3.3.2016

Piti kirjoittaa treenaamisesta, kirjoitin kaikesta muusta

Hiihtolomaviikko tuo aina pieniä poikkeamia arkeen ja tämä näkyi meidän perheessä niin, että lapset lähtivät mummille ja vaarille. Ensin toinen alkuviikoksi ja toinen loppuviikoksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että nuoremman neidin kanssa kuljettiin alkuviikko kuin majakka ja perävaunu. Onneksi tuo oma jälkikasvu on aika rauhallista sakkia ja nuorempi tenava keksi mukavasti puuhaa leikkien, piirrellen ja pelaillen, kun itse vedin tunteja. Ja jutellen treenaajien kanssa. Mitäköhän totuuksia lie kenellekin kertonut. Onneksi saatiin myös hoitoapua isovanhemmista ja ystävästä, ettei päivät käyneet kuitenkaan neidille liian pitkiksi.

Eilen kävin tekemässä vaihdon ja nuorempi jäi mummilaan, kun taas vanhempi palasi kotiin. Ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä nuorempi haluaa vielä huomiota ja seuraa aikuisista, on vanhempi jo sopinut tapaavansa kavereita ja yökyläänkin oli kuulemma menossa. On kieltämättä mukavaa, kun lapset kasvavat ja tulevat oma-aloitteisimmiksi, mutta kyllä sitä tällaisena pienenä hiljaisena hetkenä jää miettimään, että mihin hävisivät ne vauvat. Ja pikkulapset. Ja jatkuva passaaminen. 


Hiihtolomaviikko näkyy myös aavistuksen kevyempänä viikkona työkalenterissa (+ tottakai arkea helpottaa nuo lasten mummilavierailut, kun osa arjen pyörityksestä jää pois) ja on ollut mukava huomata, että on ollut taas aikaa ajatuksille. Niille ajatuksille, jotka vievät asioita eteenpäin. Huomaan urautuvani helposti suorittamiseen, jolloin luovuus katoaa ja tilalle astuu vain tekemättömiä tehtäviä, joiden lista on loputon. Ja sen listan kanssa kuljen kello kädessä ajastaen päivää aamusta iltaan. Enkä varmasti ole yksin näiden listojen ja kellottamisieni kanssa. Illalla, jos olen saanut kaikki listan tehtävät tehtyä, tunnen jotain kieroa tyytyväisyyttä tästä kaikesta suorittamisesta.

Tällä viikolla on kuitenkin taas lamppu syttynyt hetkittäin ja huomaan taas hymyileväni, kuuntelevani paremmin muita sekä itseäni. päähän pälkähtelee mukavia ideoita ja olo tuntuu pirteämmältä, vaikka mieltä onkin vähän vetänyt alas treenamattomuus, jonka taas on aiheuttanut jatkuva nesteen kertyminen polveen. Ja kyllä, olen tehnyt asialle jotain, koska nyt oli jo pakko mennä lääkärin juttusille. Toivon, että saisin uuden polven tai ainakin vähän käytetyn. Olo on kieltämättä aika helpottunut jo nyt, mutta mikä siinä onkin, että oli kyse mistä tahansa vaivasta, niin kynnys mennä lääkäriin on aivan järkyttävän suuri.

Hmmm.... Oli minulla joku juttukin, treenaamisesta kait, jos kuvia katsoo, mutta nyt tästä tulikin ihan vain yleistä höpinää hiihtolomaviikosta. Hah hah. Oikein ihanaa torstain jatkoa jokatapauksessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti