Viikonloppukupla Yogafunc-koulutuksessa

En oikein tiedä, mistä tämän jutun aloittaisi, kun tällä hetkellä leijuu vielä sellaisessa viikonloppukuplassa, jonka vietin pienessä ja tiiviissä ryhmässä Helsingissä Yogafunc-koulutuksessa. Tähän koulutukseen lähteminen sai alkunsa Annan ja minun "lemmenlomalta", kun sattumalta juuri ennen Tallinnanreissuun lähtöä bongattiin joogamessut, pakattiin matot mukaan ja lähdettiin kokeilemaan meille täysin tuntematonta tuntia. 

Yogafunc kuitenkin kolahti allekirjoittaneeseen kovaa ja korkealta, koska tunti oli saanut vaikutteita astangajoogasta, mutta oli kuitenkin muokattu tunniksi, jossa mennään musiikin mukana, joka vie liikkeitä eteenpäin. Sen lisäksi, että tunnilla tehdään liikkuvuutta lisääviä joogaliikkeitä, on siellä myös omat voimaosionsa ja voin luvata, että ei varmasti jää kroppa kylmäksi tämän tunnin jälkeen. Tehtävät liikkeet on suunniteltu sellaisiksi, että jokainen pysyy liikkeissä mukana, eikä aiempaa joogakokemusta tarvita.

Hieman arvoin tuohon koulutukseen lähtemistä, koska en ihan täysipainoisesti pysty kaikkia liikkeitä tekemään tuon polven vuoksi, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että ei ainakaan kaduta. Päinvastoin. En muista nauraneeni pitkään aikaan näin paljoa. Tai oppineeni, joka oli toki olennainen osa kurssia.


En tiedä, osaanko edes pukea sanoiksi sitä fiilistä, jonka koin ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen. Iso osa kurssin onnistumisesta on myös siinä, kuinka porukka nivoutuu yhteen ja kuinka ohjaaja ottaa ryhmän haltuunsa. Oltiinkohan me ehditty istua samassa tilassa edes puolta tuntia, kun jo tiesin, että tästä viikonlopusta tulee onnistunut. Matkustettuani yöpaikkaani ensimmäisen koulutupäivän jälkeen olo oli kaikesta siitä treenaamisesta toki väsynyt, mutta silti kävin ihan ylikierroksilla.

Seuraava aamu ei ihan niin ylikierroksilla lähtenytkään käyntiin, kun olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Toki kroppa lämpeni seuraavana päivänä treenien myötä. Koulutuksessa oli paljon teoriaa, mutta enemmän koin sen kuitenkin fyysiseksi. Tai kroppani koki. Mukavaa oli huomata, että omasta astangajoogataustasta oli hyötyä, kun suurin osa liikkeistä oli jo ennestään tuttuja sekä hengitys ja sen tärkeys, jolla on olennainen osa Yogafuncissa, oli tuttua. Voimaliikkeissä tuli oma nykykunto vähän vastaan ja varsinkin siinä kohtaa, kun tuntia aloitettiin treenaamaan toista kertaa saman päivän aikana, hyytyi kroppa aika "kivasti". Tokihan se on vain treeniä, treeniä ja treeniä, enkä malta odottaa, että ruho tästä taas palautuu, jotta pääsen jatkamaan harjoituksia.

Kurssilla käytiin läpi hyvin tarkaan kaikki liikkeet ja niiden oikeat suoritustekniikat. Ohjaukseen, musiikin käyttämiseen ja hengittämiseen koin saavani tosi paljon apua. Hieman kieltämättä mietitytti myös se, että edellisestä ryhmäliikuntatunnin ohjauksesta, jossa siis mennään musiikin mukaan, on vierähtänyt tovi jos toinenkin, mutta hyvin ne neloset ja kasit rytmityksiin sieltä kuitenkin tulivat mieleen. Musiikin merkitys tunnin ohjaamiseen ja hyvän fiiliksen tuomiseen löytyi taas pitkästä aikaa ja fiilistelin ohjelmassa olevia kappaleita kaikki matkat yöpaikkaani sekä luukutin koko illan kappaleita vielä "kotonakin".

Sen lisäksi, että kurssi oli todella loistavasti toteutettu ja kyseistä tuntia tämän kurssin jälkeen on helppo lähteä vetämään näillä eväillä, sain monen monta hyvää vinkkiä myös omaan astangajoogaharjoitukseen. Olen muutamia liikkeitä toistanut ehkä vuosikausia omalla tavallani ja miettinyt, että onpas tämä aina jotenkin vähän hankala. Mielessä ei toki ole käynyt kysyä ulkopuolisen neuvoa asiaan, että mahdankohan tehdä jotain väärin. Nyt, kun meitä oli mukavan kokoinen pieni ja yhtenäinen porukka, oli ohjaajallakin aikaa kiinnittää huomiota tekniikoihin ja kas, kun kummasti monet asanat tuntuvat tämän viikonlopun jälkeen huomattavasti helpommilta tehdä.

Tämän jälkeen kysymys enää kuuluukin, että milloin aloitetaan?

Kommentit