Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, varsinkin jos on kyse jostain syötävästä

Tarkoituksena oli aloitella työt tällä viikolla vähän kevennellymmin, mutta jos nyt äkkiseltään katson tuota omaa kalenteriani, niin ei se kyllä kovin tyhjältä näytä, tai edes puolityhjältä. Vähän mietitytti, kuinka polvi kestää menossa mukana, mutta ei se ole onneksi enää kipeä, vähän kömpelö kumppani kuitenkin ja toki polven ehdoilla tässä loppupeleissä mennäänkin.


Mutta tällainen pieni hiljentäminen onkin tehnyt kaikenkaikkiaan ihan hyvää, koska tällä viikolla tulen luopumaan mm. osasta vetämistäni tunneista. Vaikka luopumisessa on aina omat haikeat juttunsa, on silti kiva ajatella, että uusia ovia aukenee. Ja jos jokin on varmaa, niin se, että koskaan en sano enää millekään ei koskaan. Mutta muutos on kuitenkin aina muutos ja siinä mielessä onkin ollut hyvä, että on saanut vähän vetää henkeä ja järjestellä asioita.

Tämä "koskaan ei pidä sanoa ei koskaan" tuli taas hyvin todistettua siinä, että muutaman vuoden laatikon pohjalla lojuneet kakkujenkoristelujutut kaivetaan taas naftaliinista ja otetaan käyttöön. Aikoinaan tykkäsin leipoa enemmänkin, kun siihen tuntui olevan aikaa ja leipomusten myötä pikkuhiljaa astuivat kuvaan myös koristelut. Tykkäsin näperrellä koristeita jos jonkinmoisia ja kokeilla kaikkia uusia juttuja mitä kermavaahdosta sai aikaiseksi. Samalla kun kirjoittelin tätä, kaivelin vanhoja kakkukuvia ihan vain fiilistelyn vuoksi ja tässä niistä muutamia.

Ja tässä kohtaa mainittakoon, että miksi tämän ylipäätään otin puheeksi, löytyy vastaus Annan blogista, käy kurkkaamassa linkin takaa TÄÄLTÄ.

Ja takaisin aiheeseen... Jossain vaiheessa mm. ajanpuutteen vuoksi kakkujen ja koristeiden tekeminen jäi ja kun kiinnostuin vielä enemmän tästä terveellisemmästä leivonnasta jäi kerma/vehnäjauho/sokerileivonnaisten leipominen aika minimiin ja tilalle astuivat mm. raaka-/proteiini-/muutenvaanterveellisempi leivonta. Nyt, kun mm. raakakakut alkavat saada mielestäni oikean koostumuksen ja tekeminen on varmaa, kaivelin kaikki vanhat pursottimet ja muut koristeluvehkeet kaapin pohjalta ja en malta odottaa, että päästään Annan kanssa käsiksi koristeluihin niiden kanssa.

Uskoisin, että lähipiirini muistaa vielä sen ajan, kun meillä oli melkein aina joku kakku tai leivonnainen pyöräytettynä, ja yleensä ihan vain siksi, että oli kiva kokeilla jotain uutta koristelujuttua tai kehittelemääni ohjetta. Nyt taas luovan tauon jälkeen lupaan luovan keittiön villiintyä koristeluineen ja jatkossa ei tarvitse kahvin kanssa syödä näkkäriä. No ei ole tarvinnut tähänkään asti, vitsivitsi, mutta kyllä tarjoilut ovat olleet vähän köyhemmät muutamat viime vuodet.

Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää tästä meidän kakkuilusta, mutta nyt piti vain päästä fiilistelemään noita koristelujuttuja. Jee!

Kommentit