8.4.2016

Elämä on aaltoliikettä, nauti matkasta

Vaikka elämä pyörii aika arkisissa kuvioissa ja kaikki soljuu eteenpäin mukavaa tahtia, on taustalla ollut tässä kevään aikana isoja pieniä muutoksia, joita on viety eteenpäin ensin henkisellä ja nyt jo ihan käytännönkin tasolla.

Olen usein miettinyt tällaisissa muutoshetkissä omaa elämääni, joka tuntuu olevan jonkinasteista aaltoliikettä aina säännöllisin väliajoin. Toisaalta toivon elämältä tiettyä vakautta ja muuttumattomuutta, mutta itseni tuntien se ei ole kovinkaan realistinen toive joka asiassa. Sellainen, jota ehkä kuitenkaan haluaisin. Toisaalta nautin taas muutoksesta ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Monissa asioissa tykkään muuttumattomuudesta ja siitä, että voin vain yksinkertaisesti luottaa siihen, että osa asioista pysyy, kuten perhe ja parisuhde sekä se, että minulla on sama koti vuodesta toiseen. Se oma turvasatama, jonne palata turvaan, oli ilma ulkomaailmassa millainen tahansa. Rakastan rutiineja tietyissä asioissa, kuten oman kropan hyvinvoinnissa ja treenaamisessa, vaikkakaan elämä ei kovin isoa mutkaa tee, vaikka joskus vähän lipeääkin sivupolulle. Omilla valinnoilla on kuitenkin aika helpo luoda vakautta, oli itse fyysisesti tai henkisesti missä tahansa.

Tietyissä asioissa huomaan kuitenkin olevani hieman levoton sielu. Tai en ehkä kutsuisi sitä edes levottomuudeksi, mutta opin jo reilusti alle kaksikymppisenä sanonnan, että kyllä elämä kantaa. Tämän opetti minulle aikoinaan Mammani ja olihan se nyt hölmöä olla uskomatta ihmistä, joka oli elänyt paljon kauemmin kuin minä ja todennut asian vuosien varrella todeksi omassa elämässään. Vahva usko siihen, että elämä kantaa, on saanut minut pikkuhiljaa uskomaan siihen, että tässä elämässä vain täytyy uskaltaa. Täytyy uskaltaa välillä tehdä muutos, hypätä tuntemattomaan, luottaa siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukenee.

Aluksi hypyt olivat pienempiä, mutta ajan mittaan tehtyäni muutamia suurempiakin suunnanmuutoksia ja todettuani, että vaikka muutos ei koskaan ole kivuton, tuo se mukanaan myös paljon hyvää. Ja täytyy osata luottaa myös omaan fiilikseen. Siihen, miltä muutos tuntuu. Vaikka ajatus muutoksesta tuntuisi kuinka hurjalta, täytyisi myös osata nähdä itsensä siinä muutoksen jälkeisessä tilassa ja tunnustella, mitä se voisi tuoda mukanaan.

Itse luotan siihen, että oli muutos mikä tahansa, palvelee se juuri sitä hetkeä parhaiten. Muutos on yleensä jonkun polun alku, joka vie kohti seuraava unelmaa. Ja unelmathan ovat niitä, jotka muuttuvat vuosien saatossa. Joskus joku unelma, jonka olet vahvasti kokenut ja lopulta sen saavuttanut, ei enää palvelekaan sinua vaikka muutaman vuoden päästä. Tällöin on minusta ihan ok miettiä asioita uusiksi ja kenties lähteä kohti uusia unelmia. Ja tämä on se aaltoliike, josta mainitsin tekstin alussa.

Eikä se tarkoita sitä, että olisi ihmisenä "kun mikään ei riitä", vaan mielestäni unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi ja joskus ihan oikeasti vain käy niin, että se, mikä oli joskus se "big thing", ei välttämättä enää olekaan sitä muutaman vuoden päästä. Huomaan myös sen, että kun ikää alkaa tulla lisää, lisääntyy myös luottamus siihen elämä kantaa-mantraan. Ja sen, että aikaa ei ole hukattavaksi liikoja. En tarkoita, että pitäisi hätiköidä tai juoksennella joka suuntaan päättömästi, mutta pitää myös uskaltaa päästää irti.


Olen kiitollinen jokaisesta eletystä hetkestä, jokaisesta toteutetusta unelmasta, tästä koko matkasta. Jos en eläisi tätä elämää iloineen ja suruineen ja niiden tuomine tunteineen, jäisi niin paljon hetkiä elämättä tai pahinta olisi, että elämä olisi pelkkää sitkua. Ei. Tämä elämän aallokkuus on opettanut ainakin minua tarttumaan hetkeen ja nauttimaan matkasta, eikä vain lopputuloksesta.

Aivan mahtavaa viikonloppua kaikille! Itse pyhitän tämän viikonlopun aamut pitkälle aamiaiselle ja joogalle <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti