30.1.2015

Pähkinäsuklaata

 Cashew-karpaloraakasuklaa
6 rkl kaakaovoita
4 rkl kookosöljyä
5 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl lucumaa
1 rkl carobjauhetta
hunajaa (maun mukaan)

astian pohjalle cashewpähkinöitä ja kuivattuja karpaloita

päälle kookosrouhetta

Sulata vesihautessa kaakaovoi, kookosöljy ja hunaja. Lisää muut ainekset joukkoon ja sekoita. Kaada astiaan pähkinöiden ja karpaloiden päälle. Laita hetkeksi pakkaseen ja lisää kookosrouhe päälle juuri ennen suklaan kovaksi hyytymistä, jotta se pysyy kiinni suklaassa.


29.1.2015

Box!

 
Meillä alkoi maanantaina salimme historian ensimmäinen kuntonyrkkeilykurssi (Boxing Basic). Ja täytyy sanoa, että mä olen ollut ihan pikkuisen pähkinöinä tästä.

On jännä miettiä omia ajatuksia taaksepäin tästä aiheesta jopa niinkin kauas, kuin omiin kilpanyrkkeilyaikoihin ja siihen, kun aloitin treenaamaan Hämeenlinnassa. Silloin nyrkkeilysali oli Verkatehtaassa, joka taitaa nykypäivänä olla jo hieman erilainen keskus. Joka tapauksessa, muistan, kun astelin ensimmäistä kertaa salille sisään ja vaikka paikka oli karu, oli se myös mielestäni todella idyllinen nyrkkeilysaliksi. Korkeat kiviseinät, isot, korkeat ikkunat, tummanpuhuva betonilattia. Ja mietin, että jos mulla olisi joskus nyrkkeilysali, näyttäisi se juuri tältä.
 
 

Ja tänä päivänä, tuosta hetkestä noin 20 vuotta myöhemmin, minulla on sellainen. Vanhan tehdasalueen punatiilinen kiviseinäinen rakennus, jossa toiminta pyörii, on kyllä pelottavan paljon juuri sitä, mitä salaa olin haaveillut.
 
Vaikka olen vetänyt kuntonyrkkeilyä ja siihen liittyviä kursseja vuosia, oli se kuitenkin aika jännä tilanne vetää ja suunnitella koko kurssi itse. Ensimmäisen kurssi-illan jälkeen en meinannut saada unta, kun kävin onnesta soikeana "vähän" ylikierroksilla.

 


 

 
 
 
Ja kuten kuvistakin näkee, sen lisäksi, että me opetellaan tekniikat, hypitään hyppynarua, lyödään pistareihin ja hakataan säkkejä ja päärynäpalloa, on meillä aika laaja skaala käytettävissä myös muitakin välineitä.

 

Ensimmäiselle kurssille oli ilmoittautunut myös Satu, jonka blogi löytyy TÄÄLTÄ.

 

28.1.2015

Kundaliinijoogaa

Viime viikonloppuna rullasin joogamaton, tyynyn ja viltin kassiin ja suuntasin Inkeroisten Nuorisotalolle avartamaan omaa joogakäsitystäni. Olen tähän saakka saanut kosketusta vain astangajoogasta, joka on kolahtanut minuun kovaa ja korkealta.
 
Mutta kun bongasin Hidasta Elämää-blogiyhteisön sivuilta Noora Lintukangaksen kundaliinijoogakurssin aiheesta stressinpoisto ja tasapaino, niin hetihän minun piti kyseiselle kurssille ilmoittautua, johan sen sanoo blogini nimikin. Lisäksi tykkään Nooran blogikirjoituksista (Shakti Pad).
 
En ollutkaan aiemmin käynyt Inkeroisten Nuorisotalolla, mutta tällaisen kurssin järjestämiseen paikka oli oikein passeli. Sopivan kokoinen tila vanhassa puutalossa oli idyllinen.
 
