26.1.2016

Aamukahvilla

Istuessani kahvikuppi kädessäni keittiönpöydän ääressä kuunnellen hiljaisuutta ja nauttien aamun rauhasta mietin usein niitä aamuja, kun jouduin heräämään ihan liian aikaisin, aamut olivat yhtä kaaosta ja kiirettä. Ja harvassa olivat ne aamut, kun olin ajoissa työpaikalla, en toki koskaan älyttömän myöhässä, mutta juuri ja juuri oikeaan aikaan tai sen superärsyttävät kaksi minuuttia myöhässä. Vaikka siihen aamun kiireeseen toki tottuu, muistan ajatelleeni, että jos jotain oikeasti haluan, niin kiireettömät aamut.

Kiireettömät aamut jäivät jonnekin mieleni syvyyksiin, mutta muistan usein kuvitelleeni kiireessä kahvia hörppiessäni sen hetken, kun istun keittiönpöydän ääressä, edessäni hyvä aamupala, pidän kahvikupista kiinni molemmin käsin ja katselen ulos, annan ajatusten vain virrata. Kun aamupala on syöty, on minulla vielä hyvin aikaa valmistautua uuteen päivään.

Muutama vuosi sitten tutustuin vetovoiman lakiin ja vaikka se äkkiseltään tuntuikin hieman korkealentoiselta, ajattelin, että ei siitä mitään haittaakaan ole, vaikka ottaisin tästä lisää selvää ja antaisin sille oikeasti mahdollisuuden. Silloiselle minälleni, joka halusi kaiken nopeasti ja hetimullekaikki tämä ajattelutapa ei ollut ihan helpoimmasta päästä, koska tässä vuosien varrella olen todennut, että se oikeasti toimii, mutta on aivan turha laittaa sille mitään deadlineja. Asiat tapahtuvat, kun on niiden oikea aika tai kun niiden kuuluukin tapahtua. Ja joskus vain huomaakin olevansa jo siellä, mitä halusi.

Tästä aiheesta on hieman vaikea kirjoittaa, koska en ehkä osaa jäsennellä sitä järkevästi, mutta ajatuksena on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan haluta tiettyjä asioita ja uskoa siihen, että ne oikeasti tapahtuvat. Negatiivisella ajattelulla vedämme puoleemme ihan varmasti lisää negatiivista ja taas positiivisella ajattelulla niitä hyviä asioita. Ihmisen mieli jo itsessään on niin voimakas.

Huomaan, että jos annan negatiivisille ajatuksille vallan, alkaa koko kroppa pikkuhiljaa voimaan huonosti, sorrun huonoihin valintoihin, kuten ruokaan, joka ei edistä hyvää oloani, valvon liian myöhään suorittaen vielä sen ja tämän ja tuon ja herään aamulla väsyneenä. Pään sisällä pyörii tällöin helposti negatiiviset ajatukset ja soimaan itseäni ihan turhista asioista, tunnen itseni riittämättömäksi ja maailma on vähän pilvinen aurinkoisenakin päivänä. Se on ihan varmaa, että meidän jokaisen elämään kuuluu myös ne huonot hetket ja ajanjaksot, mutta se, että päästän ajatuksiini kateuden, vien tarkoituksella omaa oloani huonommaksi, haen nopeista hyvänolontarjoajista lohtua, jotka jälkikäteen aiheuttavat lisää pahaa oloa, käännän ajatukseni liikaa omaan minääni ja kurjuuteeni, enkä näe, että voisin asialle ihan oikeasti tehdä jotain. Ja se jotain ei ole itsensä dissaamista, vähättelyä, rankaisemista ja negatiivisissa asioissa rypemistä.

Ajattelemalla asioista positiivisesti, löytämällä kurjastakin päivästä hyvää ja tietoisesti viemällä itseään hyvään ja jättämällä pikkuhiljaa taakseen sen, joka ei edesauta hyvinvointiamme, pidämme huolta siitä, että vedämme hyviä asioita puoleemme. Ne asiat, joita oikeasti haluamme, tulevat luoksemme, jos uskomme niihin, mikään ei ole sattumaa. En minäkään istu aamulla kahvikuppi kädessä ilman kiirettä ihan sattumalta. Se, että asiat ovat näin, on vaatinut monta muutosta. Päätös palkkatöistä yrittäjyyteen on ollut huima loikkaus tutusta tuntemattomaan, todella pelottavaa ja tuolloin oli vain pakko luottaa siihen, että kävi miten kävi, asiat järjestyvät. Tavalla tai toisella. Näitä rauhallisia aamuja ei olisi, jos en olisi tehnyt tuota päätöstä. Välillä oikein niskakarvat nousevat pystyyn, kun mietin, mitä näinkin pieni toive on vaatinut. Se, että haluan istua aamulla hetken rauhassa, on pyöräyttänyt koko muun elämän ympäri. Mutta se on ollut kaiken sen arvoista.

