Ajatuksia kiireestä

Pari vuotta sitten, kun vain päätin lopettaa stressaamisen, työskentelin aktiivisesti sen ajatuksen kanssa, että mikään asia, jonka pystyy jollain lailla ratkaisemaan, ei tarvitsisi aiheuttaa stressiä. Ja ne, mitä ei pysty, eivät välttämättä ole minun käsissäni, eivätkä ne ratkea stressaamalla. Tein tuolloin paljon töitä sen eteen, että opin mm. ennakoimaan asioita, suunnittelemaan juttuja etukäteen, tein alta pois tekemättömiä töitä sitä mukaa, kun niitä tuli, jotta ne eivät ainakaan stressaisi.

Pikkuhiljaa opin elämään ja luovimaan arkeani niin, että en päästänyt asioita menemään ihon alle niin, että ne aiheuttaisivat stressiä. Luin paljon artikkeleita ja kirjallisuutta, jotka käsittelivät stressiä ja kuinka se syö ihmistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Tein kaikkeni, jotta pääsisin siitä tunteesta eroon, jonka tiedän stressin minulle aiheuttavan. Helppoahan se ei toki ollut, koska olin vuosikausia tottunut kyseiseen olotilaan ja joskus sitä jopa koki olevansa vähän enemmän elossa tai ainakin tehokkaampi, kun oli pienen stressin alaisena.

Näin jälkikäteen voisi sanoa, että aika hölmöä. Muistan, kuinka minusta oli ihan normaalia ajatella tunnistettuani stressin oireet, että muistan käyttäytyä kuitenkin muita kohtaan niin, että en karkota tai ärsytä muita stressaamisellani. Mutta sitä en muista, että olisin koskaan ajatellut, että voisin tehdä sille asialle jotain, että en ylipäätään stressaisi. Ja ihan oikeasti, vaikka kuinka olisin silloin yrittänyt, että stressini ei näkyisi ulospäin, niin enpä usko, että kovinkaan monelta se on jäänyt huomaamatta tai kokematta.

Uskaltaisin väittää, että stressi todellakin on mielentila ja sen kokeminen ei ole kenellekään välttämätöntä. Vaikka elämässä olisi kuinka paljon asioita ja kiirettä, ei sen tarvitse kuitenkaan edetä stressiksi asti.

Mutta entäs sitten kiire? Itse olen ajatellut tähän asti, että kiire jossain muodossa kuuluu elämään ja sen kanssa on vain elettävä. Tottakai ymmärrän, että kiireeseen auttaa ennakointi tai se, että minimoi hetkeksi jotain asioita pois. On itsestäänselvää, että jos arki on jo täynnä ohjelmaa, ei sinne voi lisätä asioita lisää, jos ei luovu jostain, edes hetkeksi.

Luin kuitenkin tässä joku aika sitten väittämän, että myös kiire on päänsisäinen juttu. Tuhahdin tuolloin koko ajatukselle ja taisin jopa ajatella, että tuleppa meille ja kerro, kuinka saisit tästä arjesta kiireettömämmän. Tai kuinka saat ajan riittämään vuorokaudessa niin, että ei olisi kiirettä ja ehtisin hoitaa kaikki asiat. Tässä kohtaa pieni ratas otti nytkähdyksen eteenpäin ja ymmärsin, että olen itseasiassa tehnyt jo paljonkin asioita ennakoidakseni kiireen ja ajankäyttöni. Olen kirjoittanut kalenterini päivät täyteen tehtäviä asioita, jotka kuuluvat arkeeni ja noudatan tätä aikataulutustani, mutta kun aika ei vain riitä. Ja levätäkin pitäisi jossain välissä, jotta jaksaisi.

Tässä kohtaa ymmärsin, että kyse ei todellakaan ole kiireestä ja sen hallitsemattomuudesta, vaan siitä, että minulla vain yksinkertaisesti on liikaa tehtävää. Samalla muistin tilanteen muutaman vuoden takaa, kun seison pakkaamassa tarhan parkkipaikalla lapsia autoon ja valittelin tutulleni ainaista kiirettä. Tähän tuttuni vain totesi, että kun hän kokee elämänsä liian kiireiseksi, hän muuttaa asioita, jotta kiirettä ei enää olisi. On jännä, kuinka tuo pieni keskustelu putkahti mieleeni ja kuinka oikeassa hän olikaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan näinhän se on.

Mutta se, miten kiireen voi omasta arjestaan poistaa, onkin sitten hankalampi juttu. Olen karsinut jo omasta arjestani sellaisia asioita, joita en koe mitenkään tärkeiksi, kuten television katselun ja monta muuta aikasyöppöä, jotka olisivat ihan kivoja, mutta eivät minulle loppupeleissä kovinkaan tärkeitä. Mutta silti aika ei vain tunnu riittävän. On asioita, joihin haluan käyttää aikaani ja on asioita, joihin vain menee aikaa. Olen koettanut priorisoida asioita, mihin oikeasti haluan käyttää aikaani ja onko niille asioille, jotka koen tärkeiksi, mutta en kuitenkaan niin tärkeiksi, että ne löytyisivät listan kärjestä niitä, joille voisi tehdä jotakin. Mitkä asiat on mitattavissa esimerkiksi rahassa ja mitkä eivät? Kuinka paljon aikaa haluaisin käyttää mihinkin ja ovatko ne asiat muutettavissa, joihin aikaa menee liikaa tai liian vähän? Mihin ne sijoittuvat, kun asioita laitetaan tärkeysjärjestykseen?

Ja kun tähän vielä lisäisi asiat, joita haluaisin tehdä, mutta jotka olen vain jättänyt ajanpuutteen vuoksi tekemättä. Miten niille voisi vielä löytää aikaa. Huh huh, voi elämä, sanon minä.

Onko kiire sinusta oikeasti kiirettä vai vain mielentila? Oletko sinä joutunut tekemään asioita minimoidaksesi kiireen? Onko sinulla antaa vinkkivitosta, kuinka se onnistuisi?

Kommentit