 
Kundaliinijooga oli minulle aivan uusi tuttavuus ja lähdin avoimin mielin kokeilemaan, mitä se pitää sisällään. Kurssi oli neljän tunnin mittainen ja päivän aikana teimme paljon mantroja ja vaikka mantrat ovat tuttuja astangastakin, oli tässä kundaliinissa niitä paljon enemmän. Lisäksi olen tähän mennessä käyttänyt joogassa vain ujjayi-hengitystä. Nyt osaan ison kasan muitakin hengitystekniikoita, kuten tulihengitystä. Lisäksi päivään kuului meditaatiota ja liikesarjoja. Meditaatiota minulla onkin ollut melkein "ikävä", kun vielä reilu puoli vuotta tein sitä joka päivä ja nyt se on vain jäänyt. 

Mutta kaiken kaikkiaan kurssi oli miellyttävä ja matkaan jäi paljon pohdittavaa. Kundaliinijooga oli mielestäni hyvin erilaista verrattuna astangaan, enkä tarkoita, että näitä pitäisi vertailla keskenään, mutta vaikka välillä oma mieli pyrkikin ajattelemaan ehkä liikaa, olen hyvin ylpeä omasta heittäytymiskyvystäni. Lisäksi Noora laittoi meille kaikille kurssilaisille koosteen päivästä sähköpostilla (tälle iso peukku), jotta voin palata aiheeseen vielä uudestaan. Sen verran tuli uutta tietoa ja asiaa aiheesta, että kaikkeahan ei vain muista.

Noora on tulossa Kouvolan Anjalaan 7.3. ja olisin mennyt hänen kurssille uudestaankin, jos tuo päivä ei olisi jo kalenterissani aivan täyteen buukattu. Harmi. Mutta lisätietoa löytyy TÄÄLTÄ.

27.1.2015

Sätkintää, potkintaa, pohdintaa ja jopa käsilläseisontaa

Mä kirjoitin vuodenvaihteen jälkeen meidän salin tavoitetaululle, että aion seisoa käsilläni ilman tukea 1.5. mennessä (tänä vuonna siis ;)). Ja jos en ole muuta ehtinyt päivän aika treenata, niin käsilläseisonta on nyt ollut aika kova juttu.
 
Lähdin siis liikkeelle siitä, että en uskaltanut edes jalkoja seinälle heittää, vaan liike näytti enemmän villeiltä varsapotkuilta ja kimposin seinästä aina saman tien alas. Pikkuhiljaa ne jalat alkoivat pysyä seinällä ilman avustajaa ja vaikka välillä tulee masentavia takapakkipäiviä, kun tuntuu, ettei mikään suju, menee tämä kuitenkin eteenpäin pikkuhiljaa.
 
Tässäkin on laji, joka tekee nöyräksi, jos olen tuota joogaa joskus soimannut samasta.
 Mutta pikkuhiljaa homma menee eteenpäin ja näen jo itseni jossain kauniissa merenrantamaisemassa seisomassa käsilläni.
Mä olen tässä miettinyt karsiessani näitä aikasyöppöjä jopa tätä blogia ja tänne kirjoittamista. Onko minulla tänne asiaa? Tai aikaa? Kun aloitin tämän kirjoittamisen, kirjoittelin pääsääntöisesti omista päivistäni, treenaamisesta, vapaa-ajasta + kaikkea muuta sälää maan ja taivaan väliltä. Työasiat jätin tarkoituksella vähemmälle.

Nyt kun oma elämä on muuttunut niin paljon ja varsinkin sen jälkeen, kun liikunnasta tuli myös pääammattini, tuntuu välillä vaikealta kirjoittaa aiheesta, joka on samalla myös työni. Työ alkaa kuitenkin olla tämän yrittäjyyden mukana aika tiiviissä kytköksessä myös vapaa-aikaani ja välillä tuntuu, että on hölmöä kirjoittaa omasta työstään. Joka kuitenkin tarkemmin ajateltuna ei tunnu työltä (rakkaudesta lajiin tai jotain), ainakaan suurimman osan aikaa.

Minulla oli pitkään pieni ristiriita siitä, että jos kirjoitan työhön liittyviä juttuja, että pitääkö joku sitä mainostamisena, joka ei siis ole tarkoitukseni, mutta sitten ajattelin, että jos millään lailla haluan kirjoitella aiheesta, josta itse haluan, niin lopetan moisen miettimisen ja jatkan kirjoittelua, vaikka täällä varmasti työ enemmän vilahteleekin.
En oikein osaa kirjoittaa sellaisia "ohje/neuvopostauksia", kuten 10 parasta vatsalihasliikettä tai ota nämä 7 asiaa huomioon tehdessäsi sitä tai tätä. Se ei ole ehkä oikein minun juttuni. Jos ei noita ruokajuttuja lasketa.

Minusta on kivempi kirjoittaa ihan tavallisen ihmisen ihan tavallisesta päivästä oikeastaan ihan juuri siitä, mitä mieleen juolahtaa. Joskus juolahtaa enemmän ja joskus vähemmän. Näillä mennään :)

18.1.2015

Siemennäkkäriä

Siemennäkkäriä on tullut tehtyä useampaan otteeseen, mutta nyt oikaisin oikein kunnolla ja laitoin vain pakolliset ainesosat, sekoitin keskenään ja uuniin paistumaan. Ja hyvää tuli. Hieman liian pitkään unohdin nuo uuniin, ja menivät aavistuksen liian kypsiksi mielestäni, mutta hyviä olivat silti. Niin hyviä, että näitä löytyy meillä jatkossa ehkä aina.
 
SIEMENNÄKKÄRI
1 dl chian siemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1,5 dl seesaminsiemeniä
½ dl hampunsiemeniä
3 dl kiehuvaa vettä
2 munaa
1 tl suolaa
 
Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä leivinpaperille uunipellille ja laita uuniin 200 asteeseen paistumaan n. 30 minuutiksi. Näkkärin tulee saada hieman väriä, mutta loppuvaiheessa kannattaa olla tarkkana, että eivät mene liian ruskeiksi, niin kuin minulla meinasi mennä.

16.1.2015

Kulunutta viikkoa

Viikko alkoi lupaavasti, kun maanantaiaamuna vielä treenaillessani kokeilin mm. käsilläseisontaa ja se sujui taas aavistuksen paremmin. Ehdin jo ajatella, mitä kaikkea viikon aikana treenailisin, mutta eipä sitten mennytkään viikko niin kuin suunnittelin  Selkä kramppasi saman aamupäivän aikana siihen kuntoon, että tiistai ja keskiviikko menivätkin aika rauhallisesti. Onneksi nämä eivät maita kuitenkaan kaada ja nyt alkaa jo tuntua siltä, että eiköhän tämä tästä.
 
Funtsailin tätä nykyelämää sohvalla selkää parannellessani ja mietin, että miten ihmeessä ihmiset hallitsevat nykyään sen kaiken tulvan, mitä meille syötetään. Viime vuoden aikana olen luopunut lähes kaikesta itselleni turhasta materiasta (edelleen voisin elää vähemmällä, mutta nykyinen määrä ei enää ahdista), niin tänä vuonna ajattelin panostaa sitten kaiken muun ylimääräisen karsimiseen.
 
Olen jo pitkään funtsinut tiettyjen aikasyöppöjen karsimista ja aloitin eilen Facebookista. En voi sitä täysin ignoorata elämästäni, koska siellä on myös osa työtäni, kuten yritysteni ja blogini facesivut, muutama töihin liittyvä ryhmä, sekä muutama muu ryhmä/tykkäykset, joihin haluan kuulua. Jotenkin tuntui aika karulta poistaa sieltä kaikki tuntemani ihmiset, koska se ei ainakaan omalla kohdallani tarkoita sitä, etteikö minua kiinnosta tietää, mitä kenellekin kuuluu, mutta jostain syystä minusta tuntui, että aika harva loppupeleissä kertoo kuulumisiaan ja en tehnyt sitä kyllä itsekään. Päätin, että käytän tuon saman ajan, jonka vietän facea plärätessäni, vaikka soittamalla ja kyselemällä ihan oikeita kuulumisia.
No en syönyt lunta, mistä niin päättelet?
 
Tänään käytiin ystävän, koiran ja nuoremman neidin kanssa metsälenkillä, vaikka kieltämättä jo houkutti kunnon treenaaminenkin. Ehkä huomenna jo uskaltaisi vähän treenailla... Mutta siis nuo metsälenkit vain ovat niin mukavaa henkisen puolen kiireenpurkua. On ihanaa, kun on lunta, vaikka talvisin joutuukin aina etsimään vaihtoehtoisia reittejä metsästä, kun peruslenkkipolku onkin hiihtäjien käytössä ja lumettomina aikoina käyttämäni polut ovat nyt paksun lumen peitossa. Mutta onneksi löytyy aina uusia polkuja ja reittejä ja metsä tarjoaa taas uusia maisemia.

