6.2.2016

Sattumaako?

Kirjoittelin tuossa joku aika sitten siitä, kuinka mikään ei ole sattumaa, vaikka se ehkä monesti siltä tuntuukin. Tai vaikka olisikin, on kaikella joku merkitys, oli se sitten iso tai pieni.

Viikko sitten siivoilin laatikostoa ja käteen osui pieni vihkon reunasta repäisty palanen, jolle olin tuttuni suosituksesta kirjoittanut kirjan kirjoittajan ja nimen sekä perään jne, koska kirjalla oli myös jatko-osat. Mietin, että etsin kirjan käsiini seuraavalla kerralla, kun menen kirjastoon.

Pari päivää myöhemmin selatessani instagramia toinen tuttuni oli ottanut kuvan kirjasta ja suositteli kaikkia lukemaan sen. Tuli vähän hassu fiilis. Ajattelin, että täytyy ihan oikeasti mennä sinne kirjastoon, kun törmään tähän kirjaan TAAS. Kirja on kuitenkin julkaistu jo 3 vuotta sitten, eli mistään uutuudesta ja hittikirjasta ei ole kyse.

Viime tiistaina syöksyin kiireellä käymään Prismassa ruokaostoksilla erästä luentoa varten, jossa oli tarkoitus myös kokkailla terveellisiä, mutta nopeasti valmistuvia ruokavaihtoehtoja arkeen. Tylysti siinä kiireessä jopa lausahdin liitymiä myyvälle "Moi, mikä liittymä sulla on"-pojalle, että "kuule, mulla ei nyt todellakaan ole aikaa tällaiseen, kiitos vaan mielenkiinnosta." Ihan kuin myyjän olisi pitänyt nähdä, että minulla on kiire. Ja ihan kuin en olisi voinut sanoa asiaa vähän kauniimmin. Mielessäni pyysin pojalta anteeksi hetkeä myöhemmin.

No mutta, siinä kärrien kanssa melkein juoksuaskeleita ottaessani katseeni osui käytävän varrella olevaan kirjojen alelavaan ja siinä keskellä muita kirjoja, oli tämä samainen kirja. Yksi ainoa kappale. Olo oli todella hämmentynyt, kun pysähdyin ja poimi kirjan lavalta. Katsoin vielä, että onko tämä todella ainoa kappale. Oli se. Käänsin kirjan ympäri ja hintalappu 4,95 melkein sai minut nauramaan ääneen. Näiden sattumusten jälkeen olisin ehkä maksanut kirjasta jopa 10-kertaisen hinnan. No en ehkä sentään, mutta nappasin kirjan mukaan ja ajattelin että johan nyt sattuikin.

Kirja on siis Cecilia Samartinin La Peregrina ja se on keskimmäinen osa trilogiasta.

La Peregrina on itsenäinen jatko-osa Cecilia Samartinin menestysromaanille Señor Peregrino, ja Peregrino-trilogian toinen osa. Kirja vie lukijat mieleenpainuvalle matkalle kauniiseen ja dramaattiseen Espanjaan. 

Nuori ja kaunis meksikolaisnainen Jamilet on jättänyt kotimaansa Meksikon ja muuttanut paremman elämän toivossa Los Angelesiin. Hän haluaa päästä eroon verenpunaisesta syntymämerkistään, joka varjostaa hänen elämäänsä. Uudessa kotimaassaan Jamilet on ystävystynyt vanhan ja karismaattisen herra Peregrinon kanssa. Miehestä on tullut tytölle läheinen, melkein kuin isoisä. Tarinat miehen menneisyydestä ovat herättäneet Jamiletin uteliaisuuden. Mitä herra Peregrinolle ja tämän suurelle rakkaudelle lopulta tapahtui?

Vuosikymmeniä aikaisemmin pienessä espanjalaiskylässä asui Rosa-niminen nuori tyttö. Eräänä päivänä kylän torilla tapahtuu jotain, mikä saa tytön pakenemaan kotikaupungistaan ja liittymään mustalaisten joukkoon. Häpeä ja syyllisyys estävät häntä palaamasta kotiinsa. Rosa otetaan mustalaisyhteisöön avosylin vastaan, ja pian tytön erityislahjat huomataan.
(Suora lainaus TÄÄLTÄ)

Kirja oli mielestäni kivasti kirjoitettu ja se oli mukaansatempaava. Pidin tarinasta, joskaan se ei ehkä ollut maailman paras kirja, minkä olen ikinä lukenut, mutta pidin kirjoittajan tavasta pureutua hieman pintaa syvemmälle. Sinänsä kirjan aiheuttama keskustelu ystäväni kanssa, jolle kirjan vähän (taas) sattumalta tyrkkäsin matkaan, oli erittäin ajatuksia herättävä.

En tiedä, jaksanko uskoa, että trilogian muutkin osat vain tupsahtavat nenäni eteen. Taidan kuitenkin ottaa varman päälle ja käydä lainaamassa ne kirjastosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti