29.2.2016

Tänään on 29. helmikuuta, Terhi

Aamulla vedän peittoa korville, kun mies kampeaa jo itsensä ylös ja torkuttelen vielä hetken. Mielessä käy väkisinkin "Maanantai". En tiedä, kuinka syvälle juurrutettua on tuo the maanantai ja tgif-ajattelu, koska ei minulla oikeasti ole väliä, onko maanantai, tiistai vai mikä päivä. Työviikkoni ei ole maanantaista perjantaihin vaan jotain maanantain ja sunnuntain välimaastosta. Tai vaikka keskiviikon ja tiistain.

Silti herätessä päälle vyöryivät sellaiset pienet negistelyfiilikset vähän laidasta laitaan. Olen suunnitellut pientä irtiottoa arjesta, mutta se tuntuu monista pienistä osatekijöistä riippuen tällä hetkellä kovin vaikealta toteuttaa. Ajatus siitä, että voisin viettää edes pari päivää paikassa, jossa minun ei tarvitse tehdä mitään arkista, kuten siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai miettiä loputtomia listojani, olisi tähän saumaan mitä tervetullein juttu, joka varmasti auttaisi jaksamaan taas eteenpäin.

Nousen ylös aamupalalle ja katselen portaissa vastaantulevia karvapalloja. Imurointipäivä. Syön aamupalan ja soitan pari puhelua. Kurkkaan facebookin, onko johonkin ryhmään, johon kuulun, tullut jotain uutta. Seuraava lause lätkähtää ensimmäisenä vastaan:

"Helmikuussa on yksi ylimääräinen päivä neljän vuoden välein. Ota siitä kaikki irti!"

No totta, enpä ole tullut ajatelleeksi. Ylimääräinen päivä. Minulla on käytössäni ylimääräinen päivä. Tämänhän pitäisi olla ratkaisu kiireeseeni, 24 tuntia ylimääräistä aikaa. Mieletöntä. 


Jos minulla todellakin olisi yksi ylimääräinen päivä, mihin minä sen käyttäisin? Pyrkisin tekemään kaikki listojeni työt pois alta mahdollisimman pitkälle, jotta kiire hellittäisi. Tai ehkä vain huilaisin koko päivän tekemättä mitään. Tai nappaisin tenavat mukaan ja tehtäisiin yhdessä jotain mukavaa oikein ajan kanssa. Tai ehkä vain antaisin ajan kulua miettimättä, että minun pitäisi tehdä jotain.

"Kerro kavereillesi, että ylimääräinen päivä on sinusta hauska."


Kyllä, siitä pitäisin kyllä huolen, että ylimääräinen päivä olisi hauska. Ja ihan rehellisyyden nimissä, oli tämä päivä ylimääräinen tai ei, ajattelin silti muokata siitä hauskan, enkä vaipua aamullisiin negistelyihin. Minustahan kaikki loppujen lopuksi on kiinni. Millaisen päivän minä haluan tästä tehdä. Ihan varmasti päivästä tulee ankea, jos antaa moisten ajatusten päästä vyörymään yli. Tai sitten teen asialle jotain.

Eilen sain ihanalta valmennusryhmältäni viimeisen tapaamisen jälkeen mm. kortin, jossa oli alla oleva teksti. Ja kyllä, kuinka moneen asiaan tämä päteekään. Elämäntapamuutokseen, painonpudotukseen, tavoitteisiin, ihan arkipäivään, jossa ei vaivuta synkkyyteen. Oikeastaan ihan mihin vaan.

Mihin sinä käyttäisit ylimääräisen päivän?






27.2.2016

Aurinkoa ja kesän odotusta

Tänään oli mitä kaunein ja keväisin ilma ja aamulla mietinkin eri vaihtoehtoja viettää päivää ulkona. Kaivaisinko luistimet kaapista ja lähtisin tenavien kanssa luistelemaan? Ottaisinko koiran mukaan metsään? Lähtisinkö kevyelle hölkkä-/kävelylenkille? Yritin saada itsestäni koko aamupäivän irti jotain aktiviteettia, mutta lopulta totesin, että tämä päivä olisi parempi vasta, kun olisin ottanut päivänokoset ja panostaisin siihen enteemitään-moodiin.


Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen kampesin itseni ennen töitä kuitenkin sen verran pihalle lumilapion kanssa, että viskoin isot kasat lunta terassilta pois. Ihan vain siksi, että sain nautittua kahvit pihalla auringonpaisteessa. Aika mahtavaa.

Samalla suunnittelin, mitä kaikkea sitä voisikaan ensi kesänä tehdä. Ainakin ajattelin viritellä säännölliset juoksulenkit takaisin ohjelmistoon ja jos ei ihan niin sateinen kesä olisi tulossa kuin viime kesä oli, saisi Jopokin enemmän kilometrejä alleen. Juoksussa minun heikoin lenkkini on surkea peruskestävyyskunto, joka aiheuttaa sen, että vaikka jaksaisin juosta kuinka pitkälle tai kuinka kovaa tahansa, nousee sykkeet nopeasti niin koviksi, että kehitystä ei enää alun jälkeen tule. Mutta onko mikään tylsempää, kuin pk-lenkkien tekeminen? Ehkä pitäisi asennoitua paremmin ja ajatella, että noilla pitkillä ja hitailla lenkeillä teen kuintenkin palveluksen itselleni pitkällä aikavälillä.
Toinen suunnitelmani olisi uintiharrastuksen virittely edes jollain lailla säännölliseksi. Tähän ei toki tarvitse odottaa ensi kesää, mutta se nyt vain tuli mieleen tuosta juoksusta (?). Lukioaikana (muutama vuosi sitten) kävin monta kertaa viikossa uimassa, mutta se vain jäi muutettuani pois opiskelujen perässä. Monesti olen miettinyt tuon harrastuksen uudelleenvirittelyä takaisin, mutta toistaiseksi se on vain jäänyt. Ehkä joskus vielä aloitan.

Onko sinulla jotain vanhoja harrastuksia, joita olisi mukava aloittaa uudelleen?

26.2.2016

Raakakakkua viikonlopun herkutteluun

Olen täällä kirjoitellut ystävyydestä aiemminkin ja tänään tuli taas todistettua se, että vaikka aikaa olisi kulunut useampikin vuosi edellisestä tapaamisesta, katoaa aika välistä taas tavattaessa ja pienten päivitysten jälkeen (mitä kuuluu, mitä perheelle kuuluu, ai olet vaihtanut alaa/työpaikaa jne) jutut soljahtavat taas niille samoille raiteille, mistä ystävien kanssa aina tulee höpistyä.

Tänään sain kylään lapsuudenystäväni, kun hän oli ohikulkumatkalla ja aamulla sain idean, että leipasenpa raakakakun. Tekemistä hieman rajoitti se, että kukaan ei ollut ehtinyt käydä kaupassa sitten viime perjantain ja jääkaappi ja pakkanen olivat jotakuinkin tyhjää täynnä.

Onneksi sentään sain tyhjästäkin nyhjäistyä jotain, kun pakkasesta tyhjensin viimeiset pussinpohjat marjoja, jääkaapista kaivelin loput taatelit ja pähkinätkin riittivät juuri ja juuri. Tällä kertaa pähkinöitä en ehtinyt liottaa ja kakun ulkomuoto jäikin vähän normaalia rouheammaksi, mutta onneksi se ei vaikuttanut makuun. Kakku ei myöskään ehtinyt olla tarvittavaa aikaa pakkasessa, jotta se olisi ehtinyt "hyytyä". Ystävänikin totesi, että tämä on PALJON parempaa, kuin mitä odotin. Veikkaan, että hän tarkoitti kakun ulkonäköä, eikä leipomistaitojani ;)

Kakusta tuli puolukkainen, koska ne olivat muutaman pakastetun pensasmustikan kanssa ainoat kotoa löytyvät marjat, mutta minusta tuo puolukka vain on ihan paras marja ikinä. En tiedä, mikä sen maussa viehättää, mutta minä tykkään. Eikä se toki tarkoita, ettenkö pitäisi myös muista marjoista, mutta meidän pakkasessa on oltava aina puolukoita.


PUOLUKKARAAKAKAKKU

Pohja
1 tl hunajaa
5 taatelia

Täyte
400 g puolukoita
4 dl cashewpähkinöitä (liotettuina)
2 rkl hunajaa
1,5 dl kaakaovoita sulatettuna vesihauteessa
1 rkl kookosmannaa

Sekoita pohjan aineet keskenään monitoimikoneessa ja painele seos leivinpaperilla vuoratun, n. 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle. 

Kakun täytteestä saa pehmeämmän, jos cashewpähkinät liottaisi yön yli, mutta oli ne liotettuja tai ei, niin anna monitoimikoneen käydä kuitenkin hyvän aikaa, jotta seoksesta tulee pehmeää ja tasaista. Lisää joukkoon puolukat ja loput aineet. Sekoita niin kauan, että massa on kuohkeaa. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa makeutusta. Laita kakku pakkaseen muutamaksi tunniksi ja ota pois hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Koristele.


25.2.2016

Irtiotto arjen kiireestä, edes pieneksi hetkeksi. Kyllä kiitos.

Pienen hengähdystuokion viikkoon toi tämänaamuinen joogatunti, jossa teimme yin joogaa. On hauska huomata, kuinka rauhoittuessa ja keskittyessä vain olennaiseen, eli sillä hetkellä hengitykseen ja venytykseen, mieleen pulpahti ne muutamat asiat, joita aamulla ennen tuntia mietin, että mitä ihmettä se oikein oli, mitä piti kirjoittaa ylös, että muistan tehdä. 


Tällaiset venyttely-/rauhoittumistuokiot ovat todella tervetulleita muuten aika hektiseen arkeen. Mietin tässä yksi päivä, että miltäköhän tuntuisi elää ilman kelloa vaikka muutama päivä. Tällä hetkellä aikataulutan lähes kaiken ja esimerkiksi tänään 15 minuutin poikkeama suunniteltuun, toi jo kylmän hien otsalle ja kiire kertautui koko iltapäivän. Ei minun arki toki ihan näin kiireistä joka päivä ole, että 15 minuuttia minusta riippumattomista syistä keinuttaisi loppupäivän suunnitelmia. Mutta kieltämättä välillä huvittaa itseäänkin, kun käyn pään sisällä keskustelua itseni kanssa siitä, kuinka kauan mihinkin hommaan saan käyttää aikaa.

Ja tässä mielentilassa kieltämättä on aika haasteellista rentoutua ja antaa ajatusten vain olla. Mutta kuinka tärkeää se kuitenkin on keholle ja mielelle. Kroppa tarvitsee kehonhuoltoa, jota esimerkiksi tuo yin jooga on parhaimmillaan. Ja kun siihen vielä lisää ajatusten vapaan virran ilman, että tarttuu mihinkään, lepää mielikin siinä samassa.

Yin jooga on harjoitusmuotona hyvin rauhallinen ja tuntuu, että yksi tunti on hyvin lyhyt aika (ellei ole to-del-la jumissa). Mutta jo tunnissakin saa kropan mukavasti auki ja mielen rauhoitettua. Tunnin jälkeen olo on hetken aikaa raukea, mutta päivä lähtee varmasti paremmin käyntiin, kun on antanut mielelle vähän tilaa ja kroppakin kiittää.
Yin jooga on ehdottomasti  täydellistä vastakohtaa kaikelle muulle arjen pyöritykselle ja treenaamiselle. Treenaaminenhan (urheilu) on tuon yinin vastakohtaa eli yangia, dynaamista ja lihasvoimaa käyttävää, kun taas yin joogassa on tarkoitus venyttää niveliä ja sidekudoksia. Yin jooga-harjoituksessa siis pyritään olemaan mahdollismman rentona, eikä yritetä pakottaa itseä mihinkään asentoon, johon ei luonnostaa taivu. On siis aivan turha ajatella, että yin jooga-tunnille ei voi tulla jos on letkeä, kuin rautakanki. Yin jooga ei myöskään tarkoita sitä, että olisi tarvinnut koskaan harrastaa joogaa. Ei tosiaan, liikkeet ovat hyvin simppeleitä, jotka jokainen ihan varmasti osaa.
Olen itse usein miettinyt, että mikä ihme tässä yin joogassa oikein koukuttaa, koska kyse on oikeasti aika pysähtyneestä harjoituksesta ja itse taas nautin liikkeestä, oli kyse mistä tahansa liikkumismuodosta. Jokin siinä vain saa minut palaamaan tähän harjoitukseen aina uudestaan ja uudestaan. Ehkä se on se hyvä olo, joka harjoituksesta tulee. Uskoisin.

Kuvat: Viivi Mänttäri

23.2.2016

Voi elämä

Voi jospa olisin tiennyt totuuden maanantaiaamuna instagramia päivittäessäni, niin en olisi laittanut pienellä huumorilla/sarkasmilla siivittämää tekstiäni kuvan jatkoksi: "Ihan mahtavaa maanantaita kaikille. Tästä tulee paras viikko ikinä. Asenne ratkaisee". En minä oikeasti tarkoittanut rivien välistä luettavaksi, että maanantaisin väsyttää tai että kaikki olisi aina vain asenteesta kiinni.

