22.3.2016

Ulkoilua, aurinkoa ja metsä

En nyt vain voi olla fiilistelemättä tuota valoa ja aurinkoa, joka tuo niin paljon pirteyttä päivään. Tänään sain niin extemporeviestin kävelylle lähdöstä ja kun juuri sopiva tunnin rakokin sattui olemaan kalenterissa, niin ei muuta kuin koira mukaan ja tuulettamaan itseään ja aivojaan metsään. 

Aurinkokin alkaa pikkuhiljaa lämmittämään kivasti ja vaikka ilma onkin vielä keväisen kylmä, päätin, että on jo aika siirtyä toppaliivin käyttöön. Toppatakkiakin tarkemmin tarkastellessa huomasin, että ehkä senkin voisi vaikka pestä ja optimistisesti laittaa jo talviteloille. Ja pesuun itseasiassa joutaisi koko kotikin. Niin ihana kuin aurinko onkin, on se todella raadollinen ikkunoille, kaapinoville, peileille ja noh... kaikille pinnoille. Talvella sitä ei tule edes samalla tavalla kiinnitettyä huomiota kaikkeen siihen pölyyn saati ikkunoiden likaisuuteen, joka kotona majailee, mutta valon lisääntyessä ja päivän pidentyessä, kun ehtii ikkunoistakin katsomaan muuta kuin pimeyttä, paljastuu karu totuus.

Mutta onneksi nuo siivousjutut unohtuu nopsaan, kun antaa mielen siirtyä ensi kesään. Kesän suhteen kaikki on vielä aika auki, mutta sen lupaan, että aion ottaa monet asiat rennosti. Lueskelin eilen vanhoja kirjoituksiani ja erityisesti toissakesältä välittynyt fiilis oli se, mitä haluan tuntea ensi kesänäkin. Se tietty huolettomuus ja kiireettömyys ilman, että tarvitsisi edes lähteä mihinkään, houkuttelee ehkä jopa enemmän, kuin mikään kovin aktiivinen tekeminen.

Mitään sen suurempia suunnitelmia en aio tehdä. Vain hyvää grilliruokaa, ruokaisia salaatteja, muutama reissu Saimaalle, hengailua läheisten kanssa, kesän sadon odottelua (mansikat, luumut, omenat jne.), Jopon kanssa matkailua (viime kesänä mies syytti minua Jopon heitteillejätöstä, minä syytin sateista kesää) ja mitä nyt mieleen sitten juolahtaakaan.

Tänään tuli metsässä vähän hassu fiilis, kun kävelimme auringonhohtavilla keväthangilla, että vasta muutama kuukausi sitten, itseasiassa joulupäivänä (!) kävimme lenkillä koiran kanssa metsässä ja keräsimme suppilovahveroita. Ihan ei tainnut olla normimeininkiä tuo suppisten keräily jouluna, mutta näin se vain meni. Tai jos miettii, niin tästä pari kuukautta eteenpäin on jo ihan eri maisemat taas kävellä, kun kesä alkaa olla jo ihan kulman takana. Koiran kanssa kävellessä metsä on tullut tässä vuosien saatossa aina vain tutummaksi ja vuodenaikojen vaihtelut ja jokaisen vuodeanajan omat hyvät puolet tulevat tuolla metsässä hyvin esiin.

Kesällä on mukava tehdä pidempää lenkkiä ja luonto on lenkkipolulla ja metsässä todella kaunis, syksyllä metsään tulee aina lähdettyä pienen pussin kanssa, josko niitä suppilovahveroita tulisi napattua aina muutama matkaan. Talvella metsä taas tarjoaa vähän rajoittuneemmat polut kävellä, mutta maisema on silti kaunis ja levollinen, kun luonto nukkuu. Keväällä luonnon heräämisen taas huomaa hyvin, kun pikkuhiljaa lumet sulavat ja luonto alkaa olla koko ajan vehreämpi. Heti lumien sulettua täytyy tietenkin päästä juoksulenkille ja kastella niissä parissa notkelmassa lenkkarit, kun maa on vielä sen verran märkää, mutta eihän se mitään oikeasti haittaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti