2.12.2015

Oletko kausiliikkuja vai jäätkö tauolle vai pidätkö vain välipäivän?

Kun joulu alkaa lähestymään, saattaa monilla jäädä liikkumiset joulukiireiden vuoksi pienelle tauolle ja kun taas tammikuu saapuu, niin salit täyttyvät innokkaista uuden vuoden lupausten täyttäjistä. Itse ainakin huomaan tällä hetkellä kuntosalilla työskennellessäni, että illat ovat ainakin naisten salin puolella hieman rauhallisempia. Tämä on aika normaali sykli, kun katsoo ihmisten treenaamista vuositasolla; tammikuussa salit tursuavat ihmisiä, siitä pikkuhiljaa maaliskuuhun mennessä homma tasaantuu, huhtikuulla tulee pieni notkahdus, toukokuussa taas hieman piristyy ja kesän ilmoista riippuen, kävijämäärät jopa hieman tipahtavat keväästä tai jos kesä on kovin sateinen, tuo se treenaajat sisätiloihin. Syksyllä koulun alkujen jälkeen taas ihmiset lähtevät liikkeelle ja näin joulukuulla taas on hetki hieman rauhallisempaa.

Kesällä monet siirtyvät ulos treenaamaan tai sitten treenaaminen jää kesätauolle kaiken muun kivan tieltä, joulun alla taas tilannetta selitellään joulukiireillä tai sillä, että odotetaan tammikuuta, jotta voi aloittaa sitten ns. puhtaalta pöydältä.

Itse törmään tähän ajatusmalliin työssäni, mutta muuten se ei omassa elämässäni ole ollenkaan normaalia. Kausiliikkuminen, nimittäin. Tottakai minunkin treenejäni häiritsevät välillä arjen koukerot ja tuntuu, että aika ei vain aina riitä kunnon treeniin. Tai ne normaalit pikkulenssut tai kropan rempat. Itse kutsun niitä kuitenkin välipäiviksi, en tauoksi.

Vaikka näiden asioiden kanssa työskentelen päivittäin ja yritämme löytää jokaiselle asiakkaalleni mielekkään tavan liikkua SÄÄNNÖLLISESTI, oli se sitten mitä tahansa liikuntaa, jota voidaan tukea muulla treenaamisella, ei motivaation ylläpitäminen ole aina helppoa. Niin monet asiat saattavat luisuttaa treenirytmin pois raiteiltaan ja liian monella on aika mustavalkoinen käsitys treenaamisesta.

Ei se ole kuitenkaan epäonnistumista tai luovuttamista, jos joskus tulee viikon tauko. Tai kahden. Sehän on vain tauko. Ja sitäkin tärkeämpää on palata takaisin. Napata treenikassi käteen ja palata oman harrastuksen pariin.

Tai jos oma treenimuoto ei alun jälkeen tunnukaan siltä omalta, vaikka aluksi niin luuli, tai olisi halunnut. Silloin pitää lähteä kokeilemaan rohkeasti jotain muuta. Eihän kyse ole ammatinvalinnasta tai työpaikasta. Liikunnan tulisi kuitenkin olla juuri itselleen mielekästä. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovikaan toiselle.

Jos oma liikkuminen on hyvin kausiluontoista, voisiko olla mahdollista, että sitä omaa lajia ei ole vielä löytynyt? Sitä juttua, mikä motivoi liikkumaan. Ja varsinkaan sitä, mikä motivoi jatkamaan. Eihän treenaaminen ole aina kivaa. Joskus vain on niitä plääh-päiviä, niinkuin muussakin elämässä, mutta ei se tarkoita, etteikö niitä mukavia päiviä olisi vielä tulossa. Ehkä jonain plääh-päivänäkin pitää vain napata se treenikassi kainaloon tai pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä liikkumaan. Joskushan niistä saattaa tulla ihan ne parhaat treenit ikinä. Ja jos ei tule, niin onneksi aina on huominen. Tai maanantai. Ta se uusi vuosi.


Näitä ajatuksia pyörittelin, kun Katariina laittoi minulle instassa haasteen #DecemberExercise, eli jouluun asti olisi tarkoitus liikkua päivittäin. Lepopäivinäkin jos ei muuta tule tehtyä, niin siivouskin on ihan jees. Mietin tätä, että näinhän minä itseasiassa liikunkin. Jos muut kiireet eivät sotke aikataulujani, niin liikun päivittäin. Jokaisena päivänä en toki tee kunnon hikitreeniä, mutta lepopäivinäkin teen joogaa tai käyn koiran kanssa pidemmällä lenkillä metsässä tai harjoittelen vaikka päällä- tai käsilläseisontaa.

Minulle liikkuminen on nautinto. Ei treenimotivaatio aina tietenkään huipussaan ole, mutta liikunta antaa niin hyvän mielen ja oma asenne liikkumiseen on positiivinen. Se auttaa minua jaksamaan arjen haasteissa ja siihen on hyvä purkaa turhautumiset, ärsytykset, surut, ilot. Mitä vain.

Nyt kuitenkin tässä haasteessa itselleni tulee suurimmaksi haasteeksi tuo arjen aikatauluttaminen, jotta näihin päiviin oikeasti ehdin mahduttaa ne treenit. Joka päivä. Onneksi on kuitenkin se siivouskortti, jota käytinkin jo heti eilen, kun siivosin nuoremman tenavan huoneen. Sen urakan voisin jo melkein rinnastaa maratoniin.
Ja vielähän se ehdit mukaan sinäkin, eikös? Eli tästä eteenpäin jouluaattoon asti jotain liikuntaa joka päivälle, vähintään 30 minuuttia. Ja kyllä, saat käyttää sitä siivouskorttia :) Oletko mukana? Jos olet ja vaikutat vielä instassakin, niin muista tuo #DecemberExercise

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti