11.2.2016

Keskittymisen voima

Tältä talven harmaudelta ei varmaan ole välttynyt kukaan, kuka näillä leveysasteilla tallaa ja kieltämättä alkaa vesisade ja harmaus mennä jo vähän ihonkin alle. Eilen kuuntelin nuoremman neidin valtoimenaan valuvien kyynelten seasta itkuista valitusta siitä, kuinka koulumatkat ovat ihan tyhmiä, kun kaatuu koko ajan ja kengät ja vaatteet on ihan märät ja ei meinaa päästä eteenpäin. Olisi tehnyt itsekin mieli heittäytyä samaan parkuun mukaan, että nii-in on ihan tyhmää, kun on noin tyhmä ilma ja sataa ja on kalseaa ja väsyttää ja kaikkea.

Aikuisena kuitenkin tyydyin lohduttelemaan ja todettiin, että "onneksi" sataa noin paljon, niin sulaa ne liukkaat jäätkin pois. Mikä onni tosiaan, hah hah.


Tänä aamuna harmaus tuntui jostain syystä erittäin tummanharmaalta, mutta onneksi aamun aloitti oma joogatuntini, jossa teen liikkeet selostaen ja muille näyttäen, eli pääsen tekemään joogaa itsekin. Olin ihan tosi iloinen jo siitä, että tunnille löytää koko ajan lisää joogailijoita ja tunnin jälkeen tuntui hyvältä liikkeet myös omassa kropassa.

Sen lisäksi testailin myös muutamia käsillä- ja päälläseisontoja, jotka ehkä juuri siitä mielenhitaudesta johtuen tuntuivat sujuvan todella hyvin. Ehkä se menee niin, että kun oikeasti keskittyy juuri siihen, mitä on tekemässä, eikä anna minkään ajatuksen tulla väliin, on onnistumisen mahdollisuudet paljon lähempänä.


Yleensä pienen kiireen keskellä tuntuu, että ajatukset pomppivat ajatuksesta toiseen, herkästi unohtaa asioita, joita ei ole kirjoittanut ylös, mieli on vähän hermostunut koko ajan, eikä mitään uutta synny. Olen lisännyt pienen tauon jälkeen taas arkeen pienen hetken meditaatiota, jonka olen aloittanut ihan muutamasta minuutista ja pikkuhiljaa lisännyt aikaa. Tämä hiljainen hetki ilman hyppiviä ajatuksia on aika voimaannuttava, jota suosittelen kaikille.

Kysehän ei ole sen suuremmasta asiasta, kuin että istut alas, suljet silmät ja pysyt paikoillasi vaikka edes viisi minuuttia. Ajan voi laittaa vaikka hälyyttämään kellosta, niin ajatus ei pyöri sitten siinäkään, että paljonkohan aikaa on jo mennyt. Hiljaisen hetken aikana annat mahdollisten ajatusten vain tulla ja mennä, mutta et takerru mihinkään kiinni. Jos joku ajatus meinaa jäädä pyörimään päähän, niin työnnät sen vain lempeästi sivuun.


Itse yritän aina keskittyä hengittämiseen ja siihen, että hengitys kulkee tasaisesti sisään ja ulos. Taas tauon jälkeen yllättän itseni ajattelemasta meditaation aikana monta kertaa ja välillä tuntuu, että työntelen ajatuksia pois jatkuvasti. Mutta pikkuhiljaa ajan lisääntyessä mielikin alkaa rauhoittua ja pää ei käy enää niin kovilla kierroksilla.

Meditoinnin jälkeen ajatukset usein järjestyvät vähän kuin itsestään ja itselläni ainakin käy useasti mielessä, että miksi ihmeessä sitä pitää hosua menemään myös tuolla pään sisällä, kun eihän se auta asiaa ollenkaan. Rauhallisella ajattelulla ja sillä, että antaa asioille tilaa järjestyä, eikä yritä tunkea kovalevyä täyteen kaikkea mahdollista, on yleensä kuitenkin parempi lopputulos, kuin hosumisella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti