Mennyt vuosi ja ajatus uudesta

Viime vuonna kirjoittelin kuluneesta vuodesta ja toivoin mm. sitä, että uskaltaisin ottaa jalan pois jarrulta ja aloittaa taas kunnon treenaamisen. Toissa vuosi meni toipuessa ylikunnosta ja sen tuomista fyysisistä ja henkisistä jutuista.

Tammikuussa aloitin paleoruokavalion, jonka myötä löytyikin omiin ruokailuihin monta hyvää juttua, joista tuli aivan päivittäisiä tapoja. Ruokavalion myötä lisäsin entistä enemmän puhtaita ruoka-aineita syömisiini ja varsinkin raakaravinto ja siitä tehtävät herkut nousivat omalle ykkösleipomuslistalle. Vuoden alussa meillä myös alkoi salilla kuntonyrkkeily ja otin nyrkkeilyn omiin treeneihin pitkän tauon jälkeen takaisin, kun käytettävänä oli taas hyvät tilat ja nyrkkeilysäkki.



Helmikuussa tuskailin päällä- ja käsilläseisonnan vaikeutta, kun olisi mukavaa vain osata ne. Samassa kuussa mietin ekologisempia valintoja ja aloitin ekopaaston. Tuosta ekopaastosta jäikin oikein mukava kipinä ajatella asioita ekologisemmin ja vaikka en ehkä omilla toimillani vielä tätä maailmaa pelastakaan, ei valinnoistani ainakaan kenellekään haittaa ole. Lisäksi pohdiskelin jutussani Liikkuisitko näin? sitä, mikä on pohjimmainen syy treenata ja harrastaa. Kuinka ulkonäkökeskeistä treenaaminen on? Vai onko se vain liikunnan iloa puhtaasta ilosta liikkumiseen. Tämä asia on tullut esille useampaan otteeseen vuoden aikana ja asiaa on tullut pohdittua syvemminkin.



Maaliskuussa pohdin kehittymistä ja sen hitautta, malttia tehdä asioita pitkäjänteisesti ja sitä, että mikään hyvä ei tule nopeasti. Oli kyse sitten voimanhankinnasta, kehonmuokkauksesta, painonpudotuksesta, elämäntapamuutoksesta tai mistä tahansa toiminnasta, jonka haluaa muuttaa pysyvästi.

Huhtikuussa oli ehdottomasti koko vuoden juttu, kun lähdettiin Mirkkan kanssa Espanjaan joogaretriitille. Olimme ensin pari päivää Barcelonassa ja siitä jatkoimme matkaa vähän pohjoisempaan joogailemaan. Reissusta nousee vieläkin niin hyvä fiilis pintaan; tällainen reissu on arjen heittämistä sivuun parhaimmillaan. Matkalta tarttui hyvien joogahetkien ja hauskan Barcelonassa vietyn ajan lisäksi muutama mieletön uusi ihminen. Itseni tuntien tiedän, että yhteydenpito on surkeaa omalta osaltani, mutta he jättivät ihon alle hyvän fiiliksen ja tiedän, että tapaamme vielä.




Toukokuussa treenailin monipuolisesti joogaa, crossfitiä, nyrkkeilyä, juoksin hyppyrimäen portaita ja ostin jopon, joka sateisen kesän vuoksi jäi valitettavasti hieman heitteille. Mutta onhan tuo onneksi toimiva peli myös ensi kesänä.

Kesäkuu ja heinäkuu meni aika pitkälle samoissa merkeissä kuin toukokuukin. Kesähän oli sateinen, mutta ilma ja ulkoiluhan on vain asennekysymyksiä. Kesällä tykkään treenailla ulkona ja kun ei satanut (paljoa), kävin juoksemassa lenkkipolulla, edelleen siellä hyppyrimäen portaissa, urheilukentällä, kahvakuulailin omalla pihalla ja hoidin puutarhaa. Puutarha on kyllä parasta mielenlepuuttamista ja vaikka en koskaan ehdi siellä hyöriä niin paljon, kuin pitäisi ja jossain vaiheessa pihan työt ottavat yliotteen ja ajattelen, että antaa kaikkien kukkia sitten kukkia vaan, kyllä talvi hoitaa rikkakasvit viimeistään, nautin jokaisesta tehdystä pihatyöstä ja projektista, joita siellä ikinä keksinkin. Pieni puutarhuri minusta ei kuole koskaan. Treenaamisen puolelta jäi parhaiten mieleen se, että olkapää oli parantunut ja se oli ehkä yksi koko vuoden huippuhetkistä.



Elokuussa alkoi koulut ja meidän nuorimmainenkin neiti aloitti koulutaipaleen. Elämä muuttui loppujen lopuksi aika paljon, kun yhtäkkiä ketään ei tarvinnutkaan viedä ja hakea tarhasta, vaan piti vain pitää huolta, että omat työt sai ajoitettua jollain lailla koulupäiviin ja jatkaa illalla, kun mies tuli kotiin. Elokuussa nyrkkeily ja sparraaminen nousi vahvasti esille, kun treenasimme nyrkkeilyn kilpapuolella Tarua ensimmäisiin kisoihin. Sain elää uudelleen sen fiiliksen, jonka sparraaminen ja kisoihin valmistautuminen toi, sekä samalla kävin läpi sen tosiasian, että joihinkin juttuihin olen jo liian vanha, vaikka mieli olisikin nuori.

Syyskuussa ja lokakuussa pohdin tavallista enemmän maailmanmenoa, tai ehkä kuitenkin oman pään sisäisiä juttuja. Itselleni heittäytyminen uusiin tilanteisiin ja vallitseviin olosuhteisiin on ollut koko ikäni hankalaa, koska minulla on ollut tarve kontrolloida kaikkea ja meni pitkään, että opin luottamaan muihin ihmisiin; että hekin osaavat ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tästä olen kirjoittanut useampiakin tekstejä, mutta syyskuussa tuntui, että pää pistää vastaan niin monissa urheiluun liittyvässä asiassa, että kehitys meinaa pysähtyä, jos en vähän pistä ajatuksiani ruotuun. Syysiltojen pimetessä lähti myös leivontamopo vähän lapasesta ja väkerreltyä tuli pitkästä aikaa enemmänkin raakasuklaata, -kakkuja ja muita leipomuksia.



Marraskuussa pääsin mukaan Foodin Ambassador-ryhmään ja leivontamopo keuli oikein urakalla; päässäni kehittelin uusia reseptejä ja nautin tästä uusien reseptien ja niiden onnistuneiden tuotoksien aikaansaamisesta. Tässä kuussa myös aloitin "kuukauden muutos"-sarjan, jossa ensimmäinen juttu oli yhden kasvisruokapäivän lisääminen viikkoon. Tämä on toiminut ihan loistavasti ja olen pohtinut siirtymistä vieläkin kasvisvoittoisemmalle ruokavaliolle, kuin tuo yksi päivä viikossa. Marraskuussa Kirjoitin myös aiheesta kokonaisvaltaista hyväksymistä ja kuinka pitkän tien olen käynyt, että pystyn hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Lisäksi pohdin Pariisin iskujen myötä sitä, kuinka kenenkään ei tarvitsisi pelätä toista ihmistä ja kuinka sitä on itseasiassa aika voimaton kaiken tuon pahan edessä. En voi oikeastaan tehdä muuta, kuin rakastaa. Ja tämä oli muuten aika lamput sytyttävä ajatus. Peace and love.



Joulukuu on mennyt aika matalissa fiiliksissä, kun pimeys viimeinkin iski ihon alle. Tästä voisin tehdä note to selfinä sen, että varaa matka aurinkoon ensi vuodelle, jos se vain on mahdollista. Pohdittua tuli monenlaista ja samalla heräsi kiinnostus ihmisen mielen tutkimiseen. Olen aina pitänyt psykologiasta ja lukiossa tämä oli yksi lempiaineistani. Pohdin paljon omaa käyttäytymistäni tai reaktioitani monissa tilanteissa, mutta myös muiden. Asiat kun harvoin ovat juuri sitä, millaisena ne esitetään. Mutta josko tuo pian alkava päivän piteneminen ja auringonpaiste herättelisi myös minut luolastani.

Kaikenkaikkiaan vuosi on antanut paljon ja vaikka kokonaisuudessaan on jäänyt oikein positiivinen fiilis, ei niiltä matalalennoiltakaan ole voinut välttyä. Mutta sekin on vain elämää ja kuuluu tähän koko hommaan yhtä olennaisena, kuin ne ilonkin päivät.

Joskus sitä miettii, että onkohan sitä kehitystä tullut vuoden aikana ollenkaan, mutta jos muistelen esimerkiksi tämän tekstin ensimmäistä kuvaa, jossa haparoiden irroitin jalat seinästä ja tulin aika samoin tein alas, on tänään otetussa kuvassa (alla) jo huomattavasti parempi tuki, jalat heilahtavat ylös paljon kepeämmin ja asennossa oleminen jalat irti seinästä on paljon vakaampaa.



Tänä vuonna löysin kokonaisuudessaan hyvän treenirytmin ja ensi vuodelle teen hieman tavoitteellisemmat treenisuunnitelmat, koska olkapää ei enää vaivaa ja polvikin on huomattavasti parempi. Tuntuu, että olen saanut terveyteni takaisin ja löytänyt tietyn tasapainon treenaamisen, levon ja kehonhuollon välille. Lisäksi ensi vuonna aion panostaa vielä enemmän juuri minulle sopivimman ruokavalion etsimiseen. Aion myös syventää tietämystäni tietyillä henkisen hyvinvoinnin alueilla.

Tässä omat suuremmat lupaukseni tulevalle vuodelle, mikä on sinun tavoitteesi?

Kiitos kuluneesta vuodesta ja ihan mahtavaa, että olet ollut mukana <3. Hyvää Uutta Vuotta!

Kommentit

  1. Tää vuosi on ollut hyvä - ja usko pois että oot ollut tärkeä ja iso osa monen muunkin vuodessa <3 Mie niin odotan lomaltapaluuta senkin takia, että tiedän miten teitä mahtavia tyyppejä siellä kotipuolessa odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä me tosiaan odotetaan sun kotiinpaluuta ja ensi viikolla taas nähdään :)

      Poista

Lähetä kommentti