31.7.2015

Minun arkeni - torstai

Eilinen venähti vähän pitkäksi töiden puolesta, kun olin vasta kymmenen jälkeen kotona. Harvemmin illat ihan näin pitkiksi venyy ja pyrin lopettamaan ohjaustyöt ennen yhdeksää, koska ainakin oma vireystilani ei ole enää kello kahdeksan jälkeen skarpeimmillaan. Koneella pystyy tekemään töitä myöhempäänkin, mutta se, että pitää puhua jotenkin järkevästi ja vielä keskittyä intensiivisesti, alkaa ainakin itsellä rakoilla jo myöhään illalla.
 
 
Aamutreenien jälkeen ohjasin asiakkaalleni tunnin ja siitä kipitin ystäväni kanssa torstailounaalle. Useimmiten ohjaustilanteet asiakkaiden kanssa ovat treenien täyteistä uurastusta, mutta joskus tunnista tulee käytettyä hetki muuhunkin, kuin treenaamiseen. Joskus katsotaan läpi uusi saliohjelma, treenisuunnitelma tai ruokavalio. Ja joskus vain käydään läpi elämän tuomia haasteita ja mietitään, mihin ollaan päästy ja miten jatketaan tästä eteenpäin.
 
Hyvin harvan alkuperäinen tavoite menee juuri niin kuin on aloitettaessa suunniteltu, koska elämällä on tapana tuoda mutkia matkaan, jotka usein hidastavat tai jopa muuttavat suunnitelmia. Aina kyse ei ole itsestä, vaan esimerkiksi lähipiirissä tapahtuneesta muutoksesta, joka saa välillä laittamaan omankin elämän prioriteetit ainakin hetkeksi uusiksi. Puhumattakaan omaan itseensä kohdistuvista tilanteista. Näissäkin tilanteissa pääasia on se, että ei ajatella omien tavoitteiden olevan tavoittamattomissa, tai että olisi jotenkin epäonnistunut. Muutokset, joita personal trainerin kanssa yhdessä yleensä tehdään, ovat pidempiaikaisia, eikä väliin tulevien asioiden kannata antaa kaataa koko projektia.
 
 
 
 

 
Torstailounaalle mentiin tällä kertaa Kuusaalle. Nämä torstailounaat ovat tainneet jatkua jo toista vuotta. Ystävän kanssa, joka on myöskin yrittäjä tulee pyöriteltyä usein tätä arkea ja työhön liittyviä juttuja. Monet asiat yrittäjänä eroavat palkkatöistä ja helpointahan näistä on jutella ihmisen kanssa, joka elää sitä samaa arkea. Ja jutellaanhan me toki muustakin, koska ei elämä onneksi vain töitä ole.

Iltapäivällä tein vielä pari ohjausta Ykkösellä ja sitten minulla olikin treffit tämän kaverin kanssa.

Eikun....

Näiden tyttöjen.

Mirkka oli järjestänyt meille kuntopiirin, jossa lopuksi tehtiin vielä staattisia pitoja keskivartalolle. Yleensä kun olen itse se, joka vetää treenejä muille, niin olipahan välillä mukavaa tehdä jotain, jota joku toinen oli suunnitellut ja veti.

Illaksi kaarsin vielä omalle salille, jossa menikin sitten sinne kympin pintaan talous- ja kirjanpitoasioita tehden. Ei ehkä tämän työn huippuhetkiä, mutta täytyyhän nekin tehdä.
 

30.7.2015

Minun arkeni - keskiviikko

Yrittäjän arjessa on sellaisia kivoja juttuja, että jokainen päivä on vähän erilainen ja työnkuvat ovat moninaiset, mutta kieltämättä jopa siivous ja varsinkin ei niin suosikkeihini kuuluva imurointikin on oikeastaan aika mukavaa, kun sen tekee itselleen. No mutta, eihän tuo mikään iso rasti ole, kun imuroitava alakin on pääsääntöisesti aakeetalaakeeta lattiaa.
 

Aamu alkoi siis siivousten lisäksi WODin vedolla, jonka jälkeen vedin kuntonyrkkeilytunnin. Siitä seuraava tunti menikin huudellessa "kehän" laidalta ohjeita molemmille sparraajille. Toisen heistä olisi tarkoitus lähteä syksyllä kisaamaan ja toiselle sparri oli elämän ensimmäinen. Mutta pisteet molemmille sparraajille; sille kokeneemmalle siitä, että osasi sparrata asiallisesti suhteessa siihen, että toiselle kerta oli ensimmäinen ja toiselle taas pisteet siitä, että en olisi ikinä uskonut kerran olleen ensimmäinen. Hienosti meni!

Sparritreenien jälkeen vedin muutaman PT-asiakkaan salillamme ja tänäänkin oli mukava huomata, että vaikka päivä ei olisi alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, auttaa liikunta ja onnistumisen tunne pelastamaan loppupäivän.

Iltapäivällä kävin vielä Ykkösellä tapaamassa asiakasta ja sen jälkeen ehdinkin omiin treeneihin.
Tänään vietin pidemmän hetken kehonhuollon parissa ja tein mm. liikkuvuusharjoitteita oikein ajan kanssa. Pyrin pitämään tietyt liikkeet jokapäiväisessä ohjelmistossani ja esimerkiksi kyykäämiseen muutamat liikkeet ovat omalla kohdallani aivan ehdottomia, jotta saan liikkeestä enemmän irti. Lisäksi uskon, että myös muutamat yläkropan liikkuvuusharjoitteet ovat auttaneet mm. siihen, että olkapääni on pysynyt kunnossa. Oli miten oli, ei näistä liikkeistä ainakaan haittaa ole. Suosittelen kaikille.

No niin, TAAS se seisoo käsillään, tämä on NIIN nähty. Mutta hahaa, kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Ja äkkiseltään tämä näyttää käsilläseisonnalta, mutta sepä onkin käsilläseisontapunnerrus suoralla vartalolla. Eli aivan niinkun eri asia ;). Ja on muuten rankka liike, kun jos tuosta kulmasta katsoo, niin tuossa pään yläpuolella on ihan kiitettävä määrä massaa, jota liikutan ylös ja alas.

28.7.2015

Minun arkeni - tiistai

 
Sen lisäksi, että teen personal trainerin töitä omalla salilla, vedän niitä myös Kuntokeskus Ykkösellä. Tänä aamuna suunnistin siis sinne vetämään muutaman tunnin asiakkailleni.
 
Oma asiakaskuntani on noin 70 % n. 30-45 -vuotiaita naisia, joiden tavoitteena on päästä takaisin normimittoihin, kun esimerkiksi lapset alkavat olla jo sen ikäisiä, että pärjäävät jo hetken ilman äitiä. Loput ovat joko tuohon ikäryhmään tai sen ulkopuolelle kuuluvia miehiä tai naisia, joilla tavoitteena on esim. lihasmassan kasvatus, varsinaista omaa lajia tukeva treenaaminen esim. salilla tai toiminnallisen treenin puolella tai oman paremman kunnon ja toiminnallisuuden parantaminen.
 
Joka kerta, kuten tänäänkin, kun kanssani aloittaa uusi asiakas ja kartoitamme hänen tavoitteitaan, mietin valmiiksi pitkän ajan suunnitelman ja kuinka lähdemme yhdessä sitä kohti. Mitä treenaamme, kuinka aloitamme, mihin pyrimme pienellä aikavälillä ja siitä sitten eteenpäin vähän pidemmällä. Ja joka kerta olen uusista ihmisistä yhtä innoissani.
 
Töiden jälkeen käväisin kotona syömässä välipalaa, jonka jälkeen lähdin tekemään oman treenini.

Tällä viikolla olen keventänyt hieman treenejäni tekniikkapainoitteisemmiksi ja käyttänyt enemmän aikaa kehonhuoltoon. Nyt, kun polveenkin on vähän enemmän luottoa, tein tänään tempausta sekä snatch balancea ja yritin keskittyä tekniikkaan.
Minulla on tapana kuvata joko videolle tai 1-2 sekunnin viiveellä kuvia sarjassa omista tekniikoista. Näin näkee hyvin omat puutteet ja heikkoudet sekä sen, että vaikka kuvittelee tekevänsä liikkeen ihan hyvällä tekniikalla, saattaa välillä yllättävässä kohdassa ollakin joku juttu, joka jää huomioimatta. Milloin ahteri voisi olla alempana, milloin kädet sojottavat vähän sinnepäin (kiitos yliliikkuvien nivelteni), milloin selän kulma ei ole optimaalinen, milloin ojennus tuleekin liian ajoissa/myöhään/jää tulematta ja mitä näitä nyt on. Valmishan tässä lajissa ei ole varmasti koskaan, mutta aina voi kehittyä. Pääasiahan on se, että tiedostaa ne omat heikkoutensa tai virheensä.
 

 


Treenin lopuksi harjoittelin vielä painonsiirtoa kädeltä toiselle, josko sitä lähtisi vielä joku päivä tuosta käsilläseisonnasta liikkeellekin. Oikein mukavaa kikkailua.
 
Iltapäivän ja illan pyhitin parin ruokavalion ja muutaman treenisuunnitelman tekoon sekä työsähköpostien vastaamiseen plus pariin muuhun kirjalliseen työjuttuun. Ja samalla napsin kipollisen saskatooneja, joiden makuun olen ihan koukussa. Ensi vuonna panostan kyllä räksäverkkoihin, jotta saan sadon kerättyä kerralla ja vain ja ainoastaan itselleni.
 

27.7.2015

Minun arkeni - maanantai

Nyt kun lomat on pidetty ja arki alkaa taas kulkea omaa polkuaan, ajattelin tällä viikolla avata täällä blogissa, mitä pitää sisällään minun arkeni töissä. Päivät kun eivät ole niitä kahdeksastaneljäänolisipajoperjantai-töitä, vaan työajat ja -tehtävät vaihtelevat päivittäin. Ja useinhan tällä alalla ollaan töissä silloin, kun muut ovat vapaalla.

Aikoinaan palkkatöissä ollessani haaveilin rauhallisista aamuista ja mahdollisuudesta treenata aamuisin. Nyt, kun itse pystyy vaikuttamaan hieman enemmän omiin aikatauluihinsa, olenkin mahdollisuuksien mukaan aloittanut aamun omilla treeneillä. Niin, unohtamatta niitä rauhallisia aamuja, jotka itseasiassa mahdollistaa se, että lapset ovat jo niin isoja, ettei tarvitse hypätä joka hetki auttamaan pukemisessa tai olla pyyhkimässä kenenkään hanuria. Tai ehkä totuus löytyy kuitenkin siitä, että herään hieman aiemmin ja aloitan työt vähän myöhemmin.


Viime perjantaina sain aikaiseksi mennä minäkin salillamme kesän ajan toimivan hierojan, Juuson, käsiteltäväksi. Oman etureisisessioni jälkeen allekirjoitan kyllä NIIN Annan sanat hänen blogistaan. Reiteni ja polveni lähtivät hieronnasta kuin olisivat olleet parikymppiset ja nuoruudesta sekaisin. Sunnuntaina nämä wannabe parikymppiset reiskat sitten yllättivät minut totaalisesti täydellisellä toimintakyvyillään ja kyykkääminen oikeasti tuntui siltä, miltä sen kuuluukin tuntua. Omat kyykkypainoni laahaavat pahasti perässä suhteessa muuhun kehitykseen, mutta sunnuntaina lisäilin ensin varovasti painoja tankoon ja jossain vaiheessa jo melkein hullunkiilto silmissäni viskoin maanisesti painoja reippaammin lisää ja lähdin salilta aika wohooo-fiiliksissä. Eli rivien välistä voisi lukea, että suosittelen Juusoa isolla peukulla.

Tästä innostuneena uskaltauduin aamulla treenaamaan rinnallevetoa sekä clean&jerkiä kunnon kyykyn kautta. Ja polveen ei sattunut tuo nopea allevienti yhtään. Meinasin hetken jo itkeä onnesta, mutta koska en ollut salilla yksin, tuulettelin pienet hurraat ihan vain itsekseni.




Treenien jälkeen palaveerattiin Sannan kanssa salimme syksyn suunnitelmista ja aikatauluista. Kalenteriin tulikin ihan mukavasti täytettä, sekä to do lista kasvoi taas hieman. Loma tekee kyllä hyvää siinäkin mielessä, että kun pää ei pyöritä koko ajan arjen asioita, syntyy tilaa oikeasti hyville ja käyttökelpoisille ideoillekin, joita näin loppukesästä voikin sitten kehittää lisää ja laittaa pikkuhiljaa käytäntöön.

 
Iltapäivällä käytiin valmennettavani Tarun kanssa läpi hänen syömisiään. Tarulla olisi edessä tänä syksynä ensimmäiset nyrkkeilykisat ja ollaan mm. hiottu hänen tekniikoita, parannettu peruskuntoa, järkevöitetty treenaamista ja tehty yhdessä lajitreenejä. Nyt vielä hiottiin ruokavaliokin optimaaliseksi, jotta saadaan hänestä vielä enemmän irti. Järkevällä syömisellä on kuitenkin iso merkitys jo ihan tavalliselle liikunnan harrastajalle, saati sitten kilpaurheilijalle.
Huomaa asianmukainen kassakone.

25.7.2015

Mistä me tunnetaan?

Torstaina kävin hakemassa tenavat mummilavierailulta Lappeenrannasta ja samalla reissulla poikettiin paikalliseen Plantageniin. Ihan siis vain lähdin "katselemaan", mutta aina tällainen puutarhaharakka sieltä jotain mukaansa löytää. Pari ruukkua, maanpeiteruusu, keijunkukka ja oranssi puna(päivän)hattu. Keväällä taisin vannoa, että mitään uutta en puutarhaan osta, mutta niin on mieli heikko.
 

Kassalle saapuessani vilkaisin myyjää ensin huolimattomasti ja hetken päästä uudestaan, että hemmetti, mähän tunnen tuon naisen. Sama reaktio oli vastapuolellakin. Hetken löi itselläni tyhjää ja ääneenkin totesin, että missäs koulussa me ollaan oltu samaan aikaan, samalla luokalla? Lukiossa, ala- vai yläasteella? Luonnollisesti ensimmäiset vaihtoehdot, kun omassa kotikaupungissani tuttuun ihmiseen törmää. Lepaalla (Hämeen ammattikorkeakoulu), vastasi tuttuni. No niinhän se olikin, mutta mikä ihme tämän ihmisen nimi oli.... Ja jotenkin siinä kohtaa, kun vanha luokkakaverini toteaa minun nimeni ja minä jään kangistelemaan hänen nimeään, melkein hävetti. Miten voin unohtaa ihmisen nimen, jota olen reilun neljä vuotta nähnyt joka päivä? Joka on ollut kanssani samalla luokalla. Onneksi hän korjasi tilanteen oikein tahdikkaasti kertomalla oman nimensä heti perään. Tämän jälkeen alkoi muisti taas toimia ja osasin yhdistää hänet moneen asiaan, kuten siihen, keiden kanssa hän vietti koulussa enemmän aikaansa jne.

Hetken juttutuokio oli oikein mukava, vaikka olin pitkään keskustelun jälkeen hieman hämmentynyt. Lähinnä siitä, miten oma mieli unohtaa asioita. Olen tähän vastaavaan unohtamiseen törmännyt aiemminkin, kun olen jutellut ystävieni kanssa menneistä asioista ja he muistavat monet asiat ja ihmisten nimet kuin se päivä olisi ollut eilinen. Itse olen vain hiljaisena miettinyt että kuinka tuo voi muistaa TUON KAIKEN?

Oma nimimuistini on aivan surkeaa luokkaa. Kasvoja en unohda, mutta niiden yhdistäminen oikeisiin tilanteisiin tuottaa joskus vaikeuksia. Mietin usein tutut kasvot nähdessäni, että mikä ihme tuon ihmisen nimi oli, missä tilanteessa olemme tavanneet. Muutaman kerran olen jutellut sujuvasti ihmisen kanssa joka kyselee iloisesti tavatessamme pitkän ajan kuluttua kuulumisiani, vieläkö teen sitä ja mitä sille ja sille ystävälleni kuuluu. Itse yritän parhaani mukaan peittää hämmennystäni, kun en kuollakseni muista henkilön nimeä, saati muista, missä tilanteessa olemme tavanneet. Tiedän tuntevani ihmisen, mutta en vain muista.
Ei tämä onneksi päivittäistä ole, mutta hämmentävää silti tapahtuessaan. Kieltämättä olen tavannut elämäni aikana PALJON ihmisiä. Ala- ja yläasteen luokkakaverit ja muut tutut siltä ajalta, lukio, puutarhakoulun aikaiset ihmiset, ihmiset Lepaalta, kun luin ammattikorkeakoulussa itseni hortonomiksi, monet eri työpaikat opiskeluaikana ja sen jälkeen ja ihmiset siellä, paikallisen ammatti-instituutin iltalinja, jossa luin markkinointia, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, jossa luin itseni tradenomiksi, erilaiset liikunnanalan koulutukset ja kurssit, personal training-koulutus, kaikki vetämäni jumppatunnit, valmennusryhmät, erilaiset peruskurssit, asiakkaat, omat harrastukset. Matkan varrella olen tavannut paaaljon ihania ihmisiä, joiden kanssa olen toiminut hetkestä pidempään aikaan lähes päivittäin ja joiden nimet ovat unohtuneet.

