18.1.2016

Parempi olo omilla ruokavalinnoilla, osa 1/5

Menneellä viikolla olen jutellut useampaan otteeseen kivusta ja samalla on tullut mietittyä itsekin sitä aikaa, kun kipu oli läsnä päivittäin. Kipu voi olla äkillinen ja lamaannuttava, mutta kipu voi olla myös pikkuhiljaa hiipivä ja sellainen, johon tavallaan tottuu, mutta joka vie energiaa päivästä ja turhauttaa.

Itse pääsin aikanaan eroon kivuista tekemällä muutoksia ruokavalioon ja kieltämättä vit... ketutti, kun ymmärsin, että minun on pakko luopua tietyistä ruoka-aineista, jos halusin kivuttoman kropan. Tietyt aineet ovat kropalleni suoranaista myrkkyä ja säännöllisesti käytettynä tuovat kivut takaisin. Eivät tosin niin rajuina, kuin vielä kärsiessäni ylikunnosta, mutta tunnen niiden vaikutuksen vieläkin, jos käytän niitä enemmän, kuin satunnaisesti pienen määrän. Näistä pahimmat ovat sokeri ja alkoholi. 


Kumpikaan näistä ei toki kuulu päivittäiseen käyttöön, mutta esimerkiksi joulun alla huomasin, että napsiessani normaalia enemmän herkkuja, alkoi kroppakin oirehtia. Alkoholin käyttöni on niin minimaalista, että siitä en ole huomannut oireita enää, mutta tiedän, että jos harrastaisin esimerkiksi lasi viiniä illassa-tissuttelua, palaisivat kivut takaisin.

En ole koskaan sanonut ehdotonta eitä millekään ruoka-aineelle, mutta viime vuosina on vain tullut karsittua pikkuhiljaa ruoka-aineita, jotka eivät edistä omaa hyvinvointiani. Mikään muutos ainakaan omalla kohdallani ei ole tapahtunut hetkessä, vaan askel kohti järkevämpää ja omaa terveyttä edistävää ruokailua on tapahtunut pikkuhiljaa omaa kroppaa kuunnellen. En ole jättänyt yhtään ruoka-ainetta vain siksi pois, että joku kertoisi minulle sen olevan haitaksi. Olen jättänyt ne pois siksi, että olen kokenut ne itse minulle huonosti sopiviksi ja samalla löytänyt tilalle jotain minulle paremmin sopivaa.

Sokeriin minulla on ollut aika neutraali suhde ja minusta on ollut kiva herkutella silloin tällöin. Kipujen ollessa pahimmillaan, oli sokeri (alkoholin lisäksi) pahiten kipuja laukaiseva tekijä. Ymmärsin, että vähentäminen minimiin oli tapahduttava, jos halusin oloni parantuvan. Pikkuhiljaa vähensin sokerin käytön aluksi lähes nollaan ja pahimmista kivuista päästyäni olen höllentänyt rajoja, kuitenkin niin, että pyrin pitämään käytön mahdollisimman pienenä (vaihtelevalla menestyksellä) ja ajatuksella, että en osta itse itselleni karkkia. Tästä suurimpina sijaiskärsijöinä ovat olleet tenavat, joiden karkkipusseille on iskenyt verottaja (kun äiti on nääs kattokaas yrittäjä, niin yrittäjillä nää verotkin on vähän toista luokkaa...) tai niiden loppupussien kummallinen häviäminen aina karkkipäivän jälkeen.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen teimme muutaman tutun kanssa vähän kuin huumoripohjalta lupauksen olla syömättä herkkuja pääsiäiseen asti ja nyt kahden viikon sokerittomuuden jälkeen voin vain sanoa, että olo on mitä loistavin ja todella huomaan eron omassa olossani. En ole tehnyt sen kummempia muutoksia ruokavaliossani, mutta olo on vain paljon parempi. Erityisesti huomaan tämän nivelissäni, joskin iso vaikutus on ollut myös käyttämälläni serrapeptiinillä ja muilla niveliä parantavilla aineilla, mutta tämä sokerittomuus on vähän kuin piste iin päälle.
Kun tämän tunteen muistaisin siinä kohtaa, kun käsi alkaa ojentua karkkipussille. Näin hyvin toimivaa kroppaa minulla ei ole ollut vuosikausiin.

Sen lisäksi, että olon parantumisen huomaa ihan perusarjessa, on sillä iso merkitys treenaamiseen. Olen joogatessani huomannut vähän kuin vahingossa pääseväni muutamiin asanoihin paljon paremmin ja tietyt pienet kivut ja kiristykset ovat kadonneet. Hiljainen toiveeni on päästä noista blokeista pikkuhiljaa eroon ja tehdä liike ilman niitä.

