Listaihminen

En varmaankaan valehtele kovinkaan rankasti, jos väittäisin olleeni koko aikuisikäni lista- ja kalenteri-ihminen. En myöskään osaa antaa vastausta siihen, miksi olen säilyttänyt kaikki kalenterini vuosien varrelta, mutta tässä joku aika sitten laatikoita siivoillessani pino kalentereita osui käteeni ja selailin niitä hetken. Opiskeluvuosina olen jaksanut tehdä kalentereista melkeinpä taidetta, koska sivuja ja tekemisiä oli väritetty eri värein, riippuen siitä, oliko kyseessä kotityöt, koulujutut, liikunta vai muut jutut. Eräänä vuonna olin jopa piirtänyt lähes päivittäin kelinkin sivun laitaan; oli pilviä, aurinkoja, lämpötiloja.

Eli kyllä, olen kalenteri-ihminen henkeen ja vereen. Ja itseasiassa tällä määrällä arjen pyöritystä pitää ollakin. En uskalla luvata mitään menoa, ellen ole ensin katsonut kalenteria. Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että jos aikaa ei ole tarpeeksi, ei kannata yrittää änkeä menoa liian pieneen rakoon, koska silloin mukavatkin asiat alkavat stressaamaan. 

Kalenterista ei löydy ainostaan työt, paperihommat ja muut pakolliset menot ja tekemiset, vaan niiden ympärille aikataulutan arkeen myös muut asiat, kuten siivoukset, treenit, blogin kirjoittamisen, koiran kanssa tehtävät pidemmät lenkit ja lapsille luvatut yhteiset tekemiset. Kiireiseen arkeen tämä ennakointi on oikeastaan aika välttämättömyys, jotta kaikki sujuu suhteellisen stressittömästi, en tule luvanneeksi liikoja, eikä päivä veny pikkutunneille tai jotain olennaista jäisi tekemättä.

Ja siihen, että muistan tehdä kaiken, olen myös vannoutunut listaihminen. Yritin muutama vuosi sitten heittää listat jorpakkoon, mutta huomasin, että mieltäni kalvoi koko ajan tunne, että olen unohtanut jotain ja se, jos mikä oli aika stressaavaa. On aika ikävää, kuin illalla juuri nukahtamaisillaan muistaa jonkun asian, jonka on meinannut unohtaa. Ja sen jälkeen nukuttaakin tosi kivasti. Tai mikä vielä pahempaa, herää yöllä siihen, että muistaa unohtamansa asian. 

Kun asiat, ne pienetkin kirjoittaa ylös, ei tarvitse miettiä, unohtuiko joku ja pääkoppa saa tilaa ajatella muutakin. Listat auttavat myös ennakoinnissa ja arjen suunnittelussa, kun pienellä vilkaisulla voi todeta, mitä pitää hoitaa. Oma kalenterini on täynnä erikokoisia post-it-lappuja, joiden tuherruksista ei varmasti saa selvää kukaan muu kuin minä, mutta ne ovat korvaamaton apu arjen pyöritykseen. Lisäksi kalenterin välissä kulkee pikkuvihko, johon kirjoitan pidemmän aikavälin suunnitelmia ja siirrän ne pikkulapuille, kun aikaa niiden toteuttamiseen löytyy.

Ja kyllä, joskus mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta ainakin itse saan paljon energiaa myös siitä, että arjessa tapahtuu koko ajan jotain. Pieni kiire ja tieto siitä, että voi vaikuttaa oman arkensa sujuvuuteen, tekemisiin ja suunnitelmiin on se juttu, mikä pitää mielen virkeänä. Liika kiire on toki aina liikaa kiirettä, mutta tällaisella ennakoinnilla pystyy aika hyvin hallitsemaan kiiresemmäkin arjen. Onneksi.

Oletko sinä lista-/kalenteri-ihminen? Vai kuinka sinä hallitset arjen kiireen?

Kommentit