7.1.2015

Raakasuklaakakku/piirakka

Kun päättää tehdä itselleen vähän puolihuolimattomasti kakun vaikka synttäreiden kunniaksi, niin sitten siitä tuleekin toistaiseksi paras raakakakku ikinä, minkä olen tehnyt. Enkä tietenkään laittanut ainesosien määriä ylös... Ja btw. Onko kakku silloin piirakka, jos sen tekee piirakkavuokaan?
 
No mutta. Kakun pohja oli pähkinäpohja, jonka päällä suklaamoussekerros pääsääntöisesti tehty avokadoista ja vielä kuorrutteena raakasuklaakerros. Päälle ripottelin kookoshiutaleita.

Alla kuitenkin vielä ohje. Ruokalusikalliset on sitten sellaisia reiluja kukkupääruokalusikallisia. Joku voisi laskea ne jopa kahdeksi. Ja muutenkin ohjeen määrät ovat "noin"-määriä. Maistamalla oikeat suheet selviää ;) Itse aion tehdä tätä uudestaan. Monta kertaa.

Raakasuklaakakku/piirakka
 
Pohja:
Pohjan verran cashew- ja pekaanipähkinöitä
1 rkl kookosöljyä
½ sitruunan mehu
1 tl kanelia
½ vaniljatangon siemenet
2 tl carobjauhetta
2 tl lucumaa
1 tl raakakaakaojauhetta
 
Mousse:
4 kypsää pienehköä avokadoa
1 rkl kookosöljyä
2 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl lucumaa
1 rkl carobjauhetta
pieni liraus agavesiirappia (maun mukaan)
kourallinen cashewpähkinöitä
 
Kuorrutus:
2-3 rkl kookosöljyä
n. 2-3 rkl kaakaovoita
pieni liraus agavesiirappia
2 rkl raakakaakojauhetta
1 rkl lucumaa
ripaus suolaa
2 rkl carobjauhetta
 
Pohjan ainekset ensin monitoimikoneella sekaisin ja painele vuoan pohjalle niin, että sitä riittää myös vähän reunoillekin. Laita hetkeksi jääkaappiin kovettumaan.
 
Valmista mousse. Heitä monitoimikoneeseen ensin avokadot ja pähkinät, jonka jälkeen loput aineet. Maista ja lisää tarvittaessa makeutta (agavesiirappia). Levitä mousse pohjan päälle. Laita piirakka hetkeksi jääkaappiin.
 
Tee kuorrute. Kuorrutteesta tein tarkoituksella hieman löysää, jotta kerros kakun päällä ei liiskaa koko kakkua leikattaessa. Eli päällinen ei ole huoneenlämmössä tönkkökova. Sulata vesihauteessa kaakaovoi ja kookosöljy. Lisää loput ainekset ja maista, että suklaa on tarpeeksi makeaa. Kaada seos tasaisesti kakun päälle. Laita kakku hetkeksi pakastimeen ja kun päällinen alkaa hieman hyytyä, lisää kookoshiutaleet päälle. Anna kakun olla hetki pakastimessa, jotta se hieman jämähtäisi.
 
Nauti. Kuten ainesosaluettelostakin voi jo todeta, niin kakku on aika täyttä tavaraa ja yksi pieni pala riitti oikein mainiosti. Uh.

6.1.2015

Meillä oli ovet auki

 
Meillä oli tänään meidän boksin ihka ensimmäiset avoimet ovet ja oikein mukavasti sutinaa riittikin. Jostain syystä sitä aina vähän jännittää, että mitenköhän nämä menee ja jos sinne tuleekin vain yksi ihminen.

No, huoli oli aika turha, koska kiinnostuneita riitti ja ilosia, tuskaisia ja muitakin lajiin kuuluvia ilmeitä riitti koko päivän.

