30.4.2016

Vappua, ystäviä, herkkupöydästä toiseen siirtymistä ja vähän pihatöitäkin

Fiuuuuh, sanoi viikko ja suhahti ohi. Yritin pitää tuon operoidun polven vuoksi vähän kevenneltyä viikkoa ja alkuviikko kieltämättä menikin aika työ-lepo-työ-lepo-merkeissä, kun polvi ei vielä kestänyt kovin pitkiä pätkiä seisomista. Alkuviikosta meinasi välillä iskeä jo epätoivo ja turhautuminen. Vaikka en toki kuvitellutkaan toipuvani täysin viikossa, alkoi hitaus silti käydä vähän hermon päälle. Loppuviikosta polvi alkoi olla onneksi parempi ja eilen kävin jo poistattamassa tikitkin ja tänään oli rehellisesti ensimmäinen päivä, kun ei erikseen tarvinnut enää nostella jalkaa ylös ja lepuutella koipea (ja hermoja).


Eilen ajelin ystäväni luo Helsinkiin, kun olin luvannut, että nähdään, kun hän on vielä yhdessä koossa. Meinasi tulla vähän kiire, kun tilanne alkoi näyttää siltä, että jakautumisen aika onkin hieman lähempänä kuin laskettu aika kertoi, joten tapaamista piti vähän aikaistaa suunnitellusta.
Vapusta tulikin sitten oikein syömisentäytteinen viikonloppu, kun starttasin yhdestä brunssipöydästä (tästä lisää huomenna) ystävän luo herkkusalaatin ääreen ja seuraavana aamuna hän yllätti minut vielä superaamiaisella, joka peittosi ihan minkä tahansa hotelliaamiaisen mennen tullen. Täytyy vain ihailla niitä ihmisiä, jotka aina jaksavat järjestää niitä "pikkujuttuja" ja jotka muistavat sinun lempparijutut. Ne pienet asiat, joista huomaat, että toinen kuuntelee ja tilaisuuden tullen pääsee yllättämään. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja tai kalliita juttuja, vaan juuri niitä pieniä asioita, joista tiedät, että sinua on odotettu.

Milloin ystävän luona olen löytänyt pöydältä juuri niitä herkkuja, jotka ovat minun suosikkejani tai hän on muistanut jonkun keskustelumme ja muistaa kysyä aiheesta. Ja itse vain ihmettelen, kuinka hyvin hän tuon kaiken muistaa. Itse koen useasti olevani supersurkea ystävä, joka ei pidä koskaan yhteyttä, paniikissa järjestää "jotain", kun ystävä tulee kylään sen kaiken kiireen ja suorittamisen keskelle, unohtaa tai ei vain ehdi hoitaa puoliakaan asioista, joita oli suunnitellut. Tämä kieltämättä harmittaa, koska tiedän, miten tärkeitä hetkiä nämä minulle ja varmasti myös ystävilleni ovat. Kuinka ihanaa on nähdä pitkästä aikaa ihmistä joka on sinulle tärkeä. Niin tärkeä, että haluaisit oikeasti pyhittää juuri sen ajan sille hetkelle, koska tiedät, että se hetki kantaa pitkään.

Viime aikoina olen muutenkin miettinyt paljon sitä, mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä ja arvottanut monia asioita uudelleen. Ja vaikka monet asiat mietityttää edelleen, että mitäköhän tästä tulee, tiedän, että nämä ovat ainakin niitä asioita, joita muistelen vanhana kiikkutuolissa lämmöllä. Elettyä elämää, johon kuului perheen ja töiden lisäksi ihania ystävyyssuhteita, läsnäelettyjä hetkiä, kiireettömiä päiviä, tunnetta siitä, että olin tarpeeksi.

Tänään aamulla istuessani ystävän luona keittiönpöydän ääressä, katselin, kun pöytään alkoi tulla jos ja vaikka mitä herkkua. Ensin pöytään tuotiin tarjotin, joka oli täynnä hedelmiä, sitten juusto-leikkeletarjotin, jotain erikoiskahvia (aivan sairaan hyvää), itsetehtyä guacamolea, tuoretta leipää, mustikoilla (!) värjättyjä keitettyjä munia ja niin edespäin... Ihan täydellistä. Istuttiin aamupalapöydässä varmaan toista tuntia ja höpistiin kaikesta mahdollisesta.



Sen jälkeen kun napa ei vain enää vetänyt ruokaa, vedettiin pyhäverkkarit jalkaan ja lähdettiin käymään puutarhamyymälässä. Jos vielä alkuviikosta harmittelin, että en ollut ehtinyt käydä ostamassa sisääntulon ruukkuihin kukkia, niin kannatti kyllä malttaa, koska nyt sain niin hienot ja koko kesän kestävät kukat ruukkuihin, että ei mitään rajaa.

Tuo meidän sisääntulo on aika paahteinen paikka (kesällä ;)) ja peruskesäkukkien kanssa olen jo luovuttanut, kun en vain koskaan muista kastella niitä tarpeeksi. Nyt ostin muutamat perennat tai muuten vain kesävämmät kasvit ruukkuihin ja ainut, mitä joudun kesän aikana istuttamaan uudestaan, on jotain muuta kasvia kahden orvokin tilalle. Vaikka koulutusta ja osaamista takataskuista näissä puutarhahommissa minulla onkin, nautin silti siitä, että pääsen omassa pihassani mahdollisimman vähällä.

Sen lisäksi, että sain tänään istutettua sisääntulon kukat ja putsattua koko sen tilan, heiluttelin hetken haravaa ja samalla sivusilmällä katselin, mitkä puut ja pensaat ovat mahdollisesti talvehtineet ja mitkä sanoivat viime talvena heippa. Viime talvi oli kieltämättä aika haastava monille kasveille, koska kovat pakkaset ehtivät tulla ennen kunnon lumipeitettä ja omassa pihassanikin, joka on aika suojainen paikka, epäilen, että ihan jokainen kasvi olisi talvehtinut. No, toukokuu näyttää, kuka selvisi ja kuka ei.

Oma Vappu on siis mennyt hyvin syöden ja puuhastellen pihatöitä ja ripauksen verran myös töitätöitäkin. Miten sinä vietit Vappua?




2 kommenttia:

  1. Onko toi ruukun reunalla oleva lehdetön kasvi lankaköynnös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, se oli niin tiukasti kiinni tuossa ruukussa, että hyvällä säkällä se saattaa olla vielä elossa talven jäljiltä :)

      Poista