Paras apu kiireessä jaksamiseen

Joskus sitä joutuu istumaan tovin jos toisenkin valkoisen ruudun ääressä ja miettiä, mistä sitä oikein kirjoittaisi. Onneksi 95 % ajasta pää on täynnä ideoita ja tekstiä tulee sujuvasti näytölle, mutta viime aikoina, kun ajatukset ovat olleet niin vahvasti vain töissä, ei esimerkiksi blogin kirjoittelu enää puolen yön pintaan ole tuntunut kovin tärkeältä.

Ei sillä, etteikö minulla olisi mitään sanottavaa, mutta jostain syystä olen vain ollut hiljaa. Mitä kovempi kiire, sitä enemmän kaipaan hiljaisuutta. Kiireen sivuoireimna huomaan pienen säätämisen, kuten kotipihalla huomaan laukun unohtuneen töihin, kaupan pihalla huomaan unohtaneeni rahapussin kotiin, hävittelen tavaroita ja löydän mitä luovemmista paikoista jne. Kotona meillä alkaa olla jo vähän väsynyt vitsi siitä, kuinka mies ja lapset voivat varata minulle yhteistä aikaa kalenterista, josta seuraava vapaa aika taitaakin olla maaliskuun puolella. Loppupeleissä aika säälittävää, mutta onneksi tiedän, että tämä kiire ei ole ympärivuotista.


Silti tämän kiireen keskellä nautin pitenevistä päivistä, linnunlaulusta ja muista pienistä arjen asioista, jotka sujuvat. Erityisen iloinen olen tästä hyvästä olosta kropassani, joka johtuu mm. siitä, että olen ollut nyt kuukauden syömättä sokeria, enkä ole nauttinut lasillistakaan viiniä. En olisi ihan rehellisesti uskonut, kuinka ison muutoksen tämä omaan kroppaan toikaan.

En ole edes mikään karkkien hevijuuseri tai iltatissuttelija, mutta eilen aamulla kävin pitkästä aikaa vaa'alla ja vuoden alusta painoakin on tippunut yli 3 kg. Tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni, siis painonpudotus, mutta en nyt ole huolissanikaan, että ihan vielä kasaan kuihtuisin. Ruokailutottumuksiin en ole tehnyt mitään muutoksia, vaan tuo paino on lähtenyt vain jättämällä herkut pois. Ei nyt voi ehkä sanoa uskomatonta, mutta yllättävän iso muutos kuitenkin.



Mutta sitäkin isompi juttu on ollut kyllä tähän kiireeseen tuo oman olon ja energiatasojen nousu noiden herkkujen poisjättämisen myötä. Tiedän, että itselläni on vähän paha tapa kiireessä ja varsinkin väsyneenä sortua pieneen lohtusyömiseen, joka taas ruokkii sitä väsynyttä oloa entisestään. Ja vaikka nykyään illalla vain kaadun lähestulkoon suorilta vartaloilta suoraan sänkyyn ja nukahdan jo ennen kuin pää osuu tyynyyn, on aamuisin olo levännyt ja energiaa riittää tasaisesti koko päivään.

Suosittelen siis kaikille vähintään siinä kohtaa herkkulakkoa, kun töissä on sesonkiaika tai kiire pukkaa muuten päälle. Ihan paras keino auttamaan väsymykseen ja jaksamiseen.

Ja kuvina yksi hyvinkin arkinen jooga koiran "avustamana". Hahhah.

Kommentit