Tarjolla oli siis aamulla kaksi CrossFit Kids-tuntia nuoremmalle väelle ja iltapäivästä oli muutama tunti sitten ihan aikuisille. Ja kävihän siellä tuttujakin treenailemassa: Viivi treenasi ja Marko kuvasi (iso kiitos). Lisäksi Annan mietteitä treenistä voit lukea TÄSTÄ.


 

Olipahan mukava päivä. Kiitos kaikille treenaajille ja ohjaajille :)

5.1.2015

Helppoa

Enpä olisi uskonut, että paleolle siirtyminen on näin vaivatonta. Vielä viikko sitten märehdin sitä, kuinka tulen kaipaamaan fetajuustoa, ruisleipää. Niin, ja kuinka voin elää oikeasti ilman sokeria.

Helposti.

Hyvin helposti.

Kieltämättä tietyt totutut ja hyvin syväänjuurtuneet tavat piti heittää romukoppaan ja aloittaa ruokien syöminen aika puhtaalta pöydältä. En siis tarkoita sitä, että itse ruoka-aineissa olisi ollut minulle mitään sellaista, joka olisi outoa tai entuudestaan tuntematonta. Lisäksi oma ruokatietous ja aika sisäänrakennettu tietosanakirja siitä, kuinka paljon mikäkin ruoka keskimäärin pitää sisällään, on toki auttanut helppoon alkuun.

Mutta se oma asenne: aamupalalla olen aina syönyt joko munakkaan marjoilla, leipää tai raakapuuroa. Kuulostaa ihan aamupalalta, eikö? No ei enää. Nyt aamupala näyttää suht samalta, kuin lounas tai päivällinen tai iltapala, tai ihan mikä tahansa pala. Olihan se toki hieman outoa aloittaa aamu "lounaalla", mutta nyt muutaman päivän aamuisin kun on jääkaapin ovenrivassa roikkunut tarpeeksi pitkään, niin aina sieltä on jotain lautaselle löytynyt.

 
Mutta se olo. Nälkä ei tosiaan tule ihan pian syömisen jälkeen ja ainakin tämän tyyppinen ruokailu sopii minulle, joka ei jaksa aina raahata sataa purkkia eväitä mukanaan. Lisäksi tämä antaa hieman lisää pelivaraa treenien suunnitteluun, kun aiemmin piti aika tarkasti laskea mihin aikaan treenaan, ettei tarvitse nälkäisenä treenata tai liian täydellä vatsalla.
Eli toistaiseksi kaikki toimii. Myös vatsa. Oikein  hyvin ;).

Tänään käytiin kirjastossa palauttamassa kasa kirjoja ja bongasin hyllystä tämän Luonnollista!-kirjan. Olen tämän jo kerran lukaissut läpi ja nyt ajattelin tehdä sen oikein ajatuksen kanssa. Tämä kirja kolahti minuun oikein kunnolla edelliselläkin kerralla ja voin suositella tätä luettavaksi ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut hyvinvoinnista. Itse allekirjoitan kirjailijan kanssa ajatukset lähes 100 %.

2.1.2015

Time to do some paleo

Uusi vuosi ja uudet kujeet - vai miten se nyt oikein meni. Koska on niin superklassista aloittaa "uusi elämä" uuden vuoden jälkeen, niin päätti pieni porukka meidänkin salilta puhdistaa ruokavaliotaan.

Olen tässä nyt jo jonkin aikaa syventynyt hieman astetta syvemmin paleoon ja zoneen. Itse en ole oikein uskaltanut vielä sörkkiä kovin rankasti omia syömisiäni, mutta kuten tuossa joku aika sitten kirjoittelin, alkaa tämä oma nykyinen hieman "lihaisampi" (hahhah) olomuoto olla nyt niin nähty, niin mikäpä on mukavampaa, kun aloittaa tämä vuosi uusin puhtain ruokavalioin. Muutama päivä voi mennä vieroitusoireiden kanssa, kun esimerkiksi tässä joulun ympärillä tuo karkin syönti on lähtenyt aika kevyesti lapasesta. Ei minulle ikävä tule tätä pöhnää oloa, mutta riippuvuus se on sokeririippuvuuskin.

