13.4.2016

Life is good

Huh hei. Vaikka viime aikoina onkin hieman pystynyt höllämään tahtia, on tämäkin viikko vain kadonnut jonnekin. Arkeen on mahtunut mm. toisen tenavan korkea kuume, omien töiden ennakointia ensi viikolta ja viikonlopulta, monien asioiden järjestelyä ja jossain välissä täytyy vähän ehtiä istahtaa, jotta jäisi ajatuksillekin tilaa. Ja se, että löytää vain sen ajan, jolloin ajatukset saa hengailla ihan rauhassa, auttaa ainakin itseäni jäsentämään asioita ja samalla tulee annettua tilaa uusille ideoille.

Sellaisessa äkkiä nyt ja mietimietimieti-tilassa ei tuppaa syntymään kovinkaan paljon. Usein se, ettei ns. tee mitään, onkin sitä tehokkainta aikaa, varsinkin, jos puhutaan yhtään luovemmasta työstä kuin excelien täyttämisestä. Vaikka tykkäänkin siitä, että on tekemistä ja arki ei ole tylsää, on siinä aina se riskinsä, että jo valmiiksi suht täydessä arjessa kiire ottaakin liikaa jalansijaa jo ihan pienen muutoksen sattuessa ja alas istahtaminen tai ei minkään tekeminen aiheuttaa enemmän stressiä, kuin luovuutta.

Ja vaikka sen kuinka ymmärtää, että kyse ei ole oikeastaan mistään isosta jutusta, ärsyttää se silti vähäsen. Juuri sen verran, että mielessään alkaa kerätä pikkuasioita yhteen ja kohta ne yhdessä ylittävät jo ärsytyskynnyksen vähän isommin ja ainakin itse huomaan aloittavani hiljaisen jupinan (tänään kotona ihan ääneenkin) ja sellaisen pienen marttyyrihenkisen huokailun kävellessäni pyykkikasan ohi, tiskikasan ohi ja mitähän vielä. Mutta mihin se olisikaan parempi purkaa näinkin isot huolet, kuin pesemättömiin pyykkeihin, astioihin, imuroimattomiin nurkkiin.


Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan kaikki on itseasiassa todella hyvin, vaikka tuleva polvileikkaus pyörii mielessä ja se, kuinka se menee tai kuinka siitä toipuu. Kuinka saan hoidettua asioita, jotka vain pitää hoitaa, vaikka pää olisi kainalossa. Ja kuinka turhaa tällaisia on miettiä, koska niihin pystyy aika vähän vaikuttamaan. Mutta silti on varmasti ihan ok välillä vähän antaa itsensä ärsyyntyä tai rypeä hetki niissä plääh-oloissa. Ei sekään onneksi ikuisesti kestä, vaan menee pois ajallaan ja sitten taas pilkistää aurinko.


Ja aurinkohan koko viikon on itseasiassa paistanutkin ja olen nauttinut valosta ja vähän pidemmistä päivistä. Siitä, että alkaa päivisin olla jo mukavan lämmin ja elämä on taas talven jälkeen vähän helpompaa, kun ei tarvitse väistellä kylmää pukeutumalla sataan kerrokseen vaatteita. Ja kirjoitettuani pienen turhautumisen ulos, voin taas todeta, että life is good.

Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle. Toivottavasti sinua ei ärsytä kiire <3 tai mikään muukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti