Mutta en malttanut istua koneelle, koska oli niin nätti ilma

Perjantaiaamuna mun piti kirjoittaa siitä...

....kuinka vihdoin ja viimein oikeasti totesin, että kyllä, kesä on täällä ja kaivoin kesävaatteet laatikoista. Ja huomaisin, että jotain on tapahtunut vaatteille talven aikana. "Huono leikkaus" monissa niissä, hmmmm. Johtuen ehkä siitä, että polven rikkouduttua treenaaminen väheni, mutta syöminen ei. Vaikka oma syöminen ei mitenkään huonosta päästä ole, on liika liikaa energiaa hyvistäkin lähteistä otettuna. En kyllä jää murehtimaan tätä, koska polven kuntoutuessa lisääntyy taas liikunnankin määrä.

....että odotan iltaa innoissani, kun tiedossa on perinteiset kesänavajaiset ja samalla minun läksiäiset Crossfit-salilla. 

Mutta en malttanut istua koneelle, koska oli niin nätti ilma.


Lauantaiaamuna minun piti kirjoittaa siitä....

...kuinka hauska ilta minulla oli. Illan ensimmäinen aktiviteetti, eli joukkueWOD oli suunnistushenkeen rakennettu ja vaikka en siihen pystynytkään vielä osallistumaan, oli ilo katsoa tehokkaana loistavia punaisia ja iloisia kasvoja, jotka palasivat reitiltä takaisin lähtöpisteeseen.

...kuinka haikea ilta minulla oli. Vaikka päätös olikin omani ja se tuntuu mitä oikeimmalta, on yhden aikakauden loppu aina haikea. Porukka ja yhteishenki salilla on kuitenkin niin mahtava ja on ollut ilo katsoa ihmisten kehittymistä ja olla mukana tässä porukassa. Myöskään kyyneleiltä ei voinut välttyä siinä kohtaa, kun Sanna ja Liisa pitivät pienen puheen ja koko porukka oli muistanut minua lahjalla. Lahjalla joka osui ja upposi. Olen syksyllä lähdössä kävelemään pätkän Santiago de compostelaa ja lahjakortti vaelluskenkiä/rinkkaa varten oli erittäin, ERITTÄIN tervetullut. Iso kiitos siitä kaikille <3

 ...että aika pienellä todennäköisyydellä tulen elättämään itseäni laulajana. Perjantaina pääsin jouduin hetkeksi "taustalaulajaksi"ja voisin puhua aika vakavasta epämukavuusalueesta, vaikka huumorilla mentiinkin. Laulaminen (jos sitä nyt laulamiseksi voi kutsua) julkisesti on yksi pahimmista peloistani ja elävästi muistan traumat ala-asteen luokan edessä yksinlaulamisesta. Huh.


...siitä, kuinka polvi kestää jo kevyen pyöräilynkin. Tosin perjantaina polvi oli huomattavasti kankeampi juhliin mennessä, kuin sieltä tullessa. Mistä lie johtunut ;)

Mutta en malttanut istua koneelle, koska oli niin nätti ilma.

Sunnuntaiaamuna minun piti kirjoittaa siitä...

...kuinka istuin koko lauantaipäivän terassilla. Maalaten. Terassi sai kelonharmaan sävyn ja vaikka miehellä oli visio work smarter, not harder-versiosta ja siitä, onko järkeä maalata aurinkoisella ilmalla, olin päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen ja jos nyt lopputuloksena ei ihan mikään maailman tasaisin ollut, olen oikein tyytyväinen. Ja kun vielä kävin investoimassa pihakeinuun uudet päälliset ja istutin muutamat kesäkukat, oli kesätoimistoni valmis.

 ...kuinka iloinen olin uudesta kesätoimistostani ja siitä, että aurinko on jaksanut paistaa näin lämpimästi ja herättää luonnon eloon.
 ...että sain herätä aamulla siihen, kun vieressäni nukkunut nuorempi jälkikasvuni herätti minut halauksella ja onnentoivotuksella Äitienpäivään.

Mutta en malttanut istua koneelle (töitä lukuunottamatta), koska oli niin nätti ilma.



Kommentit