Varmasti on ihan normaalia, että joitain asioita unohtaa ja joitain muistaa, mutta olisi niin mukavaa tällaisiin "hei me tunnetaan jostain"-tilanteissa olla heti kartalla ja muistaa kasvojen taakse piiloutuvan henkilön nimen ja kiinnekohdan sekä yhteisen historian, ja alkaa sujuvasti keskustella yhteisistä muistoista ja siirtyä siitä nykyisyyteen sen hetken kuulumisiin.

En tiedä, tapahtuuko muille tällaisia unohduksia ja onko jollain taas hyvä nimimuisti, mutta kasvot unohtuvat vai oletko aina kartalla tällaisissa tilanteissa?

23.7.2015

Juokse ja pusaa

Eilen aamulla herätessäni mietin ensimmäisenä, että kuinka monta askelta pitää ottaa, jotta saisin jalkaani kompressiosäärystimet ja saisin keitettyä kahvia. Toissapäivän parit treenit olivat osuneet ja uponneet ja kaiken järjen mukaan olisi hyvä ollut pitää välipäivä.
 
Päivän WOD oli kuitenkin niin herkullisen oloinen, etten malttanut jättää sitä seuraavalle päivälle, niin olihan se rykäistävä läpi. Ja kyllähän tuo kroppa lämmettyään taas kulkee.

Aamu- ja/tai iltapala on tällä hetkellä aika munavoittoinen, ja kohta mulla alkaa olla kasassa kirjallinen ohjeita, jonka voisi nimetä vaikka "munasta on moneksi". Aamupalalla menee usein makea munakas ja illalla suolainen. Eli hei kaikki kustannusyhtiöt, kiinnostusta? Anyone?

Kuten jo tuossa edellisessäkin postauksessa kirjoittelin, niin meidän salille kun saapui samalla viikolla valkuaislähetys ja luomumunalähetys, niin ei kai siitä tarvitse kummoisia johtopäätöksiä vetää, mitä omasta jääkaapista löytyy nyt runsain mitoin. Ja hyvä niin.
Joko mainitsin mun uusista lenkkareista? ;)

Päivän treeninä oli siis "Lumberjack 20", joka piti sisällään alla olevat liikkeet:

20 Deadlifts 125/87,5kg
Run 400m
20 KB swings 32/24kg
Run 400m
20 Overhead Squats 52,5/37,5kg
Run 400m
20 Burpees
Run 400m
20 Pullups (Chest to Bar)
Run 400m
20 Box jumps (24″)
Run 400m
20 DB Squat Cleans (20 kg each)
Run 400m

Eli maastavetoja, kahvakuulan etuheilautuksia, valakyykkyjä, burpeita, leuanvetoja, boksihyppyjä ja rinnallevetoja kyykyn kautta höystettynä vielä joka välissä 400 m juoksulla. Siinä oli puoleksi tunniksi mukavaa puuhastelua. Itse pidän tällaisista treeneistä, vaikka helppoja tai kevyitä nuo eivät olekaan. Jos nyt mikään WOD on. Mutta tämä on tällaista mukavankamalaa puuhastelua, josta tulee hyvä mieli, kun treeni on ohi.

Eilisistä treeneistä olin vielä huipputyytyväinen meidän asiakkaisiinkin, jotka osasivat skaalata treenin juuri itselleen sopivaksi. Tarpeeksi haastetta, mutta tuntien kuitenkin omat heikkoudet. Tarkoitushan on kuitenkin tehdä juuri sen oman kunnon mukavuusalueen ulkopuolella kuitenkin niin, että saa treenin tehtyä. On vahvuutta myös tietää omat heikkoutensa. Ja ajanmittaan kasvattaa niistä heikkouksista omia vahvuuksia.
 

Päivä oli kaikkinensa kiireinen ja mikä onkaan paras palkinto hyviin suoritetusta päivästä? 
 