Paleoon siirtyminen ei siis mitään suurta mullistusta tuo omiin syömisiin, koska maitotuotteita en ole pitkään aikaan käyttänyt oikeastaan muussa kuin satunnaisissa rahkoissa, kerta pari viikkoon, fetajuustoissa ruuan mukana antamassa makua ja kahvissa kahvimaitona. Viljojen käyttö on rajautunut keskimäärin 1-2 leipään päivässä.

Tässä alussa mennään pari viikkoa vähän astetta tiukemmalla ruokavaliolla, jolloin mm. marjat ja hedelmätkin jäävät hetkeksi pois. Tämä on omalla kohdallani ehkä tiukin juttu. Millä korvaan päivittäiset smoothieni? No, enköhän mä jotain keksi :)

1.1.2015

Pyörähdys viime vuoteen ja toiveita alkavalle vuodelle

Koska olin kirjoittanut NÄIN fiksun tekstin vuosi sitten tavoitteista alkavalle vuodelle, uskallan tehdä sen myös nyt. Viime vuosi meni tosiaan toipuessa ja oikeastaan jokainen sana, jonka olen vuosi sitten kirjoittanut/toivonut tapahtuvaksi, on pitänyt paikkansa.
 


Alkuvuosi meni pienessä sumussa ja pikkuhiljaa yritin luopua kaikesta ylimääräisestä. Kuitenkin ne realiteetit huomioon ottaen, että teen liikuntaa työkseni, enkä yrittäjänä voi pidempää sairaslomaa pitää kuin äärimmäisissä tilanteissa. Parhaani mukaan hiljensin tahtia ja yritin antaa kropan levätä, mutta vasta viime kesä toi varsinaisen helpotuksen, kun luovuin suurimmasta osasta jumpanvetoja ja kroppa sai ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen oikeasti huilata. Siihen mennessä jo melkein vuoden kipuillut olkapääkin alkoi parantua.

Koska jumpanvedotkin olivat töitäni ja niistä luopuminen tarkoitti tietysti myös tulojen vähentymistä, elin hetken aikaa pienessä tyhjiössä, että mitäs nyt tähän keksisi tilalle. En halunnut ottaa määräänsä enempää PT-hommia, koska liian suuressa määrässä kärsii laatu, enkä halunnut muutenkaan hirveästi enää lisätä työmäärääni. Edellisenä syksynä kokemani syvä väsymys pelotti. En halunnut sitä takaisin.

Mutta onneksi asioilla vaan on tapana järjestyä ja näin vuoden lopussa voin todeta, että ei olisi paremmin asiat voineet järjestyä. CrossFit, Personal Training, kehonhuolto/jooga ja vielä pian alkavat nyrkkeilyt, enpä voisi enempää työltäni toivoa.

Oma treenaamiseni keskittyy tällä hetkellä pääsääntöisesti CrossFitiin, kuitenkin vielä hieman jarrutellen ja omaa kroppaa kuunnellen. Oma kroppa on tosiaan käynyt viimeisen vuoden aikana sellaisen myllyn läpi, että oksat pois.

Tulevalta vuodelta toivon kuitenkin sitä, että uskallan ottaa jalan pois jarrulta ja treenata oikeasti kunnolla, ilman, että pelkään taas tipahtavani johonkin syvään kuiluun, luottaa siihen, että kroppa palautuu. Toivon, että osaisin treenata niin hyvin kroppaa kuunnellen, että uskallan luottaa myös siihen, että en riko sitä. Tällä hetkellä olkapää ja polvi ovat ne heikoimmat lenkit, mutta onneksi olen osannut sanoa tarpeen vaatiessa ei (lähinnä itselleni), jos jompikumpi on kipuillut, enkä ole treenannut kipeillä paikoilla. Hyvä minä ;)

Lisäksi toivon, että suhde työn ja vapaa-ajan kanssa pysyisi järkevänä, minulla olisi mahdollisimman paljon laatuaikaa perheeni kanssa, ja ehtisin näkemään myös ystäviäni enemmän.

Ja ystävistä puheenollen, tässä olevat kuvat ovat meidän uudenvuodentohinoista, kun saimme ystäväni perheineen kyläilemään meille. Tällä on hyvä aloittaa vuosi 2015. Olkoon se viime vuotta hyvempi, ehkä jopa hyvin kaikista.
Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!!