28.3.2016

Olen minäkin suunnitellut sen aloittamista, mutta en ole tarpeeksi notkea

Sitä aina joskus kuulee, kun tulee puhetta joogasta, että "olen minäkin suunnitellut sen aloittamista, mutta en ole tarpeeksi notkea". Aluksi muistan miettineeni, että hetkinen, mitä väliä sillä on, kuinka notkea sitä on, koska eikö tarkoitus olekin uuden lajin myötä opetella uusia taitoja tehdä niistä heikkouksista vahvuuksia. 

Mutta tuota hieman enemmän miettiessäni ymmärrän oikeastaan oikein hyvin sen ajatusmallin, joka joogaa aloittaessaan monilla voi olla. Jos ei ole luonnostaan notkea, vaan notkeus on mallia rautakanki, voi aloittaminen äkkiseltään tuntua haastelliselta. Se ensimmäinen mielikuvahan joogasta on helposti se netistä bongaamamme kuva ihmisestä, joka istuu vähintään solmussa. Itse tovin jo joogaa harrastaneena ymmärrän, että se, kuinka hyvin mihinkin liikkeeseen taipuu tai mitä jaksaa tehdä, ei ole loppupeleissä kovinkaan olennaista. Kuitenkin iloitsen siitä, että harjoituksen myöstä kroppa taipuu paremmin ja liikkeet vain tuntuvat helpommilta. Ja sitä mukaa, kun opin uusia liikkeitä tai taivun niihin paremmin, tulee myös näitä asanoja kuvattua tänne blogiinkin. 

Ei minulle tule näitä kuvia jakaessani mieleen, että mitä jos joku, joka on suunnitellut aloittavansa joogan, ei aloitakaan sitä, koska näkee kuvan minusta jossain kummallisessa asennossa. Enkä minä tule kertoneeksi joka kuvan yhteydessä, että tämä on kuulkaa ollut pitkä matka, että saan itse kädet oman kropan ympäri tai tuosta varpaasta kiinni tai pystyn seisomaan päälläni ilman seinän henkistä tukea. Ei, minä iloitsen saavutetuista tuloksista. Samalla kuitenkin selailen vaikka Instagramissa muiden joogaajien kuvia ja videoita, jotka ovat taidoiltaan valovuosien päässä minusta ja mielessä käy väkisinkin, että eihän tuo ole mahdollista. 

Tällöin pystyn samaistumaan siihen "olen suunnitellut joogan aloittamista, mutta en ole tarpeeksi notkea"-ajatteluun. Ja vaikka jo jooganneena ymmärränkin, että kehitys tulee harjoituksen kautta (ja sitä kehitystä ihan oikeasti vain tulee) ja kyllähän sen liikkeen täytyy olla mahdollinen, koska joku oikea ihminenhän sitä siinä kuvassakin tekee, tuntuu toisien liikkeiden suorittaminen niin kaukaiselta ajatukselta, että ajattelee vain, että ei minusta koskaan ole tuollaiseen. Joskus jopa jotain hienoa liikettä katsellessani, saatan hetken ajatella, että helppohan se tuon on, senkun vain tekee noin, kunnes tajuan, että tuskin kukaan meistä on syntynyt ihan noin taitavaksi. Sitä samaa harjoitusta se on vaatinut, kuin mikä tahansa liike, näytti se sitten kuinka hienolta tahansa.


Toinen mielikuva, joka liitetään joogaan, on kasvissyönti. Eikä toki suotta, koska yhtään joogaan enemmän perehtymällä törmää joogan eettisiin periaatteisiin, yamaan ja niyamaan, jossa yaman ensimmäisessä kohdassa, ahimsassa puhutaan siitä, kuinka kenellekään ei saisi tuottaa kärsimystä.

Tätä muistan itsekin pohtineeni joogataipaleen alussa, että olisinko parempi joogan harrastaja, jos en söisi lihaa, koska mielikuva joogan ja kasvissyönnin välillä oli suuri. Tutustuin vasta myöhemmin mm. näihin joogan eettisiin periaatteisiin, jotka toki tukevat vahvasti sitä, että koska ketään ei vahingoiteta, ei myöskään eläinten tappaminen ravinnoksi ole eettisten periaatteiden mukaista.

Kukaanhan ei ole koskaan (ääneen) paheksunut sekasyöntiäni ja oli kyse sitten mistä tahansa tavasta, joka vahingoittaa meitä tai muita, olen kokenut, että tietyt asiat vain tulevat ajan kanssa ja ei ole esimerkiksi yksi tai kaksi tarinaa, jotka olen kuullut mm. tupakanpolton lopettamisesta tai kasvissyönnin aloittamisesta, kun joogaa on harrastanut tovin ja se onkin mennyt vähän ns. ihon alle.
Mutta se kynnys, että joogan jättää aloittamatta vaikka noiden asioiden vuoksi, kun ei olekaan tarpeeksi notkea tai ajatus kasvissyönnistä ei tunnu tuosta vaan realistiselta, ei toivottavasti nouse ihan oikeasti liian korkeaksi. Toivon, että jokainen, joka on edes hetken harkinnut aloittavansa joogan, nappaisi maton kulmasta kiinni antaisi sille mahdollisuuden. Voihan se olla, että jooga ei sitten olekaan sinun juttusi tai "pahimmillaan" huomaat hetken päästä istuvasi siinä samassa solmussa, mihin et uskonut koskaan pääseväsi. Ei sitä koskaan tiedä, jos ei anna sille mahdollisuutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti