30.12.2016

Hernehummus

Hummus on vakiintunut jokapäiväiseen käyttöön omassa keittiössäni ja sitä tuleekin levitettyä leivän tai riisikakun päälle, lounaalla lautasen kulmalle antamaan lisämakua vihanneksille. Perushummuksen ohje, jota käytän, löytyy täältä.

Samalla kyselin muita hyviä hummuksen ohjeita ja Emma vinkkasi omassa blogissaan (Harkittuja herkkuja) olevaan hernehummuksen ohjeeseen. Hei nam ja testiin. Tein tätä viikkoa ennen joulua ja vielä joulupöytäänkin. Herne antaa hummukseen kuohkeamman koostumuksen ja vähän lisää sellaista raikasta makua. Hernehummus kiilasi suoraan jatkoon ja vakikäyttöön.

Emman ohjetta hieman muokkasin, koska osa raaka-aineista unohtui kauppaan ja olen syvästi koukuttunut lisäämään maapähkinävoita hummukseen, niin en voinut jättää sitä pois tästäkään versiosta. Aion kyllä testata tuota ohjetta vielä rucolan kanssa, koska tällä kertaa korvasin sen tuolla viherjauheella. Rucolan maku on kuitenkin niin ihana, että se antaa tälle hummukselle varmasti vieläkin paremman maun.

Hernehummus

200 g pakasteherneitä
½ prk kikherneitä
1 rkl tahinia
2 rkl maapähkinävoita
½ sitruunan mehu
1 tl viherjauhetta (Foodin)
½ tl cayennepippuria
1 tl suolaa
Oliiviöljyä muutama ruokalusikallinen

Sekoita kaikki aineet monitoimikoneessa sekaisin ja lisää lopuksi öljyä niin paljon, että saat siitä koostumukseltaan sopivan notkeaa.



28.12.2016

Sukkatehdas

Tänä vuonna ei tarvinnut pohtia lähisuvun joululahjoja, kun ensin ilmoitti mieheni äiti, että villasukat olisi mukavat ja tästä viikko eteenpäin toivoi oma äitini, että villasukat olisi mukava lahja sekä hänelle, että vaarille. No eihän siinä, mieluisa juttuhan se on minulle toteutettavaksi, kun aikaakin oli tarpeeksi. Mietin kyllä hetken, että olikohan tämä sattumaa vai järjestetty juttu, että yhtäkkiä kaikki halusivat villasukkia...

Luottoneulontasivuja selaillessani löysin oikein mukavat ohjeet, eikä lankaakaan tarvinnut ostaa yhtä kerää enempää. Aikaahan neulominen toki ottaa ja hetken jouduin surffailemaan televisiota kanavalta toiselle, että löysin edes jotain katsottavaa. Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, en pahemmin televisiota katso satunnaisia elokuvia lukuunottamatta. Nyt kuitenkin illat täyttyivät sohvan nurkassa istumisesta ja television tuijottelusta siinä neulomisen ohella.


Rehellisesti en olisi uskonut, että koukuttuisin johonkin niinkin turhaan, kuin Frii-kanavaan, josta tulee jatkuvalla syötöllä ohjelmia, jotka käsittelevät naismurhaajia, melkein onnistunutta pakomatkaa, kadonneiden ihmisten etsimistä ja muita murhamysteereitä. Mieskin alkoi jossain vaiheessa vihjailla, että suunnittelenko jotain. Hah hah.

No mutta. Neulominen oli itse asiassa sen verran mukavaa nollailua päivän pyörityksistä, että taidan jatkaa tätä uudelleen herättämääni harrastusta jatkossakin. Ehkä aloitankin jo ensi joulun lahjojen kutomisen. Ehtisin tehdä sellaiset villaiset one piecet jokaiselle.

Näiden sukkien lankana käytin Novitan Nalle-lankaa kaikissa muissa, paitsi noissa kokoharmaissa sukissa, joiden lanka oli Hjertegarnin Hjerte Sock 4. Lankana tuo Hjerte oli aivan ihanan pehmeää ja mukava neuloa. Ohje kokoharmaisiin sukkiin löytyy täältä.

Ensimmäisen kuvan kirjoneulesukat menivät vaarille ja ohje sukkiin löytyy täältä. Tajusin vasta näitä kuvia katsellessani, että olen oikonut toisessa sukassa valkoisen siksak kuvion kokonaan pois. Toisesta se kyllä löytyy. Toivottavasti se ei sukkien pitämistä haittaa. Hups.


Alla olevien sukkien ohje löytyy täältä. Lisäsin hieman lisää pituutta varteen tekemällä pari ylimääräistä kirjoneulekerrosta.

Ohjeita etsiessäni tuli kyllä pieni runsaudenpula, koska ihania malleja oli vaikka kuinka. Mitähän sitä seuraavaksi neuloisi?

27.12.2016

Jouluiset fiilikset


Arki alkaa taas pikkuhiljaa vallata alaa ja joulu alkaa olla aika käsitelty, mutta pieni pala joulufiilistä silti säilyy mukana pitkäänkin yli vuoden vaihteen. Ja miksi sitä työntääkään taka-alalle, kun siitä tulee kuitenkin niin mukava fiilis. Kiireettömyyttä, hengailua, nautiskelua. Olemista.

Itse aloitan joulun fiilistelyn siitä, kun kaivelen ensimmäiset kynttilät ja "joulu"valot esiin sisälle ja ulos. Samalla mietin joulua ja sitä rauhallista fiilistä, joulupöydän tarjottavia, miten muistaisin lähimpiä ihmisiä. Silti joka kerta joulu vain rynnii päälle ja mietin, mihin aika taas katosi.




Minulle joulussa tärkeitä ovat ne pienet tavat, joista tulee vuosien saatossa perinteitä. Se alkaa niistä kynttilöistä ja jouluvaloista. Sen jälkeen mietin joulukortteja, jotka perinteisesti teen kirjeen muotoon, eli kirjoitan vuoden kuulumiset kortin väliin. Sain joskus aikanani itse tällaisen kirjeen ja idea oli mielestäni niin loistava, että päätin pistää hyvän kiertämään. Jos kerran vuoteen lähetän jollekin kortin, niin miksi siihen ei voisi samantien vähän panostaakin. Tänä vuonna tein itse kortit leikkaamalla vanhasta joululehdestä kuvia (kiitos askarteluavusta myös ystävilleni) ja annoin niille uuden elämän joulukorteissa.

Tenavien joulunodotus alkaa viimeistään marraskuun loppupuolella, kun on joulukalenterien hankkimisen aika. Tänä vuonna ostin Tigerista valmiit kalenteripohjat, jotka täytin erilaisilla yllätyksillä. Itsekin sain nuoremman tenavan rakentaman joulukalenterin, johon hän oli kirjoittanut joka päivälle uuden lupauksen, jonka hän halutessani toteuttaa. Kieltämättä ihan loistava idea häneltä.


 

Joulukuun alkupuolella ilmestyi myös jääkaapin oveen lasten joululahjatoivelistat. On hauska huomata, kuinka lasten saadessa lisää ikää, alkavat listat lyhentyä ja toiveet ovat huomattavasti harkitumpia. Itse en tänä vuonna oikein osannut toivoa muuta kuin, että en tarvitse mitään turhaa. Parhaat lahjat ovat mielestäni käytännöllisiä, oivaltavia tai syötäviä ja juuri niitä sainkin availla jouluaattona paketeista. 



Oma suosikkiaiheeni jouluna on kuitenkin se, mitä löytyy joulun ruokapöydästä. En ole mikään suuri jouluruokien ystävä ja varsinkin nyt, kun olen siirtynyt kasvispitoiseen ruokavalioon, halusin tuoda entistä enemmän kasvispohjaisia vaihtoehtoja; nyhtökauraa, erilaisia hummuksia, kasvissosekeittoa, kasviksia, herne-aiolisuupaloja. 




Joka vuosi olen tuonut jonkin uuden ruuan joulupöytään ja niiden perinteisten jouluruokien lisäksi joulupöytään on vakiintunut mm. jouluinen leipä ja lohismetana-suupalat.
 


Ruokien lisäksi olin hartaudella käännellyt jo kesästä asti tekemääni kirsikkalikööriä lasipurkissa ja hieman jännittynein fiiliksin maistelin sitä joulun alla. Mitä jos se maistuisikin ihan kuralta? Pelko oli onneksi turha, koska oman pihan kirsikat, rommi ja mausteet eivät pettäneet. Happamat kirsikat sopivat tähän hyvin ja vaikka määrä ei päätä huimannutkaan, oli maku sitäkin napakampi. Ensi kesänä täytyy olla hieman nopeampi, kuin linnut, jotta saisin tehtyä tätä hyväksi todettua juomaa hieman enemmän, kuin 3 dl. Heh.

Suhteutin löytämäni ohjeen pihan kirsikoiden määrään (mausteita laitoin suhteessa enemmän ja se oli hyvä valinta) ja tein liköörin alla olevalla ohjeella heinäkuun lopulla:

Kirsikkalikööri
3 dl kirsikoita
1,5 dl ruokosokeria
1 kanelitanko
2 tähtianista
muutama mausteneilikka
1,5 dl Bacardia

Huuhtaisin kirsikat ja survoin niitä lasipurkin pohjalle. Lisäsin muut aineet ja kääntelin lasipurkkia aluksi muutaman päivän ajan useamman kerran päivässä, jotta aineet sekoittuvat kunnolla keskenään. Seuraavat pari kuukautta lasipurkki oli keittiön pöydällä ja kääntelin sitä kerran päivässä. Sen jälkeen siirsin sen jääkaappiin ja kääntelin, kun muistin, ehkä kerran viikossa, jos sitäkään.






Jälkiruokien tekemiseen sain apua vanhemmalta neidiltä, joka teki joulupöytään mustikkajuustokakun ja brownieita. Itse tein erilaisia raakasuklaita ja hedelmälautasen. Näillä eväillä ei varmasti jäänyt nälkä kenellekään.

Pari jouluaaton jälkeistä päivää on mennyt hengaillessa ja ollessa. Samalla olen hieman suunnitellut alkavaa vuotta ja antanut ajatusten ja ideoiden vain tulla ja mennä. Kirjannut parhaat ylös toteutettaviksi. Voisin sanoa, että pieni loma on täydentänyt akut arkeen paluu on taas oikein mukavaa.