Nyt on tiistai ja tähän mennessä on kyllä päälläni kulkenut sellainen myrskypilvi ja tähdetkin ovat olleet miten sattuu. Maanantaiaamu alkoi sillä, että käytin puolet varaamastani treeniajasta lumitöihin, jotta pääsin työpaikan ovesta sisään. Tai että sain oven kiinni. Sen lisäksi tenavat olivat itsenäisesti muuttaneet suunnitelmia ja toinen oli vielä unohtanut avaimetkin kotiin. Koirakin oli päättänyt pitää pissailumaratonit sisällä poissaollessamme. Siihen kun vielä auton ovet päättivät lopettaa toimintansa ja korjaamiseen vierähti iloisesti pari tuntia, alkoi oma käyrä pikkuhiljaa nousta ja voisi sanoa tilanteen menneen jo tunteisiin.  

Eiväthän nämä mitään isoja juttuja ole ja kaikki oli korjattavissa, mutta joskus vain on päiviä, kun positiivisuus menee piiloon ja tuntuu, että on maailman ainut ihminen, jolle tapahtuu näinkin hirveitä asioita. Eikä tietenkään pidä unohtaa tämän päivän melkein kolaria, jossa jouduin ihan totuudessani jarruttelemaan, etten olisi ollut kolmion takaa tulevan auton kyljessä, niin kyllä minulla on aika vahva tuntuma siitä, että loppuviikko saisi olla ihan vähän mukavampi.

En siis tosiaan ajattele, että kaikki menisi aina kohdallani niinkuin olen suunnitellut, mutta joskus vain tuntuu, että kun yksi asia menee pieleen, on sillä monen monta kaveria. Ja kohtahan sitä ei huomaakaan, kuin ne negatiiviset jutut. Itse olen ainakin todella taitava ruokkimaan tuota negatiivista fiilistä. Onneksi järjen ääni tulee tuonne negailuun aina mukaan ja keksin aika nopeasti pelastautumissuunitelman, etten vaivu sentään ihan epätoivoon.

Tämän kaiken keskellä saatoin kuitenkin hetkeksi unohtaa, että käsilläseisontaharjoitukset menivät paremmin kuin ikinä, leukojakin vedin taas yhden enemmän, olen nauranut paljon ja saanut hyvää energiaa ihmisistä, joita tapaan töissä. Tai kun kirjoittaessani tätä, ystäväni kiittää minua siitä, että minä olen minä. Ja ihan oikeasti sitä alkaa miettiä, miksi sitä antaakaan mielen tummua niin pienistä asioista, jotka ovat oikeastaan aika turhanpäiväisiä ja kaikenlisäksi hoidettavissa.

Mutta tästä siis kohti mukavampaa loppuviikkoa, satoi tai paistoi.

Onko tuo negistelyn tunne sinulle tuttu? Tunne, että joskus sitä oikein ruokkii ja heittää vielä lisää bensaa liekkeihin? Miten sinä pääset siitä yli?

21.2.2016

Illanviettoa, blinejä ja sitruunakakkua

Viikonloppu on mennyt aikamoisissa juhlahumuissa, kun tenavan synttäreiden lisäksi oli vielä sovittuna illanistujaiset tyttöporukalla. Ajattelin, että leipomuskiintiö olisi tullut jo perjantaina täyteen vähäksi aikaa, mutta aika reippaasti jaksoin vielä pienen kakun pyöräyttää illaksi.

Illan emäntä oli lupautunut tekemään meille blinejä ja tämä olikin juttu, jota en ole koskaan tullut maistaneeksi. En tiedä millä taidoilla olen onnstunut väistelemään blineja reilun 40 vuotta, mutta onneksi tuli tämä ilta ja pääsin näitäkin herkkuja maistamaan. Ja kyllä, blinit ovat lisukkeineen oikein maistuvia. Näitä voisin tehdä itsekin joihinkin iltamiin.

Sen verran olin ottanut selvää, että blinit ovat suhteellisen raskasta syötävää, joten jälkiruoan ei tarvinnut olla enää kovinkaan täyttävä ja ylimakea. Tämän vuoksi päädyin tekemään sitruunakakun, joka ei ollut liian makea, vaan ennemminkin maultaan keveähkö ja raikas. Mielessä kävi myös raakakakun valmistaminen, mutta luulen, että tällainen kakku oli hieman vähemmän täyttävä, kuin mitä raakakakku olisi ollut.


Sitruunakakku

Pohja
½ pakettia oreo/dominokeksejä

1 prk (2,5 dl) kermaa
1 prk (200 g) vaniljarahkaa
½ prk (200 g) sitruunarahkajugurttia
1,5 sitruunan kuori raastettuna
6 liivatelehteä
½ sitruunan mehu
sokeria tmv. makeutusta maun mukaan

Koristeet
Marjoja
n. 50 g tummaa suklaata sulatettuna

Murskaa pohjan keksit muruiksi ja laita murut hetkeksi mikroon, jotta keksien välissä oleva kerros sulaa hieman. Painele murut halkaisijaltaan n. 18 cm irtopohjavuoan pohjalle, joka on vuorattu leivinpaperilla. Laita vuoka hetkeksi jääkaappiin, kun valmistat täytteen.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sekaan vaniljarahka ja sitruunarahkajugurtti (käytin Arlan jugurttia, jossa on purkin kyljessä linnun kuva) ja sitruunan raastettu kuori. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa makeutusta. Kiehauta sitruunamehu ja sulata liivatteet. Sekoita liivatteet ohuena nauhana seoksen joukkoon. Kaada seos pohjan päälle ja anna hyytyä jääkappissa muutama tunti.

Koristele marjoilla (ainakin pensasmustikat sopivat kakun kanssa hyvin) ja halutessasi valuttele päälle vielä sulatteua tummaa suklaata.






20.2.2016

Listaihminen

En varmaankaan valehtele kovinkaan rankasti, jos väittäisin olleeni koko aikuisikäni lista- ja kalenteri-ihminen. En myöskään osaa antaa vastausta siihen, miksi olen säilyttänyt kaikki kalenterini vuosien varrelta, mutta tässä joku aika sitten laatikoita siivoillessani pino kalentereita osui käteeni ja selailin niitä hetken. Opiskeluvuosina olen jaksanut tehdä kalentereista melkeinpä taidetta, koska sivuja ja tekemisiä oli väritetty eri värein, riippuen siitä, oliko kyseessä kotityöt, koulujutut, liikunta vai muut jutut. Eräänä vuonna olin jopa piirtänyt lähes päivittäin kelinkin sivun laitaan; oli pilviä, aurinkoja, lämpötiloja.

Eli kyllä, olen kalenteri-ihminen henkeen ja vereen. Ja itseasiassa tällä määrällä arjen pyöritystä pitää ollakin. En uskalla luvata mitään menoa, ellen ole ensin katsonut kalenteria. Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että jos aikaa ei ole tarpeeksi, ei kannata yrittää änkeä menoa liian pieneen rakoon, koska silloin mukavatkin asiat alkavat stressaamaan. 

Kalenterista ei löydy ainostaan työt, paperihommat ja muut pakolliset menot ja tekemiset, vaan niiden ympärille aikataulutan arkeen myös muut asiat, kuten siivoukset, treenit, blogin kirjoittamisen, koiran kanssa tehtävät pidemmät lenkit ja lapsille luvatut yhteiset tekemiset. Kiireiseen arkeen tämä ennakointi on oikeastaan aika välttämättömyys, jotta kaikki sujuu suhteellisen stressittömästi, en tule luvanneeksi liikoja, eikä päivä veny pikkutunneille tai jotain olennaista jäisi tekemättä.

Ja siihen, että muistan tehdä kaiken, olen myös vannoutunut listaihminen. Yritin muutama vuosi sitten heittää listat jorpakkoon, mutta huomasin, että mieltäni kalvoi koko ajan tunne, että olen unohtanut jotain ja se, jos mikä oli aika stressaavaa. On aika ikävää, kuin illalla juuri nukahtamaisillaan muistaa jonkun asian, jonka on meinannut unohtaa. Ja sen jälkeen nukuttaakin tosi kivasti. Tai mikä vielä pahempaa, herää yöllä siihen, että muistaa unohtamansa asian. 

Kun asiat, ne pienetkin kirjoittaa ylös, ei tarvitse miettiä, unohtuiko joku ja pääkoppa saa tilaa ajatella muutakin. Listat auttavat myös ennakoinnissa ja arjen suunnittelussa, kun pienellä vilkaisulla voi todeta, mitä pitää hoitaa. Oma kalenterini on täynnä erikokoisia post-it-lappuja, joiden tuherruksista ei varmasti saa selvää kukaan muu kuin minä, mutta ne ovat korvaamaton apu arjen pyöritykseen. Lisäksi kalenterin välissä kulkee pikkuvihko, johon kirjoitan pidemmän aikavälin suunnitelmia ja siirrän ne pikkulapuille, kun aikaa niiden toteuttamiseen löytyy.

Ja kyllä, joskus mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta ainakin itse saan paljon energiaa myös siitä, että arjessa tapahtuu koko ajan jotain. Pieni kiire ja tieto siitä, että voi vaikuttaa oman arkensa sujuvuuteen, tekemisiin ja suunnitelmiin on se juttu, mikä pitää mielen virkeänä. Liika kiire on toki aina liikaa kiirettä, mutta tällaisella ennakoinnilla pystyy aika hyvin hallitsemaan kiiresemmäkin arjen. Onneksi.

Oletko sinä lista-/kalenteri-ihminen? Vai kuinka sinä hallitset arjen kiireen?

19.2.2016

Juhlahumua

Siinä missä itse jo yrittää skipata omat vuosijuhlansa, on taas jälkikasvulla hurja odotuksen paikka. Synttäreitä suunnitellaan pitkään ja teemaa mietitään tarkkaan. Parina viime vuotena en ole aivan älyttömästi jaksanut panostaa näihin juhliin, mutta tenavien saadessa lisää ikää, alkavat vaatimuksetkin olla jo ihan toista luokkaa.

Vanhemman neidin kaverisynttäreitä vieteltiin tänään ja viimeisen viikon kaikki puheenaiheet ovat enemmän tai vähemmän liittyneet näiden juhlien suunnitteluun. Alkuviikosta sain jo listan ruuista, joita synttäreillä tarjotaan ja eilen vielä listan koristeista. 

Synttäriteemana oli viikset (älkää kysykö...) ja kakun piti olla yksisarvinen. Aika helppo juttu hei.

Mutta eihän se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja viiksijuttuja etsiessäni todeta, että niitähän oikeasti on kaupoissa; mukeja, pillejä ja vaikka mitä. En ole selvittänyt tämän viiksijutun syvempää tarkoitusta, mutta jostainhan tämäkin villitys on varmasti lähtenyt. Tunsin vain itseni vähän vanhaksi ja kalkkeutuneeksi, kun en edes tällaisesta jutusta tiennyt, mutta aika kivasti olen kuitenkin elänyt tähän asti ilman tätä tietoa, enkä koe, että olisin varsinaisesti jäänyt mistään paitsi. Mutta nyt olen viisaampi tässäkin asiassa.

Yksisarviskakku olikin sitten hieman haastavampi. Olen aikoinani näperrellyt enemmänkin kakkujen ja kuorrutteiden parissa, mutta ainakin marsipaani-/sokerikuorrutteen levittämiseen tarvitaan tietty näppituntuma, jonka veikkaan olevan nykyään aika kateissa. Tällä kertaa tyydyin päällystämään kakun ihan kermavaahdon ja rahkan seoksella, joka ei petä koskaan. Toisaaltaan pieni palo tuohon näpertelyyn taas heräsi, josko sitä tässä joskus taas innostuisi noista koristeluistakin taas.


Tänä aamuna aloitettiin valmistelut hyvissä ajoin, koska kaupassa piti käydä, kakku leipoa, muffinit ja mokkapalat valmistaa, sekä ehtiä ne tietenkin myös koristelemaan. Apua sain onneksi ihanasta Annasta, joka jaksoi askarrella kanssani leipomukset ja koristelut synttäreille. Yksin olisin jo varmasti viimeistään tirauttanut pari tuhautumisen kyyneltä yksisarviskakun kohdalla. Ja onhan se puuhastelu paljon mukavampaa ystävän kanssa, kuin yksin.

Minulla on muutama luottoresepti näille tenavien synttäreille, jotka eivät petä koskaan. Suklaamuffinit menevät aina kaupaksi ja uuden jännän lisävivahteen muffineihin toi tällä kertaa syötävät muffinivuoat. Oltiin kaupassa hetken aikaa ihan että mitänämäoikeinovat, mutta päätettiin kokeilla ja itseasiassa ne toimivat ihan loistavasti.


Suklaamuffinit
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,6 dl kaakaojauhetta
1,2 dl sokeria
100 g suklaata (tummaa) muukin käy, murskattuna
1 muna
4 rkl suklaalevitettä 
6 rkl kasviöljyä 
1,6 dl maitoa

Sekoita aineet keskenään ja annostele muffinivuokiin (12 kpl). Paista 200 astetta, noin 20-25 min. Kun nuo jättää ihan aavistuksen raaoiksi, niin niistä tulee vähän brownies-henkisiä. Kirjasta Herkutellaan ulkona.


Toinen takuuvarma ohje on mokkapalojen ohje. Ei näissä kyllä kahvia ole käytetty, mutta eikö näitä tällaisia kuitenkin kutsuta mokkapaloiksi siitäkin huolimatta. Tässä ohjeessa ei ole säästelty sokeria, rasvaa eikä jauhoja ja koostumus onkin todella pehmeä ja nuovea. Koristeiksi löysin Tigerista syötäviä sydämiä, jotka olivat ihan hauskaa vaihtelua perinteiselle strösselille.


Mokkapalat (pellillinen)

6 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1,5 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
Sekoita nämä keskenään

200 g voita
2 dl vettä
2 rkl O'boytä
Kiehauta

2 dl banaanijugurttia
2 munaa
Sekoita keskenään

Sekoita kaikki aineet lopuksi yhteen ja paista 200 astetta n. 20-25 min. Anna jäähtyä.

Kuorrute
100 g voita sulatettuna
2 rkl O'boyta
7-10 rkl tomusokeria
pieni liraus maitoa

Sekoita sulatettuun voihin kaakao ja tomusokeri ja lisää pieni liraus maitoa, jolloin kuorrute saa kauniin kiillon ja on helpompi levittää. Koristele.


Synttärisankari oli ainakin kovin onnellinen juhlien jälkeen onnistuneista juhlista ja sehän on juhlien järjestäjille tietenkin se paras palkinto.


17.2.2016

Supersimppelit proteiiniletut

Muutaman päivän ehdin pyöritellä mielessäni ajatusta, että mieleni tekee lettuja. Sellaisia kunnon pancakeseja, eli niitä vähän paksumpia lettuja. Tänään aamutöiden jälkeen olikin sellainen kolo vapaata ennen iltatöitä, että kaivelin jauhopussukat esille ja aloin soveltamaan. Tällä hetkellä olen erityisen ihastunut kvinoajauhoon sekä edelleen teff-jauhoon, joissa on mielestäni hyvin pehmeä maku. 

Sen lisäksi tykkään käyttää kurpitsansiemenjauhoja aina, kun mahdollista, koska jo sen tuoksu on niin ihanan pähkinäinen, puhumattakaan mausta. Kurpitsansiemenjauho varsinkin sekoitettuna jonkun toisen jauhon kanssa tuo maun hyvin esille, mutta ei ole liian hallitseva. Se sisältää paljon proteiinia (55g/100 g) ja ollakseen jauho, siinä on hyvin vähän hiilihydraatteja (5 g/100 g).


Letuthan on ns. tavallisina versioina tehtyinä aika ravinneköyhiä ja täynnä hiilihydraatteja. Itse tykkään tästä reseptien keksimisestä ja soveltelusta myös sen vuoksi, että saan muokattua leipomuksiini ainakin hieman enemmän terveellisyyttä. Ei sillä, ettenkö pystyisi syömään lettuja myös ihan niiden alkuperäisessä olomuodossaankin, mutta tämä soveltelu vain on niin mukavaa. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että nämä terveellisemmät versiot olisivat jotain kumipalloja tai mauttomia vanerinpaloja.

Ei tosiaan. Terveellisemmän vaihtoehdon ei todellakaan tarvitse olla mautonta. Toki monessa terveellisemmässä leivonnaisessa maku ei ole täysin identtinen, kuten vaikka maitosuklaan ja raakasuklaan välillä, mutta eihän näin tarvitse ollakaan, kunhan maku on hyvä.

Itse pyrin myös välttelemään nykyään sellaisia ruokia, jotka eivät sisällä ns. mitään. Tarvitsen päivän aikana energiaa tietenkin ihan normielämiseen, mutta myös siihen, että treenaan ja lisäksi työnikään ei ole istumatyötä. Otan siis mieluiten energiani kunnon ruuasta, joka sisältää ravintoaineita, eivätkä ole ns. tyhjiä kaloreita, enkä myöskään näe tarpeelliseksi ryödä ruokia, joissa ei niitä ole, kaloreita meinaan. Kalorittomat tuotteet jätän suosiolla kaupan hyllylle ja valitsen mieluummin ruuan, jossa on ravinteet tallella, se on mahdollisimman puhdasta ja terveyttäni edistävää.


Mutta lettuihin. Ohje on todella simppeli ja lettuja on vaikea saada epäonnistumaan, jos vain antaa taikinan seistä hetken, jotta siitä tulee hieman jäykempi. Jos taikinasta paistaa pikkulettuja, niitä tulee 7-8 kpl, eli parille ihmiselle juuri sopivasti. Lisäsin lettutaikinaan ihan tarkoituksella vielä hieman proteiinijauhetta, jotta saisin nostettu lettujen proteiinipitoisuutta vielä entisestään. Riisiproteiini (vaniljalla maustettu) sopikin hyvin joukkoon. Lettujen päälle laitoin passionhedelmää ja mangopaloja ja tuo kermannäköinen on kookosmaitoa (sitä kovaa osaa), johon oli sekoitettu mukaan sitruunankuorta, vajaa teelusikallinen tyrnijauhetta, puoli teelusikallista acerolajauhetta ja vähän hunajaa.


Proteiiniletut
3 munaa
1 banaani
4 rkl kvinoajauhoa (Foodin)
1 rkl kurpitsansiemenjauhoa (Foodin)
1 rkl proteiinijauhetta (riisiproteiini, vanilja) (Foodin)
1 tl psylliumia (Foodin)

Kaikki aineet vain blenderillä sekaisin. Anna seisoa hetki ennen paistamista. Paista öljytyllä pannulla taikinasta lettuja.





Hei ja vielä, koodilla TASAPAINOSSA10 saat Foodinin verkkokaupasta -10 % alennuksen.