19.7.2015

Sisäänajetut juoksulenkkarit

Reilu viikko sitten myönsin, että vanhat juoksulenkkarit alkavat olla aika räjähtäneet ja on aika investoida uusiin. Sopivasti paikallisessa Sportiassa olikin lenkkareita laaja valikoima -50 % ja pyyhälsin sinne vanhoissa lenkkareissani aikomuksena hankkia samanlaiset, mutta päivitetyt.
 
Vanhat, hyvin palvelleet lenkkarini saivatkin aika tylyn tuomion "eihän noissa ole oikein enää mitään, tukea tai vaimennusta ja varmasti on oikein hyvä hetki hankkia uudet". Olen ollut vuosikaudet Asicsien vankkumaton kannattaja, mutta nyt omaa kokoani ei löytynyt ja vähän skeptisesti suostuin sovittamaan New Balancen lenkkareita. Ja kyllä, siinä kohtaa kun sovitin NB 860v5-lenkkareita tuntui, kuin jalkani olisi tullut kotiin. Lenkkari istui täydellisesti ja tuki oli sopivan napakka. 
 
Niinpä annoin mahdollisuuden uudelle merkille.
 

Eilen aamulla ehdin vasta testaamaan uudet lenkkarit ja suurin toivein lähdin juoksulle, tarkoituksena pitää yllä vauhtikestävyysaluetta. Puolet lenkistä meni suhteellisen kepoisesti, kunnes jalat alkoivat painaa ja etureiden yläosat alkoivat kipeytyä. Koitin pitää vauhtia yllä, koska muilta osin juoksu oli kevyttä.

Samalla mietin, että jopa ottaa kivun kummalliseen paikkaan ja mietin syytä, kunnes muistin, että sama juttuhan on ollut aina, kun olen uudet lenkkarit hommannut. Nyt kun jalalla on taas tuki ja askel hieman totutusta poikkeava, menee ensimmäiset lenkit taas totutellessa. Nämä ovat siis niitä sisäänajokilometrejä, ennen kuin lenkkari mukautuu jalkaan.

Mutta silti täydet pisteet lenkkarille, joka on todella napakka ja tukeva jalassa, eikä hierrä. Näinköhän musta tulee näiden lenkkareiden myötä New Balancen kannattaja. Ei kai sekään väärin ole.

Ja vaikka lenkkarit eivät olekaan tarkoitettu käsilläkävelyyn, sopivat ne siihenkin ;)

17.7.2015

Munia ja torttuja

Meidän sali onkin ollut kovin munarikasta aluetta tällä viikolla, kun alkuviikosta tuli tilaamamme munanvalkuaiset ja loppuviikosta saapui vielä luomumunalähetys. Nyt on siis itsellänikin kaapit täynnä munaa eri muodoissa.

Kananmunia tule käytettyä päivittäin joko sellaisinaan smoothien joukossa, munakkaaksi paistettuna tai keitettynä. Valkuaisia erottelin joskus enemmänkin, mutta jotenkin tuntui aina pahalta heittää ne keltuaiset pois, kun koirankaan vatsa ei kestänyt yhtä keltuaista päivässä enempää.

Nyt kun tilailtiin sitten kimpassa noita valkuaisia, niin otin kokeeksi muutaman pullon omaankiin käyttöön. Ja onhan se näppärä tuote. Munakasta saa jatkettua helposti valkuaisilla, smoothiesta tulee vähän pehmeämpää, kun sinne laittaa valkuaista joukkoon ja mikä parasta, valkuaisista saa helposti vaahdon, josta voi tehdä vaikka mitä.


Lisäksi lueskellessani Annan kääretorttukokeilusta, muistin joskus miekka ja kivi ystäväni antaman valkuaispannarin ohjeen ja testasin sitä tänään pannarikakun muodossa. Ja hitsi kun onnistuikin hyvin. Kakku on parhaimmillaan samana päivänä nautittuna.