Tai kun treenaan esimerkiksi rinnallevetoa tai tempausta, joissa on nopea allemeno, ja jonka olen tehnyt todella hidastetusta filmistä aina. Paitsi nyt, kun olen todennut, että kipua ei ole eikä tule ja olen päästänyt irti siitä kivun pelosta. Samalla olen keventänyt treenipainoja ja keskittynyt nimenomaan tuohon allemenoon ja koska tämä on itselleni vielä niin uusi juttu, taputtelen itseäni olkapäälle ja toistelen mielessäni wau-sanaa joka kerta, kun allemeno menee vauhdilla. Hahah.

Nämä pari pientä, mutta minulle hyvin merkityksellistä asiaa nostavat myös hyvän olon tunnetta ja ajatusta siitä, mikä oikeasti on minulle tärkeämpää. Se, että käytän sokeria, josta itseasiassa ei ole kropalleni mitään hyötyä, mutta joka toki maistuu hyvältä vai se, että ilman sitä kroppani vain toimii paremmin.

Ja sokerihan on vain yksi näistä ruoka-aineista, joita olen tietoisesti vähentänyt tai jättänyt pois ruokavaliostani. Palaan näihin muihin ruokiin ihan omissa jutuissaan.

Sen lisäksi, että olen aktiivisesti etsinyt tasapainoa ruoka-aineiden kanssa, olen ottanut myös askeleen eteenpäin tasapainottelussa päällä ja käsilläni. Olen lisännyt nämä treenit viikottaiseen ohjelmistoon ja kerta kerralta liikkeet ovat helpompia ja varmempia ja salaa jo toivon, että uskaltaisin jättää tuon tutun ja turvallisen seinän pois. Enää se ei ole kiinni muusta kuin päästä. Keskivartalo hallitsee jo liikkeen, enkä ponkaise edes käsilläseisontaa ns. yli, vaan jalat jäävät nätisti omalle paikalleen.

Oletko sinä huomannut, että joku ruoka-aine ei vain sovi sinulle ja mitä kaikkea sen poisjättäminen on tuonut tilalle?

4 kommenttia:

  1. Ai että noi päällä/käsilläseisonta kuvat näyttää hyviltä, etenkin tuo käsivarsiseisonta. Jos mie saan tän olkapään kuntoon, niin tuota käsivarsiseisontaa pitää kyllä alkaa varovasti treenata vähän useammin :)

    Siulla oli taas todella hyviä ajatuksia!! "Olen jättänyt ne pois siksi, että olen kokenut ne itse minulle huonosti sopiviksi ja samalla löytänyt tilalle jotain minulle paremmin sopivaa." Tämä oli koko jutun paras lause <3 On ihan sama mitä muut tekee tai sanoo, kunhan löytää ne itselleen sopivat jutut. Pahimmat oireet jostain ruuasta olen saanut riisinlesejauheesta, koko naama ja kädet tuli täyteen ihottumaa. Outo homma, mut sitä en syö enää. Muutoin ei ole tarvinut jättää mitään pois sen takia, että kroppa ei olisi tykännyt. Tiettyjen juttujen kanssa on kuitenkin hyvä muistaa kohtuus :) Miun kroppa toimii parhaiten aika normi ruualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malta nyt sen olkapään kanssa, ihan varmasti pääset taas kikkailemaan ajallaan. Ja itse pyrin syömään myös mahdollisimman monipuolisesti kaikkea, mikä ei tee kropalle pahaa. Alan olla jo aika hyvä kuuntelemaan erilaisia merkkejä ja viestejä omalta kropaltani, joten mitään turhia juttuja ei tarvitse jättää pois vain siksi, että se on "in".

      Poista
  2. oon minimoinu viljat ruokavaliosta pois/ vaihtanu gluteenittomiin juttuihin. kaput kroppa ei enää turpoile ja mahavaivat on poissa. sokerista kun pääsis vielä eroon ni olis mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nuo viljat on myös yksi omalla kohdallani syyniin joutunut juttu, mutta niistä kirjoittelen sitten ihan oman jutun myöhemmin. Mutta kuten itsekin sanoit, niin sama juttu minulla; ei ole enää ylimääräisiä turvotuksia ja vatsa on paljon rauhallisempi. Ja tsemppiä sokerista vierottautumiseen, se on yllättävän haastavaa (pitkällä aikavälillä).

      Poista