16.2.2016

Energiaa auringosta

Aurinko tekee kyllä mielelle ihmeitä. Tällaisilla ilmoilla voisin viettää kaiken aikani ulkona ja imeä auringosta energiaa sateisten päivien varalle. Tällaisina päivinä kaikki tuntuu olevan vähän helpompaa ja ainakin itse huomaan, kuinka paljon näillä kauniilla ilmoilla on vaikutusta omaan jaksamiseen. En käy tuulella, käyn auringolla (keksin puujalkavitsin, hah hah).

Koiran kanssa ei tänään ehditty metsään, mutta jo ihan tuossa pihalla sen temutessa luulen, että koirakin nauttii näistä ilmoista ihan eri tavalla, kuin niistä sateista ja kosteista räntäkeleistä. Se viuhtoo pitkin pihaa isoa ympyrää niin, että lumi senkuin pöllyää. haukahtelee mennessään ohi ja löytää lumikokkareita, jotka suussa jatkaa juoksuaan.
Näissä kauniissa ja aurinkoisissa päivissä ei ole kuin yksi huono asia; se, että auringon paistaessa sisälle alkaa pölyt ja heikommin siivotut nurkat, sekä ikkunat näyttää siltä, että kodin hengettären pitäisi pyöriä vähintään viikko nurkissa, jotta täällä olisi siistiä. Uuh.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille. Nautitaan!

15.2.2016

Inspiraation lähteitä

Eilen kirjoitettuani tuosta kirjoittamisen tahmeudesta, aloin itsekin miettiä asiaa vähän syvemmin. Mietin, mikä tuo minulle inspiraatiota, mitkä ovat niitä asioita, joista arjessa nautin, joista tulee hyvä mieli.

Olisi aika hauska ajatus, että koko ajan olisi jotain odotettavaa. Tietäisi, että kun tämän ja tämän vielä tekisi, sitten voisi tehdä jotain tai pääsisi jonnekin. Olen tässä viime aikoina selaillut erilaisia lomakohteita läpi ja jo edes ajatus siitä, että on jotain odotettavaa, kuten lomamatka, on aika hauska ajatus. Suunnittelu on aina mukavaa, mutta loppupeleisä ainakin itselleni paras fiilis ja inspiraatio tulee ihan niistä arjen pienistä hetkistä. Niistä, joissa ehtii hetkeksi irroittautua kalenterista, työstä, kiireestä, heittää aivot hetkeksi narikkaan ja tehdä jotain aivan muuta.

Itse rentoudun ja irrottaudun arjesta aika pienin asioin, kuten:

Lähtemällä metsään koiran kanssa. Tämä vie aikaa reilun tunnin, mutta päästessäni metsän reunaan, tunnen, kuinka kroppa rauhoittuu ja mieli lepää.


Pelaamalla lasten kanssa jotain (lauta)peliä. Ei paljon vaadittu, mutta tulee tehtyä aivan liian harvoin. Peliä pelatessa tulee juteltua niitä näitä ja seurakin on oikein mukavaa.

Ruuan tekeminen/leipominen. Tämä vaatii vähän enemmän aikaa, mutta rakastan keittiössä puuhastelua, kun kyse ei ole siitä tavallisesta arkiruuan tekemisestä, vaan jostain hieman erikoisemmasta. Ehkä itse kehittelemästäni reseptistä (onnistuneesta sellaisesta), jonka saan vielä tarjota jollekin.

Käsitöiden tekeminen. En edes muista, milloin olen viimeeksi neulonut saati ommellut. Silloin kun tenavat olivat pieniä, tein heille paljon vaatteita itse, joko ommellen tai neuloen, mutta nykyään molemmat puuhastelut ovat jääneet. Ehkä löydän tähän vielä joskus aikaa.


Valokuvaaminen. Mielestäni on kovin inspiroivaa kulkea kameran kanssa kuvaamassa. En ole mikään pro kameran käytössä, mutta maailma kameran linssin läpi on kiehtova.

Puutarhanhoito. Kesäisin mikään ei ole niin mukavaa, kuin hukkua puutarhaan. Lähteä yhdestä nurkasta liikeelle ja edetä pikkuhiljaa eteenpäin. Fiilistellä ja nauttia tekemästään työstä.

Sisustaminen. Tykkään fiilistellä sisustuspuuhia, mutta niihin ei ole kyllä pitkään aikaan löytynyt suurtakaan inspiraatiota. Tykkään katsella kuvia, joissa sisutuksessa on joku fiilis ja hyvä tunnelma, mutta ideoiden nappailu omaan kotiin on ollut vähän kadoksissa.

Ja sitten vielä ne pienet hetket, kuten hetken rauhoittuminen pöydän ääressä kahvia tai teetä hörppien, pieni hetki lukien kirjaa ja mitä näitä nyt on. Ja onhan niitä, kun vain ymmärtäisi ottaa siitä päivästä aina sen hetken irti.


Mikä tuo sinulle inspiraatiota ihan arkipäivään?

14.2.2016

Olethan sinäkin itse itsesi paras ystävä

Olen tässä viimeisen parin viikon aikana pohdiskellut, mikä mahtaa olla vikana, kun istun tämän blogin äärellä, tyhjä ruutu edessäni ja en vain saa tekstiä ulos. Yleensä aiheet, joista kirjoitan, vain muodostuvat pääni sisällä ja pulpahtavat ulos tekstinä. Ne muokkautuvat kirjoittamisen aikana ja monesti lopputulos onkin kaikkea muuta, kuin mistä alunperin ajattelin kirjoittaa. 

Aiheet saattavat tulla jostain aivan yksittäisestä lauseesta, jonka joku sanoo tai jostain hyvästä hetkestä, joka saa hymyn huulilleni. Kirjoittamiseen ei oikeastaan vaikuta väsymys tai kiire, paitsi jos vain ei yksinkertaisesti ole aikaa tai olen jo niin väsynyt, että nukahdan sormet näppäimistölle (tätäkin on käynyt). Mutta nyt on ennemminkin kyse siitä, että kirjoittaminen on tahmeaa. Päässä ei synny sitä siementä, joka pistää näppäimistön laulamaan. Tiedän, että tätä voisi kutsua kirjoittajan blokiksi.


Ensin ajattelin, että en kiinnitä siihen mitään huomiota, mutta pikkuhiljaa ajatus, että suuresti rakastamani harrastus ei vain kulje, alkoi pyöriä mielessä koko ajan vain enemmän. Yritin väkisin keksiä aiheita, mutta tuntui, että olin vieläkin enemmän jumissa. Ja niinhän se menee, että liika yrittäminen vie vielä enemmän jumiin. Sama pätee myös muussakin elämässä, eikö?