Valkuaispannarikakku
Valkuaispannari:
250 g munanvalkuaisia
2 rkl perunajauhoja
2 rkl karppisokeria
Täyte:
1 prk kevytvispiä, vanilja (12%)
1 prk rahkaa (250 g)
1 dl lime-juustokakkupuddingia
Marjoja
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri vatkaten. Lisää perunajauhot siivilän läpi ja nostele valkuaisvaahdon sekaan. Levitä vaahto leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 210 asteessa n. 10 min. Leivinpaperi kannattaa öljytä kevyesti ennen vaahdon kippaamista, jotta se on helpompi irroittaa paperista. 
Irroita pannari leivinpaperista ja leikkaa levy kolmeen osaan. Valmista täyte vatkaamalla vaniljavispi, lisää siihen rahka ja lopuksi puddingjauhe. Lado kerroksiin vuorotellen valkuaispannaria, täytettä ja marjoja niin, että täyte ja marjat tulevat päällimmäisiksi



Tätähän saa kevennettyä vielä jättämällä tuo vaniljavispi pois ja korvaamalla se vaikka vaniljajugurtilla tai lisäämällä rahkan määrää ja makeutusta tarvittaessa. Mielestäni tuo vaniljavispi antaa kuitenkin mukavan koostumuksen tuohon täytteeseen.

Tänään riehaannuin marjaostoksilla ja hymy korvissa astelin lompakkokevyenä ja mieli iloisena mansikoiden, pensasmustikoiden, vadelmien ja kirsikoiden kanssa pois marjakojulta. Tuoreet marjat ovat kyllä yksi kesän parhaista jutuista.



16.7.2015

Lomaprojekteja

Tämä viikko on mennyt lomaillessa ja vaikka teinkin jossain vaiheessa suuria suunnitelmia reissuista vaikka minne, on tämä kotona oleminen tällä kertaa kuitenkin ehkä järkevintä. Viikko on mennyt sillä ajatuksella, että kun sataa, puuhastelen sisällä ja kun ei sada, puuhastelen ulkona.
 
Ja tekemistähän täältä meiltä löytyy. On melkein sama, missä seisoo ja minne katsoo, löytyy joku sopiva kohde rakennettavaksi, viimeisteltäväksi tai korjattavaksi. Vaikka keskeneräiset työt vainoavatkin minua päivittäin, olen osannut pikkuhiljaa alkaa katsoa tätä myös sormien läpi. Loppuelämähän tässä on aikaa ja työ ei tekemällä lopu.
 
Tiistaina otin kohteeksi tontin sisääntulon reunalla olevan kasan pohjamaata, jonka reippaana tyttönä ensin kitkin ja sitten lapioin matalaksi ja seuraavana aamuna kankeasti sängystä noustuani totesin, että jotain on tullut tehtyä ja jatkoin projektia. Ja kyllähän se kroppa siitä vertyy, kun lämpenee.
 

Harmittaa, kun ei tullut otettua ennen-kuvia, vaikka ei tuo nyt ole kovin vaikea kuvitella kasaa pohjamaata, joka kasvaa rikkakasveja voikukista takiaisiin. Siinä kitkiessäni rikkaruohoja, meinasi tulla itku, kun koko projekti tuntui aivan valtavalta ja siihen kun vielä jatkoi ajatusta KOKO talon ja pihan to do-listasta, teki jo melkein mieli juosta junan alle.

Mutta nämäkin ajatukset ja projektitkin kun pilkkoo pienempiin osiin, niin ei onneksi ahdista enää niin paljoa.
Sen lisäksi, että tontin reuna koki muutoksen, siirsin myös pihan perällä olleen kivikompostin roskiksen viereen. En tiedä mikä mielenhäiriö oli se alun perinkään sijoittaa pihan perimmäiseen nurkkaan. Ihan kuin minulla olisi koskaan ollut intohimoa kompostointiin niin, että olisin halunnut vielä lisävaivaa siitä, että komposti on heivattu pihan peränurkkaan. Hah.
Samalla tätä projektia tehdessäni suunnittelin ääneen jo jos ja vaikka mitä seuraavaa juttua. Sivusilmällä huomasin miehen ottavan askelta takavasemmalle ja aloin kuulla hienovaraisia vihjailuja, siitä, miten näistä rouvan projekteista tuppaa tulemaan vähän otsasuoni pullollaan tehtyjä urakkarykäisyjä. En ymmärrä, mitä vikaa on tehdä projekti kuin projekti mielellään ykkösellä sisään ilman taukoja tyyliin sitten lopetetaan, kun on valmista.
Ihan varmasti olisi järkevämpää jakaa töitä osiin ja huolehtia vaikka pienistä tauoista, jolloin voisi vähän vaikka syödä jotain, mutta itse tuppaan hukkumaan projektini pariin, jolloin kaikki muu unohtuu. Paitsi seuraavien projektien suunnittelu.
Amppelivaula

