Asiakaspalvelun helmiä

Huomenta ja mukavaa lauantaita. Elämä alkaa voittaa täälläkin ja tuntuu, että kivun väistyessä pikkuhiljaa alkaa voimaa riittää muuhunkin, kuin perustoimiin. Hidastahan tämä meno toki vielä on, kun oltuaan pystyssä vaikka puolituntia, täytyy pitää vähintään lakisääteiset 15 minuuttia huilaillen. Mutta parempaan päin joka tapauksessa.


Veikkaan, että ei tässä tarvitse ottaa toteutukseen myöskään plan b:tä, kun asiakkaani kanssa sumplittiin tapaamisaikoja, niin hän oli valmis työntämään minua vaikka rullatuolissa salilla laitteesta a laitteeseen b, kunhan vain tulisin pitämään tunnin. Mielikuvana tuo naurattaa vieläkin. Mukana rullattava PT, kätevää. Eihän tuossa toki asiakaspalvelu liiemmälti kärsisi, mutta jonkinverran saattaisi herättää erilaisia reaktioita muissa ihmisissä.

Asiakaspalvelusta on tullut tässä juteltua muutenkin viime aikoina ja eilen työpapereita pyöritellessäni jouduin soittamaan yhteen valtion palvelunumeroon ja kieltämättä puhelun aikana piti tarkistaa koneen ruudulta, että olihan tämä oikeasti PALVELUnumero. Ei siinä, että olisin itsekään kovin selkeästi asiaani ilmaissut, mutta siksi minä sinne soitinkin, jotta hän ammattilaisena olisi osannut auttaa minua. Itselläni on kuitenkin tiety ennakko-odotus siitä, että jos soitan palvelunumeroon, saan sieltä asiantuntevan neuvon kohteliaalla ja varmalla äänellä, enkä jotain suuntaa antavaa, joka kuulostaa siltä, että asiakaspalvelija on kaikkea muuta kuin läsnä puhelussa. Tuntui, kuin olisi häirinnyt hänen aikaansa ja ääni piristyi hieman, kun olimme lopettamassa puhelua. No mutta, maksettuani itseni varmaan kipeäksi tuosta puhelusta soitin kirjanpitäjälleni ja sain vastauksen hänen tarkistettuaan asian. Jo pelkässä äänessä ja asenteessa kuuli eron.

Lisäksi kerroin ystävälleni ehkä pysäyttävimmän (järkyttävimmän) kokemuksen asiakaspalvelussa, kun aikanaan kävin tutkimuksissa ensimmäisen tenavan raskauden aikana. Olin ehkä viikolla 12 raskaana ja täynnä onnea menossa ensimmäiseen lääkärintarkastukseen. Vastaanottovirkailija sairaalassa tarkisti tietojani ja jouduin korjaamaan lähes kaikki tiedot puhelinnumeroani lukuunottamatta, koska edellisestä käynnistäni taisi olla sen viisi vuotta aikaa ja moni asia oli ehtinyt muuttua siinä ajassa. Virkailijaa alkoi ehkä tympiä se, että hän joutui korjaamaan kaiken osoitteesta lähtien, mutta "paras" oli ehkä siinä kohtaa, kun minun piti muuttaa lähiomaiseni tiedot. Kertoessani mieheni tietoja tämä nainen tiskin takaa tokaisee minulle, että ei tänne kannata kaikenmaailman poikaystävien tietoja antaa, vaan anna vain nyt sinun vanhempiesi tiedot, ne ovat ainakin pysyviä. Olin NIIN järkyttynyt, että monotonisesti kerroin äitini nimen ja yhteystiedot. Mutta oikeasti, arvatkaa, mikä tunne, kun olet menossa onnesi kukkuloilla ensimmäiseen lääkärintarkastukseen ensimmäisestä raskaudesta ja ensimmäinen tapaamasi ihminen paikanpäällä antaa vähintään sen kuvan, että poikaystäväsi vaihtuvat viikottain. Saattoi tulla vähän halpa olo. Muistan, kun matkalla kotiin tihrustin miehelleni puhelimeen (hormoneillakin saattoi olla osuutta asiaan), että jumankauta, mä kun menen sinne seuraavalla kerralla, niin mä voin antaa sinne vaikka mun lemmikkihamsterin tiedot, jos haluan.

Enkä tarkoita, että asiakaspalvelijankaan täytyisi kaikkea sietää ja kestää, koska eihän asiakas vain aina ole oikeassa, mutta ihan perusjutut pitäisi olla kunnossa alkaen kohteliaisuudesta ja käyttäytymisestä asian vaatimalla tavalla.

Onko sinulla "huippuja" kokemuksia asiakaspalvelusta?

Ps. Hienoja auringonlaskuja taas ollut :)

Kommentit