Vaikka ymmärrän, että ajatus kulkee parhaiten, kun antaa vähän tilaa, on se yllättävän haastavaa. Parhaat ideathan syntyvät juuri siitä, kun ei yrittämällä yritä keksiä mitään. Sitä flowta, joka kirjoittamiseen tarvitaan, ei synny puristuksessa, vaan vapaudessa.

Tämä vastaava blokki minulla on ollut aiemminkin, ja tiedän, että se vain menee joskus ohi. Tulee päivä, kun huomaan, että teksti taas kulkee ja kirjoittaminen on helppoa. Olen tässä parin viikon aikana monesti suunnittelut kirjoittavani myös siitä, kuinka kaikki on ihan plääh ja MIKÄÄN ei kulje. Olen kuitenkin jättänyt sen kirjoittamatta, koska en ole oikein osannut edes jäsennellä, että mikä on plääh. Koska oikeastaan mikään ei ihan oikeasti ole. Paitsi se, että teksti ei kulje. Ja tämän vuoksi tekisi mieli kiukutella kuin pieni lapsi.
Samalla kun oma olo on tällainen, unohtuu helposti myös oman itsen arvostus. Olen jo aikaa sitten jättänyt taakseni sen ajatuksen, että itseä pitäisi rankaista jostain, mitä ei ole saanut aikaiseksi, tai kun elää vastoin niitä ajatuksia, mitä haluaisi. Nykyään huomaan, että sen sijaan, että rankaisisin itseäni, jätän itseni huomioimatta. Siirrän itseni sivuun. Unohdan tehdä asioita, joista tulen hyvälle mielelle. Ei sekään ole oikein itseä kohtaan.

Eilen illalla kotiin tullessani päätin tehdä jotain pientä itselleni. Raakasuklaata ystävänpäivän kunniaksi. Sen lisäksi, että minulla on ihania ystäviä ja maailman paras perhe, olen myös itse itseni paras ystävä. Siinä ajatuksessahan ei ole mitään pahaa tai itsekästä, että haluaa kohdella itse itseään mahdollisimman hyvin. Minäkin tarvitsen huomiota itseltäni. Vain silloin pystyn huomioimaan myös muut. Oma hyvä olo ei kuitenkaan pohjimmiltaan lähde siitä, että joku toinen huomioi meidät vaan hyväksyminen ja arvostus täytyy lähteä meistä jokaisesta itsestä.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille ja ole sinäkin itse itsesi paras ystävä <3

Ja peeäs. Jos sinulla on joku idea, mistä voisin kirjoittaa, otan sen ilolla vastaan :)

11.2.2016

Keskittymisen voima

Tältä talven harmaudelta ei varmaan ole välttynyt kukaan, kuka näillä leveysasteilla tallaa ja kieltämättä alkaa vesisade ja harmaus mennä jo vähän ihonkin alle. Eilen kuuntelin nuoremman neidin valtoimenaan valuvien kyynelten seasta itkuista valitusta siitä, kuinka koulumatkat ovat ihan tyhmiä, kun kaatuu koko ajan ja kengät ja vaatteet on ihan märät ja ei meinaa päästä eteenpäin. Olisi tehnyt itsekin mieli heittäytyä samaan parkuun mukaan, että nii-in on ihan tyhmää, kun on noin tyhmä ilma ja sataa ja on kalseaa ja väsyttää ja kaikkea.

Aikuisena kuitenkin tyydyin lohduttelemaan ja todettiin, että "onneksi" sataa noin paljon, niin sulaa ne liukkaat jäätkin pois. Mikä onni tosiaan, hah hah.


Tänä aamuna harmaus tuntui jostain syystä erittäin tummanharmaalta, mutta onneksi aamun aloitti oma joogatuntini, jossa teen liikkeet selostaen ja muille näyttäen, eli pääsen tekemään joogaa itsekin. Olin ihan tosi iloinen jo siitä, että tunnille löytää koko ajan lisää joogailijoita ja tunnin jälkeen tuntui hyvältä liikkeet myös omassa kropassa.

Sen lisäksi testailin myös muutamia käsillä- ja päälläseisontoja, jotka ehkä juuri siitä mielenhitaudesta johtuen tuntuivat sujuvan todella hyvin. Ehkä se menee niin, että kun oikeasti keskittyy juuri siihen, mitä on tekemässä, eikä anna minkään ajatuksen tulla väliin, on onnistumisen mahdollisuudet paljon lähempänä.


Yleensä pienen kiireen keskellä tuntuu, että ajatukset pomppivat ajatuksesta toiseen, herkästi unohtaa asioita, joita ei ole kirjoittanut ylös, mieli on vähän hermostunut koko ajan, eikä mitään uutta synny. Olen lisännyt pienen tauon jälkeen taas arkeen pienen hetken meditaatiota, jonka olen aloittanut ihan muutamasta minuutista ja pikkuhiljaa lisännyt aikaa. Tämä hiljainen hetki ilman hyppiviä ajatuksia on aika voimaannuttava, jota suosittelen kaikille.

Kysehän ei ole sen suuremmasta asiasta, kuin että istut alas, suljet silmät ja pysyt paikoillasi vaikka edes viisi minuuttia. Ajan voi laittaa vaikka hälyyttämään kellosta, niin ajatus ei pyöri sitten siinäkään, että paljonkohan aikaa on jo mennyt. Hiljaisen hetken aikana annat mahdollisten ajatusten vain tulla ja mennä, mutta et takerru mihinkään kiinni. Jos joku ajatus meinaa jäädä pyörimään päähän, niin työnnät sen vain lempeästi sivuun.


Itse yritän aina keskittyä hengittämiseen ja siihen, että hengitys kulkee tasaisesti sisään ja ulos. Taas tauon jälkeen yllättän itseni ajattelemasta meditaation aikana monta kertaa ja välillä tuntuu, että työntelen ajatuksia pois jatkuvasti. Mutta pikkuhiljaa ajan lisääntyessä mielikin alkaa rauhoittua ja pää ei käy enää niin kovilla kierroksilla.

Meditoinnin jälkeen ajatukset usein järjestyvät vähän kuin itsestään ja itselläni ainakin käy useasti mielessä, että miksi ihmeessä sitä pitää hosua menemään myös tuolla pään sisällä, kun eihän se auta asiaa ollenkaan. Rauhallisella ajattelulla ja sillä, että antaa asioille tilaa järjestyä, eikä yritä tunkea kovalevyä täyteen kaikkea mahdollista, on yleensä kuitenkin parempi lopputulos, kuin hosumisella.