Kyllä laventelikin talvehtii näköjään näillä leveysasteilla
 
Oma piha alkaa näyttää pikkuhiljaa niiltä osin, jotka on jo rakennettu, oikein kivalta. Puut ja pensaat alkavat ottaa oman paikkansa ja ovat vuosien saatossa täyttäneet tilan juuri sopivasti. Vain muutama pensas täytyy siirtää vielä tänä kesänä paremmalle paikalle, jotta muut kasvit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
 
Tavoitteena on saada puutarhasta runsas, mutta itse itsensä hoitava (ei vaadi kastelua koko ajan tai rikkaruohojen kitkemistä), joka ei räjähdä käsiin vuosienkaan saatossa. Tästä syystä tykkään puista ja pensaista. Perennoita on vain maanpeittokasveina tai erikoisten lehtiensä vuoksi väriä antamassa.


9.7.2015

Kaikkea sitä saa päivään mahtumaan

Eilen illalla törmäsin salilla Anniin, jonka kanssa sovittiin treenitreffit sparrailun merkeissä tälle aamulle. Jostain syystä hermoilin koko yön ja näin jos jonkinmoisia unia aiheesta ja sen vierestä ja kun kello seitsemältä minut herätti, olin pienessä koomassa saapuessani kasilta salille. Onneksi Anni on niin ammattilainen, että osaa ottaa sparria vastapuolen tason mukaan. Kymmenen 2 minuutin erää otettiin ja vaikka oma pää ei meinannut kestää mukana, niin loppupeleissä taskuun jäi aivan mieletön into kehittää omaa osaamista ja tekniikkaa. 
 

Tämä treenituokio oli hyvin silmiä avaava ja jo ihan oman työnkin puolesta jäi monta juttua hautumaan mieleen. Ja samalla oli ilo huomata, kuinka ihminen, jonka nyrkkeilyuraa olen seurannut aika alusta asti, on viimeisen vuoden aikana kehittynyt ihan huimasti. Mukana on silti pysynyt terve nöyryys ja mieletön määrätietoisuus. Kilpailemisessa kun ei riitä pelkästään se, että olet vain fyysisesti huippukunnossa, vaan henkinen kantti ja oikea asenne ratkaisee.


Tänään tuossa 10 erässä oli mukava huomata, että kunnon puolesta kestin hyvin nuo erät. Muutenkin viimeiset pari viikkoa on tuntunut siltä, että treenit kulkee hyvin ja kroppa palautuu. Tällainen olo minulla on ollut viimeksi pari vuotta sitten.

Aamulla on kevyt herätä, kropassa ei ole kipuja, aamutreenit ovat niitä parhaita treenejä ja innolla lähteekin kotoa vähän aikaisemin, jotta saa treenattua aamulla ennen töiden alkamista. Tottakai kropassa tuntuu välillä edellisen päivän treenit, mutta sellaiset vääränlaiset kivut ovat poissa ja lihaskivuistakin kroppa selviää parissa päivässä.

Tänään aamutreenien jälkeen minulla ei ollut töitä kuin vasta iltapäivällä, niin lähdettiin viettämään laatuaikaa perheen kanssa Verlaan ja siitä jatkettiin matkaa Repovedelle, jossa käytiin paistamassa makkarat nuotiolla.


Suunnitelin jo tulevalle lomaviikolle vaikka minkälaista ohjelmaa ja reissua, mutta ehkä nämä pikkureissutkin ajavat saman asian. Tällaisissa pienissä irtiotoissa tulee oltua mukavasti yhdessä ja mieli lepää kauniissa maisemissa. Onneksi aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen arjesta.

Illalla meillä oli WODeilla kahvakuulailua ja ilma oli mitä parhain ulkotreeneille. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli juuri sopiva, ettei treenistä tullut ilman puolesta tuskainen. Tosin 500 kpl toistoja takasivat sen, että lämmin tuli varmasti kaikille ;)

Päivän treeni oli siis kahvakuulalla tehtävä treeni, joka piti sisällään 100 kpl etuheilautuksia, 100 kpl rinnallevetoja vuorokäsin, 100 kpl vauhtipunnerruksia säännöllisesti puolta vaihdellen, 100 kpl askelkyykkyjä kahvakuulan kanssa ja lopuksi 100 kpl burpeita. Loistava treeni tehdä myös vaikkapa omalla pihalla. Puolisen tuntia kuluu aika mukavasti tätä touhutessa. Suosittelen.