Tavoitteet uusiksi?

Tässä viime aikoina on ollut pakko höllätä kaasua omalta treenaamiselta ja taas kerran olen törmännyt siihen, että pää ei meinaa pysyä hiljentämisen tahdissa. Oma treenaamiseni on aina ollut vähän sellaista verenmaku suussa tekemistä ja minusta hyvä treeni on ollut sellainen, jossa tulee kunnon hiki ja joko sykkeet hakkaavat maksimeja tai vähintään lihakset huutavat hoosiannaa. Ja tottakai jokaisen treenin kuuluisi olla sellainen.

Jooga on onneksi tässä vuosien varrella opettanut pientä hillintää ja rauhoittumista tälle aiemmalle ajatusmallilleni, mutta helposti huomaan vieläkin turhautuvani ns. liian kevyistä treeneistä. Tuntuu, ettei olisi treenannut ollenkaan. 

Vaikeinta on ollut hyväksyä se, että vaikka olenkin ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni, alkaa eletyt numerot kuitenkin tuoda pieniä hidasteita matkan varrelle. Lisäksi joudun muistuttelemaan itselleni lähes päivittäin, että tarvitsen ehjää kroppaa jo ihan töidenkin puolesta, enkä voi olla koko ajan rikki jostain. Eikä se ole kovin järkevää muutenkaan. 

Mutta tällä hetkellä tuo treeni-intensiteetin lasku on tuottanut ehkä ne suurimmat kompastuskivet. Lähinnä siis tuonne pääkoppaan. Hölmöintä on verrata itseään muihin tai tehdä mielessään oletuksia, joissa soimaa itseään, koska omasta mielestäni minun pitäisi pystyä siihen, tähän ja tuohon. Ja juuri nyt en pysty, eivätkä omat tavoitteeni ole edes kovin realistisia juuri tähän hetkeen. Ihan rehellisesti tekisi mieleni kiukutella, kuin pikkulapsi, että jos en saa tehdä tuota, niin en tee mitään. Ja kuitenkin kuunnellessani omaa kroppaa tällä hetkellä, se voi oikein hyvin, palautuu kunnolla ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämä nykyinen treeni-intensiteettini on minulle juuri hyvä tähän hetkeen,
Tältä se vissiin näyttää, kun suunnitelmat menevät päälaelleen ;)

Tärkeintähän tässä tilanteessa on kuitenkin löytää ne asiat, joita pystyy tekemään, vaikka ne eivät ihan olisikaan sitä, mitä on suunnitellut, ja tehdä niitä säännöllisesti. Huonoin vaihtoehtohan on se, että ei tee mitään. Se nyt tuskin omalla kohdallani on edes vaihtoehto, mutta en ihmettele, vaikka se jonkun kohdalla olisi näin; kun ei pystytä tekemään sitä mitä aikaisemmin, niin sitten ei tehdä mitään.

Säännöllisyys liikkumisessa, oli se sitten mitä tahansa, on aina parempi vaihtoehto, kuin se, että ei tee mitään. Aina ei mene suunnitelmien mukaan, mutta aina pystyy tekemään jotain. Vaikka 10 minuutin kotitreenin punnerruksia, kyykkyjä, istumaannousuja tai puolen tunnin kävelylenkin. Vaikka se olisikin vain varjo siitä, mitä on tottunut tekemään, on se silti parempi, kuin liikkumatta jättäminen.

Liikuntarikasta alkavaa viikkoa jokaiselle!

Oletko sinä joutunut laittamaan tavoitteita uusiksi (loukkaantumisen/elämäntilanteen muutoksen tmv. vuoksi) ja miten olet sen tehnyt?

Kommentit