7.2.2016

Winter Warien kisakatsomosta päivää

Eilen aamulla kellon soidessa 4.45 ihan hetken kävi mielessä, josko vain painaisi kellon pois päältä ja kääntäisi kylkeä. Mutta jos näin olisin tehnyt, olisi välistä jäänyt todella hauska päivä Tampereella, Winter War 2016:ssa. Ja ihan huippuahan oli myös se, että meidän salilta oli Satu läpäissyt karsinnat ja oli yksi kilpailijoista.

CrossFit-kisoissa on tarkoitus testata kilpailijoita erilaisilla tehtävillä, joilla testataan seuraavia fyysisiä osa-alueita:
  1. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyys
  2. Lihaskestävyys
  3. Voima
  4. Liikkuvuus
  5. Räjähtävä voima
  6. Nopeus
  7. Koordinaatio
  8. Ketteryys
  9. Tasapaino
  10. Liiketarkkuus

Näiden ominaisuuksien lisäksi urheilijoita testataan erilaisilla liikeyhdistelmillä, sekä eri pituisissa suoritteissa. Ne urheilijat, jotka selviytyvät haasteista parhaiten, kruunataan Winter War mestareiksi. Suurin osa kisaajista harjoittelee CrossFit-saleilla ympäri Suomea, pieni määrä urheilijoita tulee joka vuosi silti myös näiden salien ulkopuolelta ja eri lajien parista.
CrossFit-harjoittelun ideologia on hyvin puristettu seuraavaan luonnehdintaan:
Huippukuntoon sadalla sanalla
Syö kasviksia ja lihaa, siemeniä sekä pähkinöitä, vähän tärkkelystä, ei sokeria. Pidä syömäsi määrät liikuntaa, muttei rasvakudosta tukevina.
Harjoittele tärkeimpiä nostoja: maastaveto, rinnalleveto, kyykyt, työnnöt sekä tempaus. Hallitse myös voimistelun perusliikkeet kuten leuanveto, dipit, köysikiipeily, punnerrus, istumaannousu, käsilläseisonta ja -kävely, voltit, piruetit sekä pidot. Pyöräile, juokse, ui ja souda, intensiivisesti ja kovaa.
Yhdistele ylläkuvattuja harjoitteita viitenä, kuutena päivänä viikossa. Käytä mielikuvitustasi, rutinoituminen on vihollisesi. Pidä harjoitteet lyhyinä ja intensiivisinä.
Harjoittele ja opettele säännöllisesti myös uusia taitoja.
(Tekstit TÄÄLTÄ)


Kisat olivat alkaneet jo perjantaina jolloin kilpailtiin kaksi ensimmäistä lajia. Lauantaina kisat avautuivat suuremmalle yleisölle ja ensimmäinen laji alkoi klo 9.00. 

Ensimmäisessä lajissa tehtiin ensin kahden kahvakuulan kanssa maastavetoja ja thrusereita (etukyykyn kautta ylöstyöntö) ja sen jälkeen tempaus vuorokäsin yhdellä kuulalla. Tämän jälkeen suoritettiin 21 leuanvetoa, jonka jälkeen palattiin kahvakuulien pariin samoihin liikkeisiin. Kun kahvakuulien kanssa oli suoritukset saatu valmiiksi, oli vuorossa 15 rinta tankoon-vetoa. Kolmannen kahvakuulakierroksen jälkeen tehtiin vielä 9 kpl bar muscle upeja, eli liike, joka lähtee roikunnan kautta leuanvetona ylös ja siitä punnerretaan itsensä ylös tangon yläpuolella ja dippinä suorille käsille. 
 



Päivän seuraavan lajina testattiin urheilijoiden voimaa, eli kyseessä oli Total2, jossa urheilijoilla oli 4 minuuttia aikaa suorittaa maksimitoisto yllä olevista kolmesta liikkeestä. En voi kuin ihailla noiden ihmisten voimaa. Erityisesti tuo valakyykky oli upeaa katsottavaa, joka on monelle vaikea liike jo vaikka ihan pelkällä tangolla, koska liike vaatii paljon liikkuvuutta ja oman kropan hallintaa. Ja nämä kilpailijat nostivat sitä reilusti yli oman painonsa verran. Huh.


Päivän kolmas laji oli vauhdikas kuuden minuutin AMRAP (niin monta kierrosta kuin 6 minuutissa ehdit). Muscle up tehtiin renkailla ja liike on tuota bar muscle upia vaativampi, koska renkaat ovat lunnollisesti tankoa epästabiilimmat. Rinnalleveto meni vauhdikkaasti, vaikka painoakin tangossa oli jonkin verran. Tuplanaruhypyillä saaatiin nostettua mukavasti sykettä. Ei sillä, etteikö muutkin liikkeet sitä nostaneet.

Taululla näkyi muuten jokaisen kilpasuoritusten aikana urheilijoiden sykkeet ja laskennalliset prosenttiosuudet maksimeista, jotka olivat mielenkiintoista seurattavaa.
Päivän neljäs laji oli kieltämättä ainakin katsojan silmään aika brutaali. Ja suorittamista ei ainakaan yhtään helpottanut se, että kelkka ei todellakaan liikkunut tuolla kumimatolla mitenkään sujuvasti. Päinvastoin, eteneminen oli hyvin hidasta ja veikkaan, että tämä laji fyysisen rankkuuden lisäksi otti varmasti myös hermon päälle. Mielessä kävi jopa, että olikohan tuota kelkan työntöä tuolla kumimatolla ajateltu ihan loppuun asti.

Finaaliin pääsivät yleisestä sarjasta 8 parhaiten suoriutunutta miestä ja naista sekä masterseista (yli 40 v) kaikki siinä kilpailleet 3 urheilijaa (3 miestä ja 3 naista, masterseilla ei ollut köysikiipeilyä).

Finaali oli vauhdikasta katsottavaa ja painojen ollessa suhteellisen kevyitä, pysyi vauhti kaikilla urheilijoilla tasaisen kovana. Kilpailuahan ei automaattisesti voittanut henkilö, joka pärjäsi parhaiten finaalissa, vaan urheilija, joka keräsi eniten pisteitä koko kaksipäiväisen urakan aikana.
Kisat kokonaisuudessaan ovat mukavaa katsottavaa ja lisäjännitystä tietenkin tuo se, että mukana on oman salin urheilija. Satu pärjäsi loistavasti ja teki mm. omia henkilökohtaisia ennätyksiään. Oli mukava seurata katsomosta Satun tasaista etenemistä ja hyvä fiilis jäi Satullekin kisoista: "Suosittelen kaikille."