14.3.2016

10 asiaa, mitä jooga on minulle opettanut

Viikonlopun jälkeen taas mietin, kuinka onnellinen olen siitä, että aikanaan löysin itseni astangajoogan alkeiskurssilta ja vaikka jooga jossain vaiheessa jäikin muutamaksi vuodeksi, minulle tuli onneksi jostain syystä tarve palata takaisin sen pariin.





Muistan aloittaessani joogan, kuinka alun innostuksen jälkeen pikkuhiljaa mielen valtasi riittämättömyys ja tunne siitä, että en ole tarpeeksi "hyvä", jos en vähintään pyhitä koko elämääni joogalle. No, ehkä kyse ei ollut ihan näin voimakkaasta tunteesta, mutta muistan kuitenkin kokeneeni sen tunteen, että en ole tarpeeksi. Jotenkin jäi mielikuva vähän sellaisesta turhan vakavasta meiningistä. Pikkuhiljaa jooga jäi muiden harrastusten ja elämänkiireiden myötä, mutta jonnekin syvälle se kuitenkin jäi kytemään, koska muutaman vuoden tauon jälkeen uskaltauduin uudestaan joogan pariin ja kävin alkeiskurssin uudestaan.

Muistan astuneeni joogasaliin, jossa ihmiset nauroivat, hymyilivät ja salin aulassa tuoksui kahvi. Minulla meni pitkään, että uskalsin rentoutua ja hyväksyä, että ei sen joogan tarvitsekaan olla niin otsa rypyssä tehtävää harjoitusta.

Tästä toisesta aloittamisesta on nyt 4 vuotta aikaa ja tiedän, että tällä kertaa jooga on tullut elämääni jäädäkseen. Huomasin aika nopeasti, että jooga menee itselläni ihon alle, eli pääkopan sisälle ja välillä olen pitänyt luovia taukoja, jotta pää ei aivan halkeaisi ajatuksista. Aluksi koin sen jotenkin pelottavana tai ehkä ennemminkin ahdistavana, kunnes pikkuhiljaa olen hyväksynyt sen, että antaa ajatusten vain tulla, kyllä ne sieltä ajallaan joko poistuvat tai asettuvat omille paikoilleen.


Toisille jooga voi olla vain fyysinen harjoitus, kehonhuoltoa, harrastus, jolla saa lisää liikkuvuutta ja nämä kaikki ovat mielestäni erittäin hyviä syitä joogata, mutta se, mitä itse olen saanut, voisin tiivistää alla oleviin kohtiin.

1. Kärsivällisyyttä. Olen aina ollut vähän sellainen "kaikki mulle heti"-tyyppi, joka on omaksunut asioita suhteellisen nopeasti tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi joogan aloittaminen oli minulle helppoa, koska olen luonnostaan taipuisa ja muistan, kuinka koin onnistumisia monissa liikkuvuutta vaativissa liikkeissä, kun ne vain menivät. Mutta siinä kohtaa kun eteen tulivatkin hieman enemmän voimaa ja tekniikkaa vaativat liikkeet, alkoi herne mennä nenään nopeasti. Ja välillä hyvinkin syvälle. Muistan ne kaikki turhautumisen tunteet, kun sivusilmällä vilkuilin jonkun toisen niin helpolta näyttävää päälläseisontaa ja itse vain koitti sätkiä jalkoja kohti kattoa. Kunnes ymmärsin, että kaikki tulee ajallaan, pikkuhiljaa, säännöllisellä harjoittelulla.

Henkisellä puolella tässä on ollut todella suuri työnsarka antaa itselleen aikaa ja lopettaa suorittaminen. Kasvattaa kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että asiat vain järjestyvät, kun niille antaa aikaa tai kun vain jaksaa mennä kohti omaa päämääräänsä.


2. Mikään ei ole pysyvää. Tämän ymmärtäminen on kasvattanut myös kärsivällisyyttäni ja sen ymmärtäminen, että mikään ei todellakaan ole pysyvää, vaan sekä huonot että hyvät hetket vain käyvät elämässämme ja poistuvat ajallaan, on saanut minut ymmärtämään, että kaikkeen ei tarvitse reagoida niin voimakkaasti. Olen jättänyt provosoitumisen vähemmälle, pysäyttänyt osan voimakkaammista tunteista hieman ennen kuin ne ovat oikeasti menneet ihon alle, oppinut näkemään, että asioilla on oikeasti kaksi puolta tai ne ylipäätään harvoin ovat sitä, miltä ne näyttävät. Kuitenkin hyväksyn sen, että saan tuntea surua sekä iloa ja on myös ihan ok, että joskus suutun.



3. Kehonhallinta. Joogan fyysisen harjoituksen myötä olen löytänyt mm. keskivartalostani uskomattoman voiman, jota työstän edelleen. Lisäksi asennot, joihin pikkuhiljaa kroppa vain taipuu koko ajan paremmin ja paremmin vaativat usein kehonhallintaa ja varsinkin oman kehon tuntemusta. Missään ei ole peilejä, joista voisin tarkistaa omaa tekemistäni, vaan minun pitää tuntea liike ja havannoida omaa kehoani niin, että tiedän ja luotan siihen, mitä teen.

4. Rauhoittuminen. Joogaan kuuluu myös mm. meditointi, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan se hetki, kun istuu hiljaa ajattelematta mitään. Itselleni rauhoittuminen on haasteellista, koska olen aina tottunut tekemään. Ja kaikenlisäksi asenteella mitä enemmän, sen parempi. Kukaan, en edes minä jaksa kuitenkaan olla koko ajan menemässä ja tekemässä. Pikkuhiljaa olen löytänyt rauhoittumisen joogamaton reunalta, johon aluksi ihan vain mielenkiinnosta istuin, laiton silmät kiinni ja yritin olla ajattelematta. Ensin minuutin, sitten kaksi ja niin edespäin, kunnes pikkuhiljaa kehityin siinä, että työntelin ajatuksia pois ja vain olin.


5. Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat. Tähän ajatukseen on toki vaikuttanut moni muukin asia kuin jooga, mutta tämä liittyy tavallaan myös tuohon mikään ei ole pysyvää-ajatteluun. Kun hyväksyy olemassa olevan tilanteen alkaa muutos. Muistan, kun taistelin olkapään kipuiluni kanssa pitkään ja en halunnut ymmärtää, että kipu menee vain lepäämällä pois. Painoin kivun taka-alalle, en hyväksynyt tilannetta, maltoin hetken ehkä huilata, tein liikkeitä kevennetymmin, kunnes minun vain piti katsoa itseäni peiliin ja todeta, että tervehtymiseni esteenä on vain minä itse, ei kukaan muu. Tästä alkoi parantuminen, kun en yrittänyt kiertää tilannetta, yrittänyt väkisin tai väheksynyt kipua. Tämä sama ajatusmalli pätee niin moneen muuhunkin asiaan. Monesti sitä vain yrittää ja yrittää, kunnes on hyväksyttävä asia juuri sellaisena kuin se vain on ja toimia sen mukaan. Tämä ei tarkoita luovuttamista, vaan asioiden laittoa uuteen, todellisempaan järjestykseen.

6. Itsensä kuuntelu. Itselläni meni monen monta vuotta, että osasin jollain lailla erottaa egon huutelun ja kropan kuuntelun. Tietoisesti lähdin kysymään itseltäni, miltä minusta tuntuu sen sijaan, että olisin vain suorittanut totutulla tavalla asioita. Opin tämän avulla pikkuhiljaa heittäytymisen taidon ja luoton siihen, että elämä kantaa, eikä aina tarvitse suorittaa. Tähän ajatusmalliin olen viime aikoina lisännyt vieläkin tarkemman oman intuition kuuntelun. Sen tunteen, mitä asiat minussa herättävät ja luotan siihen, että jos asia ei tunnu hyvältä, se ei ole sitä ja tietenkin päinvastoin.



7. Hiljentyminen. Tämä liittyy myös meditaatioon, mutta vieläkin enemmän siihen, että oma kroppa on paljon rauhallisempi, minulla ei ole kiire mihinkään. Lisäksi nautin myös yksinolosta, ympärilläni ei tarvitse tapahtua koko ajan, vaan pidän jopa siitä, että joskus voisi olla vähän tylsää.


8. Itsensä hyväksymistä. Tämä on itseasiassa monen asian summa, mutta pikkuhiljaa ymmärsin, että olen hyvä juuri näin. Se ei tarkoita sitä, että kehityksen pitäisi pysähtyä tyytyväisyyteen vaan sitä, että osaan nauttia myös matkasta. En jaksa käyttää energiaani sitku-ajatteluun vaan panostan enemmän siihen, että näin on hyvä ja jos haluan muuttaa asioita, muutan ne ilman, että ajatteluni siirtyisi jonnekin tulevaan. Olen oppinut nauttimaan siitä, mihin kroppani taipuu, kuinka pystyn toimimaan sen kanssa, en rangaitse itseäni, mutta pidän kuitenkin jonkunlaisen kontrollin jossa pyrin hetken hyvänolon tyydyttämisen sijaan ajattelemaan asioita pitkällä aikatähtäimellä, kuitenkin lempeällä otteella. Näin oma kroppani voi paremmin kuin koskaan, on kokonaisvaltaisesti terveempi, enkä mieti enää päivittäin sitä, miltä minun kuuluisi näyttää.

9. Vapautta. Ehkä nuo kaikki edellämainitsemani jollain lailla liittyvät tähän, mutta tällainen mielen vapaus on todellista vapautta; vapautta ajatella, olla, elää, tuntea. Vapauteen liittyy myös se, että haluan omistaa vain niin paljon, kuin mistä pystyn pitämään huolta ja arvostamaan. Tämä on se, johon vielä on omalla kohdallani matkaa ja vaikka monien ajatusten kohdalla koen olevani jo vapaampi, tiedän, että matka tällä tiellä on vasta alussa.

10. Muiden arvostamista ja kuuntelua. Siinä kohtaa, kun ymmärsin, kuinka vähän itseasiassa pystyn hallitsemaan asioita, avasi tämä minulle täysin uuden ajattelumallin myös muita kohtaan. Minulle on aina ollut helpompaa puhua kuin kuunnella, mutta ymmärrettyäni, että vaikka kuinka puhuisin, ei se muuta kovinkaan monia asioita (pysyvästi), varsinkaan kun kyse on toisista ihmisistä. Itseasiassa se menee niin, että jos haluan vaikuttaa ja auttaa, on kuuntelun taito puhettakin tärkeämpi.

Listaa olisin voinut jatkaa pidemmällekin, mutta tuleeko sinulle, joka olet joogan viemä, vielä jotain muuta mieleen?

2 kommenttia:

  1. Mahtava teksti! Katsotaan, miten identtisen tekstin kirjoitan itsekin joskus tulevaisuudessa :) Nyt osaan ehkä sanoa vain sen, että onneksi oon löytänyt joogan pariin, ja että ymmärrän hyvin siun ajatukset sillä tasolla kuin tämänhetkisellä ymmärrykselläni voin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen sinun kirjoitustasi aiheesta tulevaisuudessa :). Muistan sen tunteen, kun itsekin aloitin joogailun uudestaan ja fiilis oli jotenkin tyytyväinen, mutta kuitenkin odottava.

      Poista