Pidä huolta

Viime viikolla tuli moneen otteeseen tilanteita, kun mietin, onko kaikki sattumaa ja mikä mahtaa olla tämänkin asian todellinen merkitys. Toiset asiat ovat hyvin pieniä, joko hyviä juttuja tai sitten niitä huonoja. Ja molempiahan tarvitaan, jotta elämä pysyisi tasapainossa.

Mielellänihän minä eläisin maailmassa, jossa olisi vain niitä onnenhetkiä, koskaan ei olisi puutetta mistään, kaikki asiat vain menisivät oikein päin ja kaiken pystyisi ennakoimaan. Kaikki olisi hallittavissa. 

Alkuviikosta tapahtui tosiaan monia pieniä asioita, jotka pistivät hymyilemään ja moni mukava palanen loksahti paikalleen. Tai kun olin miettinyt mielessäni jotain juttua, niin ei mennyt kuin pari päivää, kun sillekin tuli vahvistus, että juuri näinhän sen kuulukin olla. Tuntui vahvasti siltä, että elämä kantaa ja asiat kyllä järjestyvät. Treenitkin kulkevat, työt on saatu mukavaan tasapainoon, tulossa on mukavia juttuja ja kaikinpuolin moni asia on omilla paikoillaan.

Itse tykkään tehdä kyllä suunnitelmia ja haaveillakin, mutta perusluonteeltani olen realisti, enkä anna liikaa sellaisille ajatuksille valtaa, jotka eivät ehkä tapahdukaan. Tällöin pettymys ei ole liian suuri, kun elämäänsä ei ole suunnitellut liian tarkkaan. Tämä tekee minusta myös ihmisen, joka ei ota suuria riskejä, vaan aina on oltava plan b ja tieto siitä, että ei tipahda tyhjän päälle.

Torstaina kävin kuuntelemassa Paula Heinosen luentoa, jossa aiheena oli kilpirauhasen toiminnan lisäksi stressi ja elämänhallinta yleensä. Sen lisäksi, että Paulaa on hyvin mukava ja jopa viihdyttäväkin kuunnella, on hänellä hyviä pointteja ihan elämästä yleensä. Monesti luennon aikana nyökyttelin päätäni, hymyilin sellaista "olen täysin samaa mieltä"-hymyä ja monessa kohtaa ajattelin, että jos en olisi käynyt niitä omia elämäni karikoita läpi, olisi tuoltakin luennolta mennyt osa varmasti vähän ohi. Taas moni asia sai varmistuksen, että olen menossa aivan oikeaan suuntaan ja se mitä teen, ei ole turhaa.

Henkinen kasvu tapahtuu yleensä aina jonkun kriisin tai henkilökohtaisen takapakin kautta. Vaikka en millään muotoa haluaisi elää uudestaan aikoja, jolloin olen kokenut lievän burn outin, kroonisen ylikunnon tai kun parisuhde ei ollut vain ruusuilla tanssimista, en vaihtaisi niistä hetkistä pois mitään. Jokainen koettu takapakki on tuonut mukanaan aina jotain hyvää ja kun muistaa, että nekään eivät kestä ikuisesti, on alamäetkin ehkä hieman helpompi kestää.

Ja nämä alamäet ovat tuoneet mukanaan myös sen luoton siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Ilman muutoksia ei tapahdu mitään, vaan asiat jäävät junnaamaan. Olen aika vakuuttunut, että kun pystyy sopeutumaan olemassa olevaan tilanteeseen, muuttuvat nekin asiat ennen pitkään positiivisiksi. Rypemällä tilanteessa mikään ei muutu ja oman olon saa varmasti vieläkin kurjemmaksi. En tarkoita, että tilanne vain täytyisi hyväksyä ja luovuttaa tai vielä pahempaa, työntää pois, vaan sopeutua olemassa olevaan ja tehdä töitä sen eteen, että tilanne ei jäisi ennalleen tai pahenisi.

Tai vastaavasti, kun saamme jotain, mitä olemme toivoneet. Siitä täytyy pitää huolta ja kunnioittaa. Ei riitä, että saa haluamansa, täytyy myös osata pitää kiinni siitä ja arvostaa saamaansa. Tehdä töitä sen eteen, jotta se säilyy ja tarvittaessa kehittyy.

Nämä ajatukset tuovat ainakin itselleni monia esimerkkejä, joista osa on hyvinkin pieniä ja osa taas liittyy suurempiin asioihin. Näitä pieniä asioita on esimerkiksi se kaikki materia, jonka omistan. Kun minulla on liikaa tavaraa, se alkaa ahdistamaan, koska tiedän, että en pysty pitämään kaikesta huolta ja hoitamaan niitä. Sama pätee vaikka asumiseen ja kotiin. Mikä olisi sopiva määrä kotitöitä, puutarhanhoitoa, remppaamista, materiaa, jotta koko homma pysyisi kasassa? Ja mitkä asiat ovat niitä itselle tärkeitä asioita, joista haluaa pitää huolta? Koti, terveys, työ? Mikään näistä ei pysy kunnossa, jos niitä ei itse huolla ja kehitä.

Lisäksi huomaan, että kun minulta viedään hetkeksikin pois joku asia, jota olen pitänyt suhteellisen itsestäänselvänä, on se hyvä muistutus itselleni siitä, että minun tulisi pitää ensisijaisesti huolta siitä, mitä minulle on jo annettu tai mitä minä olen saavuttanut. Tästä loistava esimerkki oli oma ylikuntoni. Kun itseltä viedään pois itsestään selvä, eli hyvin toimiva ja hyväkuntoinen kroppa, meni minulla pitkään hyväksyä se tilanne ja ymmärtää, että myös sen itsestäänselvän eteen täytyy tehdä töitä ja olla kiitollinen, että se säilyisi.

Toinen hyvä esimerkki voisi olla vaikka raha. Sanotaan, että raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta kyllä se kieltämättä elämää helpottaa. Tässäkin pätee kuitenkin tuo sama viisaus. Se, mitä olemme rahalla jo tähän mennessä saaneet ja mitä pidämme itsestäänselvänä; siitä tulisi pitää hyvää huolta, ennenkuin haalimme lisää. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän täytyy pitää huolta.

Simppeleitä asioita, joita olisi kuitenkin hyvä miettiä aina silloin tällöin. Onni ei kuitenkaan ole kovin isoista asioista kiinni ja kun kokee elävänsä juuri itselleen sopivaa elämää juuri sopivankokoisessa tilassa, on se enemmän, kuin se, kuinka paljon omistaa tai miltä elämä näyttää ulospäin.

Kuvat:Viivi Mänttäri

Kommentit