Ja tuosta sattumasta. En usko, että mikään tässä maailmassa on sattumaa. Ihan jokaisella ihmisellä, jonka tapaan, on joku merkitys elämääni, toisilla suurempi, toisilla pienempi. Jokainen positiivinen ja negatiivinen asia on tarkoitettu tapahtuvaksi ja niitä kai kokonaisuudessaan kutsutaan elämäksi. Kaikki elämäntilanteet, joissa elän, on tarkoitettu tulevaksi ja elettäväksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta. Olen myös varma siitä, että omat valintani ovat niitä, jotka vievät asiaa joko negatiiviseen tai positiiviseen. Jos en uskalla kuunnella omaa itseäni vaan jään vain siihen suorittamisen kehään, eivät asiat tapahdu tai niitä ei huomaa. Sen jälkeen, kun olen alkanut aistia maailmaa positiivisen kautta ja luottamaan, että asioilla on tarkoitus ja ne järjestyvät kyllä aikanaan, olen alkanut kiinnittää huomiota ns. merkkeihin. Kuulostaa todella korkealentoiselta, mutta luotan siihen, että jos mietin jotain asiaa ja saan sille vielä vahvistuksen suunnasta tai toisesta, tiedän, että näin on tarkoitettu tapahtuvaksi.

Niin negatiiviset, kuin positiiviset ajatukset vaikuttavat myös lähipiirimme. Kun negatiivisille ajatuksille antaa vallan, alkaa toisessa ärsyttää ensin ne pienet asiat, joista kasvaa loppujen lopuksi isoja asioita. Ehkä jossain syvällä itse tiedostamme (ainakin toivottavasti), että kyse on enemmän omasta reaktiostamme, ja pidämme asioista pitkään sisällämme, kunnes ne tarpeeksi pitkään negatiivisten asioiden kertyessä pulpahtavat pintaan ja tulemme sanoneeksi toiselle pahastikin. Kyse harvoin on kuitenkaan oikeasti siitä, että toinen ihminen olisi ärsyttävä tai hänen tapansa tehdä asioita väärä.

Muistan, että aikoinani minua ärsyttivät monet asiat, koska oma tapani oli oikea ja muiden väärä tai ainakin ei niin hyvä. Mielestäni tiettyihin tilanteisiin piti suhtautua tietyllä tavalla ja jos joku muu ei reagoinut samoin, aiheutti se minussa kummastusta tai ärsyyntymistä. Mutta siinä kohtaa, kun aloin ymmärtämään, että en vain voi vaikuttaa muiden ihmisten tapaan toimia tai se voi olla ihan yhtä oikein, kuin omanikin, vaikka katsantokanta samaan asiaan on toinen tai tapa tehdä asia on erilainen, aloin ymmärtää oman mielen vaikutuksen asioihin.

Tiedän, että nykyään minä saatankin olla herkästi se ihminen, joka ärsyttää muita sillä, että en käytä energiaani provosoitumalla, valvo öitäni miettimällä asioita, väsytä itseäni negatiivisilla jutuilla. Äkkiseltään saattaa näyttää siltä, että en välitä, mutta kyse on enemmänkin siitä, että kiukuttelulla ja provosoitumisella on harvoin missään tilanteessa mitään hyötyä. Ennemminkin otan pientä etäisyyttä asiaan ja pyrin näkemään sen neutraalisti ulkopuolisen silmin ja kohdistan ajatukset siihen, että toiminnan muutoksilla asia järjestyy. Se, että yksinkertaisesti luotan siihen, että elämä kantaa ja asioilla vain on tapana järjestyä, auttaa minut vaikeiden hetkien yli. Tämä on vain toiminut joka kerta ja luotan siihen 150 %. Tottakai monille asioille täytyy tehdä jotain, jotta ne järjestyvät, mutta sillä, että negatiivisille asioille annetaan liikaa tilaa, ei vie asiaa positiiviseen.



Mutta näillä mennään tämäkin päivä. Oikein ihanaa päivää jokaiselle <3


2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta!!!! Mahtava kirjoitus ja jostain syystä eksyin tänne ja oli niin mulle tarkoitettu! Itsekin vasta tutustunut tuohon vetovoiman lakiin ja nyt sain tästä vahvistusta itselleni tuohon. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei eipä kestä ja kiva että eksyit tänne. Tämä vetovoiman laki on kyllä mielenkiintoinen aihe ja tästä tulen kirjoittelemaan varmasti vielä jatkossakin :)

      Poista