Minustako kasvissyöjä?

Aika ajoin (itse asiassa aika paljonkin) tulee mietittyä sitä, kuinka realistista olisi siirtyä kasvisruokavalioon. Pari vuotta sitten kokeilin lihatonta lokakuuta, mutta suurimmaksi ongelmaksi koin sen, että en syönyt tarpeeksi. Tuntui, että vaikka kuinka olisin syönyt, oli nälkä melko pian taas ruokailun jälkeen. Tuolloin kulutuskin oli tosin aika suurta, kun vedin vielä ryhmäliikuntatunteja muiden liikunnallisten aktiviteettien lisäksi. Ja kun on vähän koko ajan pieni nälkä, alkaa tehdä mieli kaikkea, mikä sisältää nopeita hiilihydraatteja eli suomeksi herkkuja.

Kyse ei ole myöskään siitä, että en osaisi tehdä monipuolisesti ruokaa myös kasviksista. Minusta on ihana hengailla kaupan hevi-osastolla ja poimia eri värejä kärryyn, jatkojalostaa milloin mistäkin erilaisia keittoja, kasvispihvejä, uunikasviksia tai mitä nyt mieleen juolahtakaan.

Kasvisruokavaliosta keskustellessa esiin nousee usein myös se seikka, että monet kokevat kasvisruokailun jotenkin rajoittavana. Itse en koe sitä ollenkaan niin, koska en koe rajoittavana myöskään sitä, että en syö esim. eineksiä ja pyrin valitsemaan aina mahdollisimman vähän prosessoidun tuotteen. Nehän ovat vain valintoja, joita haluan tehdä. Sama koskisi myös kasvisruokavaliota; tarkoitukseni ei ole tehdä siitä itselleni asiaa, joka rajoittaa, vaan asian, jonka olen itse valinoillani tehnyt. Näiden kahden ajattelumallin välillä on aika iso ero, eikö?

Yksi asia, jonka koen ongelmaksi on se, että vatsani ei tykkää palkokasveista yhtään. Sääli sinänsä, koska pitäisin niiden mausta. Olen testannut palkokasvien käyttöä eri versioin mm. keitettyinä, paistettuna, liotettuina, mutta joka kerran saan kärsiä vatsakrampeista ja muista ei niin mukavista lieveilmiöistä. Ja ainakin oman, tämänhetkisen ruokavalioajatusmallin mukaan en ole ihan satavarma, saisinko koostettua ihan puhtaalla kasvisruokavaliolla itselleni täysipainoiset ateriat niin, että en olisi koko ajan nälkäinen tai etten söisi aivan järkyttäviä määriä hiilihydraattipitoista ruokaa päivittäin. En siis tarkoita, että ruuan pitäisi olla vähähiilihydraattista, mutta jos kasvisruokavalion tärkeimmät proteiininlähteet jätetään pois, täytyy se korvata jollain, eli sitten hiilihydraateilla tai rasvoilla, jotta saan tarpeeksi energiaa.

Eli ainakin tällä hetkellä näkisin ainoana toimivana vaihtoehtona lakto-ovovegetarismin, jossa käytetään maitotuotteita sekä lintujen munia. Omalla kohdallani tämä tarkoittaisi kananmunia, vuohenjuustoa tai fetaa lehmänmaidosta, maitoa kahvin kanssa sekä satunnaisesti leipäjuuston käyttöä ruuanvalmistuksessa. Niin ja joskus herkuttelua erilaisilla juustoilla. Näistä saisin koottua jo ihan toimivan ruokakokonaisuudet, ainakin teoriatasolla ja ajattelinkin itseasiassa testata tämän toimivuutta ihan käytännössä ja kokeilla tällaista versiota kasvisruokavaliosta huhtikuun ajan (ainakin).

Jos olet itse miettinyt samansuuntaisia ajatuksia, niin hyppää mukaan kyytiin ja kokeillaan, kuinka lakto-ovovegetarismi toimii arjessa. Tai jos sinä olet jo valinnut tällaisen linjan, niin kaikkia vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Mukana?


Kommentit

  1. Hyvä ajoitus siulla, koska miekin aloitin just kasvisruokailuprojektin. Mie tosin luovuin myös maitotuotteista ja munista, koska omalle vatsalle linssit sun muut sopivat ihan hyvin. Saa nähdä, miten pitkä (tai lyhyt) projekti tästä tulekaan! Ties vaikka ensi jouluna syönkin seitankinkkua...

    -Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas sattui :) Kyllä nyt ainakin kuukausi menee kevyesti ja ehkä jouluna löytyykin pöydästä muutakin, kuin perinteinen kinkku.

      Poista
  2. Miksi feta lehmänmaidosta? Kiinnostaa, kun ruokakurssilla kehuttiin juuri vuohenmaidosta tehtyä fetaa.
    Minullakin myskikurpitsa uusi löytö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei siis tuo vuohenmaidosta tehty fetahan on ihan parasta, mutta lukiessni tuota omaa tekstiäni tajusin rankan aivopierun iskeneen, eli olen kirjoitellessani ajatellut, että vuohenjuustoa tai fetaa, nimenomaan siitä vuohenmaidosta tai sitten vaihtoehtoisesti lehmänmaidosta, jos vuohenmaitofetaa ei ole hyllyssä. Ja hitsi, että myskikurpitsasta on muuten moneksi. Siitä on tullut ihan vakkarikalustoa meidän keittiössä. Aurinkoista sunnuntaita!

      Poista

Lähetä kommentti