänkin kakkuun antoi raikkaan lisänsä mm. pohjaan lisätty mustikka ja suklaaseen lisätty passionhedelmä. Nam.


Niitä pieniä lisäjuttuja kahvittelutarjoiluihin saa myös vaikka marjoista. En tiedä, onko muut kiinnittäneet huomiota siihen, että tällä hetkellä kaupassa myytävät (espanjalaiset) mansikat ovat yllättävän hyvän makuisia. Itse jätän yleensä nuo ulkomaiset mansikat ostamatta, koska vaikka haju ja ulkonäkö ovat hienoja, on maku yleensä mitäänsanomaton ja kirpeä, sellainen raa'an makuinen. Viime aikoina olen kuitenkin poiminut näitä mansikoita mukaan kauppareissuilla, koska maku on ollut ihan jees. Lisäksi olen niin koukussa pensasmustikoihin, että niitä olen napannut mukaan herkutteluhetkiin aina viikonlopuksi.

Eilen istuimme terassilla kahvittelemassa ystäväni kanssa ja suunnittelemassa tulevan syksyn reissua. Mikä on sopiva kävelymatka per päivä ja mitä kaikkea sitä oikein ottaisi mukaan. Lisäksi tässä pitäisi alkaa kartoittamaan, mikä on hyvä kenkä ko. reissuun ja rinkkaankin pitäisi investoida. Vanha on niin iso, että ihan sellaisen kanssa en taida matkaan lähteä. Kahvitarjoiluille sai muuten aika mukavannäköisen lautasen pienellä vaivalla, kun siihen yhdisti mansikoita, mustikoita ja muutaman raakasuklaan.

Viikonloppu on kieltämättä mennyt aika hujauksessa ohi, kun näiden kahvittelujen, leipomusten ja lounasteluden lisäksi on vietelty nuoremman neidin syntymäpäiviä. Aikamoista hulinaa siis, sanoisin. Nämä ovat kuitenkin niitä viikonloppuja, joista jää kaiken hulinan ja tekemisen jälkeen niin hyvä fiilis, että arjen pyörityksen jaksaa taas ihan varmasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti